- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1303-1304

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - G ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

G, latinalais-eurooppalaisen kirjaimiston
seitsemäs kirjain. Sen historiasta ks. C. — G:n
äännearvo on vaihteleva, merkiten, paitsi <7:tä, eri
kielissä useita muitakin äänteitä. Niinpä se esim.
ranskassa takavokaalien edessä kyllä merkitsee
g:tä, mutta etuvokaalien edessä z:tä; saksassa
se ilmaisee, paitsi <7:tä, myös spiranttista g:tä
(sanan sisässä vokaalin jäljessä: tage), h:n
tapaista äännettä (sanan lopussa vokaalin jäljessä:
tag) tai fc:ta (sanan lopussa n:n jäljessä: jung) ;
ruotsissa se merkitsee tavall. £f:tä, sitäpaitsi j:tä
(givaj, k:ta (layt), 7?:ää (lugnj, s:ää (genij.
Sitäpaitsi g yliteydessä muiden kirjainten kanssa
voi saada useita eri merkityksiä (vrt. esim. lt.
gi takavokaalin edessä = dz: giä ■ ruots. gj=;:
gjorde; unk. gy = d’j: magyar). Suomalaisessa
kirjoituksessa g esiintyy, paitsi vierasperäisissä
sanoissa, myös aitosuomalaisissa, merkiten
tällöin, yhtymässä ng, ?/-äännettä, esim. kengän ( =
ker]T]än).

flf-äänne on ääntämispaikkaan katsoen
laki-äänne (palataali), ääntämistapaansa nähden taas
sulkuäänne (klusiili), sitä äännettäessä kuu
nimittäin kielen selkä painautuu suulakea vastaan.
Samaan tapaan muodostuvasta fc-äänteestä g
eroaa siinä, että jälkimäinen on puheäänellmen
(ks. t.), edellinen taas puheäänetön.
Suomalaisessa valtakielessä g-äänne esiintyy vain
vierasperäisissä sanoissa.

Lyhennyksissä roomalaisissa
piirtokirjoituksissa y. m. G (g) voi olla = Oajus, Gallia,
Germania, gens, gesta, gratia, luvunmerkkinä
= 400. Kemiassa G = gummi; fysiikassa g:llä
merkitään painovoiman akseleratsionia.

Musiikissa g (= it. ransk. soi) on C-duur
ääni-asteikon viidennen äänen nimitys. Y. TV".

G, mus., sävel, joka on astetta ylempänä kuin
f ja astetta alempana kuin a; se oli alkuperäisen
kirjaimilla nimitetyn asteikon päätössävel: a b
(= nyk. h) c d e f g. Erityisesti huomattava on
sävel g siitä, että se on c:n dominantti, sekä
siitä, että yleisesti käytetty diskanttiklaavi
osoittaa juuri g:n paikan viivastolla (ks.
G-kieli, G-klaavi). 7. K.

Gaal, Jözsef (1811-66), unk. kirjailija,
huomattava huvinäytelmäin ja novellein
kirjoittajana. G:n näytelmistä on „Peleskei
notarius" („Pelesken notarius", 1838) merkillinen

raikkaan huumorinsa, sattuvan
luonteenkuvauksensa, keveän esityksensä ja hyvän tekotapansa
puolesta, ja on meidän päiviimme asti pysynyt
suosituimpana unk. kansankomediana (aiheen
tähän näytelmäänsä G. sai J. Gvadänyi’n
runo-kertomuksesta: ,,Kylänotariuksen Budan-matka",
1790). Novelleissaan ja kertomuksissaan G. pani
kaunokirjallisuudessa alulle Alföldin luonnon ja
kansan kuvauksen; mainittava on niistä
varsinkin erinomainen luonnonkuvaus ,,Az Alföld
képe". Hänen kootut teoksensa ilmestyivät
1881-82 3 osassa Abafi’n „Nemzeti könyvtär"issa.

Y. W.

Gabba, Carlo Francesco (s. 1835), it.
oikeustieteilijä, toiminut v:sta 1862
siviilioikeuden ja oikeusfilosofian professorina Pisan
yliopistossa. Pääteos ,.Teoria della retroattività delle
leggi" (1868-74, 4 nid.; 3:s painos 1891-1900).
Muita teoksia: ,,11 pro ed il contro nella
qius-tione della pena di morte" (1868) ; ,.11 divorzio
nella legislazione italiana" (1885, 4:s painos
1902) ; ,,Questioni di diritto civile" (1897) y. m.

K. H-a.

Gabbro (nimitys otettu italialaisesta
rahvaan-kielestä Praton seudulta Toscanasta, vanhempi
nimitys on euphotidi), useimmiten
tummanvärinen eruptiivinen vuorilaji, rakenteeltaan
suuresti graniittia muistuttava, aina kiteinen,
tavallisimmin karkearakeinen, ei milloinkaan
por-fyyrinen. Sisältää kalkkirikasta plagioklaasia
ja pyrokseenia, jonka sijasta saattaa olla
amfi-bolia tai kiillettä, sekä lisäksi toisinaan oliviinia
(oliviinigabbrot). Lisä-aineksena on
magnetiittia, jota joskus on niin runsaasti, että
vuorilajia voidaan käyttää rautamalmina, kuten
Välimäessä, Laatokan pohjoispuolella (15-30%
rautaa), sekä apatiittia, magneettikiisua y. m.
Pyrokseeni on toisissa muunnoksissa
monoklii-nista, yleisimmin diallagia, (varsinainen
gabbro), toisissa rombista (noriitti).
Gabbroi-hin luetaan lisäksi semmoisiakin vuorilajeja,
jotka miltei yksinomaan ovat
plagioklaasimaa-sälpää (labradorkivi ja anortosiitti).
Useissa gabbrovuorilajeissa on alkuperäinen
pv-rokseenimineraali metamorfismissa muuttunut
uraliitiksi ja plagioklaasi n. s. saussuriitiksi
(ks. t.). Etenkin meidän maassamme ovat juuri
uraliittigabbrot hyvin yleisiä, muodos-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0698.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free