Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fyle ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1289
Fyle Fysiikka
1291
ja lähtökohtana. Havaintoja voi tehdä joko
suorastaan vaarinotolla luonnossa tahi vartavasten
toimeenpantujen kokeiden avulla. Tehtyjen
havaintojen perustuksella, niitä järjestämällä
yleisten näkökohtain mukaan, tulee sitten koettaa
muodostaa niitä lakeja, joita tutkimuksenalaiset
ilmiöt noudattavat. Näin löydetyt lait voidaan
usein pukea matemaattisten kaavain muotoon.
Matematiikan avulla johdetaan saaduista
kaavoista toisia, ja sitäkin tietä voidaan keksiä
uusia luonnonlakeja, jotka sitten kokeiden avulia
lopuksi osoitetaan oikeiksi. Lisäksi vielä
koetetaan päästä ilmiöiden syiden ja sisäisen
yhteyden perille. Tässä työssä täytyy usein tyytyä
tieteellisiin hypoteeseihin (olettamuksiin), joita
kuitenkin voidaan pitää todenmukaisina
ainoastaan niin kauan kuin ei tunneta mitään ilmiötä,
joka sotii niitä vastaan.
Fysiikan varsinainen tieteellinen kehitys on
tapahtunut vasta, myöhempänä aikana.
Muinaisajan monipuolisin luonnontieteellinen ajattelija
Aristoteles sen ajan filosofisen suunnan
mukaisesti ei niin paljoa välittänyt ilmiöiden laeista,
vaan halusi mietiskelyllä etupäässä päästä
selville ilmiöiden syistä. Lähtökohtana saattoi
kyllä olla oikea välitön havainto luonnosta,
mutta sitä ei lähemmin tutkittu, vaan
rakennettiin sille spekulatiivinen järjestelmä, jolloin
mielikuvitukselle annettiin ylenmäärin vapaa
lento. Erityisesti 011 vanhalla ajalla tehdyistä
keksinnöistä mainittava, että Arkhimedes
perusti statiikan, saaden m. m. selville vivun
tasapainoehdot, sekä keksien hänen nimeään
kantavan nesteisiin upotettujen kappalten
paino-vähennystä koskevan lain. Muitakin
keksintöjen tekijöitä kyllä oli (Ktesibios, Heron y. 111.).
Paitsi mekaniikan alalla liikuttiin myös
optiikan alalla. Tasannes- sekä pallo-(poltto-) peilejä
koskevat hei j astu ssäännöt esim. tunnettiin ja
sitäpaitsi tutkittiin jossain määrin valon
taittumista eri aineissa (Ptolemaios).
Keskiaika 011 hyvin köyhä fysiikan alalla
tehdyistä keksinnöistä. Arabialaisten ansioksi 011
luettava vanhan ajan tietojen säilyttäminen
jälkimaailmalle sekä muutamien tärkeiden
keksintöjen, kuten kompassin ja ruudin, tunnetuksi
tekeminen Euroopassa, mutta heidän itsenäinen
toimintansa fysiikassa rajoittui pienempiin
töihin etupäässä optiikan alalla. Aristotelesta
länsimaissa kunnioitettiin erehtymättömänä
auktoriteettina ja luonnontieteitä keskiajan
loppupuolella tutkittiin yliopistoissa ahkerasti hänen
teoksistaan ,,vertailemalla eri tekstejä toisiinsa",
mutta luonnolta itseltään ei vastausta
kysymyksiin etsitty. Ajanhenki oli sellainen, skolastinen
filosofia löi siihen leimansa ja katolinen kirkko
painoi alas kaikki itsenäisemmät mielipiteet.
15:nnen vuosis. huomattavin fysiikan tutkija oli
Leonardo da Vinci.
Vasta tuona suurena tieteiden uudestaan
elpymisen aikana 16:nnella vuosis. alkaa uusi
ajanjakso fysiikankin historiassa. Sittenkuin aluksi.
Kopernikus (1543) oli kumonnut
Ptolemaioksen maailmanjärjestelmän, astui Galilei
(1564-1642) esille, saavuttaen fysiikan alalla
suuren määrän voittoja ja kukistaen Aristoteleen
oppirakenteen. Galilei 011 tienraivaaja
kokeellisen fysiikan alalla. Kokeisiin perustuen hän
johti m. m. tärkeät putous- ja pendelilait ja teki
myös keksintöjä optiikan alalla. Samoihin
aikoihin Gilbert tutki kokeilla magnetismia ja
laski perustuksen sähköopille. Niiden joukossa,
jotka 17:nnelUi vuosis. antautuivat tutkimuksiin
mekaniikan alalla, ovat etupäässä mainittavat
H u y g h e n s, joka m. m. esitti pendelilait
täydellisesti (1673) ja myös ensin käytti heiluria
kelloissa (1655) sekä ennen kaikkea Newton.
Sittenkuin Kepler (1618) Tyko Brahen
ja omien havaintojensa perustuksella oli
keksinyt kiertotähtien liikettä koskevat lait, onnistui
Newtonin (1682) johtaa kuuluisa yleinen
at-traktsionilakinsa. Optiikan alalla on mainittava
mikroskoopin ja kiikarin keksintö 1500-luvun
loppu- ja 1600-luvun alkupuolella. S 11 e 11 i u s
johti (1620) valonsäteitten taittumislain, Römer
laski (1676) valon etenemisnopeuden ja Newton
osoitti (1666) johtamalla auringonvaloa prisman
läpi, että valkoinen valo on yhdistetty eri
väreistä (sateenkaaren väreistä), jotka taittuvat
eri verran (spektri). Kaasuopin
(aeromekaniikan) alalla saavutetusta kehityksestä on
huomattava T o r r i c e 11 i’n tärkeä keksintö. Erään
vesipumpun rakenteen tarkastuksesta hän johtui
ilmanpaineen tuntemiseen ja rakensi
ilmapuntarin (1643), jota vähän myöhemmin ruvettiin
käyttämään myös korkeudenmittauksia varten.
Boyle keksi 1661 ja Mariotte 1676 n. s.
Boyle-Mariotten lain, joka koskee kaasujen
pontevuuden riippuvaisuutta tilavuudesta. Guericke
keksi ilmapumpun 1650 ja teki sillä lukuisia
kokeita sekä edisti sitäpaitsi myös sähköoppia.
17:linea vuosis. lopussa tehtiin useita yrityksiä
käyttää höyryn voimaa työn suoritukseen.
Höyrykoneen prinsiippi silloin jo osoitettiin (esim.
Papin, Newcomen). Jo 17:nnellä vuosis. ja
lemnen vuosis. lopussakin (Galilei) tehtiin myös
lämpötilan mittauksia, mutta vasta myöhemmin
rakennettiin todellisia lämpömittareita
(Fahrenheit 1714). 18:nnen vuosis. loppupuolella
tutkittiin m. m. aineiden ominaislämpöä sekä 11. s.
sidottua lämpöä. Watt keksi 1774 varsinaisen
höyrykoneen. Tämä keksintö on yksi niitä
suurtöitä, joiden vaikutukset ulottuvat ihmiselämän
monen monille eri aloille (höyryn aikakausi).
18:nnella vuosis. mekaniikka ja äänioppi sekä
sähköoppi ja oppi magnetismista suuresti
edistyivät. Gray huomasi 1729, että toiset aineet ovat
hyviä, toiset huonoja sähkön johtajia ja Dufay
(1733) osoitti olevan 2 eri sähkölajia (positiivisen
ja negatiivisen). V. 1752 Franklin
ensimäi-senä ratkaisevasti kokeilla todisti, että salama on
suuri sähkökipinä ja keksi ukkosenjohtajan.
Samaan aikaan keksittiin erityisiä sähkökoneita
ja entisiä parannettiin. Erittäin suuren
tieteellisen ja teknillisen merkityksen on saavuttanut
Galvani’n sattumalta 1790 tekemä
kosketus-sähkön keksintö, jonka kuitenkin Volta
saattoi oikeaan arvoonsa tehden perustavia töitä
tällä alalla ja rakentaen (1800) hänen mukaansa
nimitetyn sähköpariston. Suuri määrä
sähkövirran vaikutuksia koskevia keksintöjä tehtiin
nyt vähässä ajassa. Eräs Ørstedin 1819
tekemä keksintö koski sähkövirran vaikutusta
magneettineulaan ja tällaiset n. s.
elektromagneettiset ilmiöt joutuivat seuraavina vuosina
tarkan tutkimisen esineiksi. Arago huomasi, että
sähköviran avulla voidaan herättää magnetismia
(elektromagneetti). Ampère tutki (1826)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
