- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1319-1320

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gaisser ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1319

Galata—Galba

1320

km2; suurin saari. Albemarle, 4,278 km2, on
asumaton, Chatham-saarella, 434 km2, on 400 as.
Nämät harjoittavat sokerin ja hedelmän
viljelystä. Korkein huippu 1,430 m yi. merenp.
(Albe-marlella) ; saarilla on n. 2,000 tulivuorenaukkoa,
osa niistä vielä toimivia. Maaperä on parhaastaan
laavaa, joka paikoittain on muuttunut
hedelmälliseksi peltomaaksi. Ilmanala on viileä ja kuiva
.,kylmän" Perun-merivirran vaikutuksesta.
Korkeat paikat ovat rehevän (pääasiallisesti
alga-rrobo-) metsän peittämät, alavammalla maalla
ovat erilaiset kaktuslajit vallitsevina. Täällä
kootaan orseljaa. Galapagoskilpikonna (Testudo
ele-phantopus) on saarten huomattavin eläin.
Vesilintuja sekä hyönteisiä ja näille saarille
ominaisia äyriäisiä on viljalti. Maahan tuodut
nautaeläimet ovat runsaasti lisääntyneet. — Jo 1570
saaret tunnettiin nimellä Insulæ de los G
a-lopegos 1. Islas encantadas, mutta vasta 1684
Dampier kirjoitti niistä kuvauksen. Vv. 1794,
1831 ja 1836 ne tutkittiin tarkemmin. Ecuador
perusti v. 1832 sinne La Floreana nimisen
rangaistussiirtolan, jonka kapinoivat
rikoksentekijät kuitenkin hävittivät. W. S-m.

Galata, Konstantinopolin (ks. t.)
kaupunginosa.

Galatalaiskirje. Paavalin lähettämä kirje
galatalaisille on yhdessä roomalais- ja
korintho-laiskirjeiden kanssa hänen pääkirjeitänsä, joiden
oikeaperäisyyttä kaikkein vähimmin on epäilty.
Toisella lähetysmatkallaan Paavali oli
perustanut seurakuntia Vähän-Aasian Galatia (ks. t.)
nimiseen maakuntaan ja käynyt niitä
tervehtimässä kolmannella matkallaan ennen
asettumistaan Ephesoon, josta tämä kirje lienee
kirjoitettu n. 54 t. 55 j. Kr. Toisten tutkijain mukaan
Paavali jo ensimäisellä lähetysmatkallaan oli
käynyt Etelä-Galatiassa; tässä tapauksessa
galatalaiskirje olisi kirjoitettu hänen toisella
lähetysmatkallaan. ehkä v. 53, Korinthosta. — Kirjeen
aiheutti se, että Galatian seurakuntiin oli
Jerusalemista saapunut farisealaismielisiä opettajia,
jotka vaativat pakanoiltakin, heidän kristityiksi
kääntyessään, alistumista Mooseksen lakia
noudattamaan. Näitä vastaan apostoli pontevasti
opettaa, että usko ilman lain tekoja on
vanhurskauttava meidät, ja että kristityn vapaus on
tullut juutalaisten ulkonaisten menojen sijaan.
Näin galatalaiskirje, niinkuin sitä laajempi ja
perusteellisempi roomalaiskirjekin, ou tullut
protestanttisen vanhurskauttamisopin ja kristillisen
vapauden kulmakiveksi. Edv. St.

Galatea [-e’-] ks. G a 1 a t e i a.

Galateia [-la’-] (lat. Galatea), kreik.
tarustossa merenneitonen, Nereuksen tyttäriä. Häntä
rakasti intohimoisesti kyklooppi Polyphemos,
mutta (tavallisimman tarun mukaan) kaunis G.
hylkäsi ruman ihailijansa kosinnan.
Polyphe-moksen onnellisempana kilpailijana esiintyy
Akis (Sisilian Akis-puron haltija). Tarua, joka
on sijoitettu Sisilian itärannikolle, on paljou
käsitelty varsinkin aleksandrialaisessa ja
roomalaisessa runoudessa sekä myöhempien aikojen
anti-kiseeraavassa runoilussa. Aihetta on usein
esitetty antiikkisissa seinämaalauksissa ja
uudempienkin aikojen maalaustaiteessa. O. E. T.

Galatia [-%’-], muinainen maakunta
Vähässä-Aasiassa. Sitä rajoittivat pohjoisessa Bithynia
ja Paplilagonia, idässä Pontos ja Kappadokia,

etelässä Lykaonia ja lännessä Fryygia. G. on
saanut nimensä niistä gallialaisista (kreik
gala’-tai), jotka 280 e. Kr. olivat tunkeutuneet
Makedoniaan ja Kreikkaan ja sitten risteilivät
Traa-kiassa, kunnes Bithynian kuninkaan Nikomedes
I:n kutsumina 278-7 e. Kr. siirtyivät
Vähään-Aasiaan. Siellä he useita vuosia ryöstelivät
Halys-joen länsipuolisia maakuntia, mutta
jouduttuaan tappiolle taisteluissa Syyrian
Antio-khos I:tä (ks. t.) ja Pergamonin Attalos I:tä
(ks. t.) vastaan he vihdoin asettuivat
vakinaisesti asumaan tähän heidän mukaansa
nimitettyyn maahan, joka aiemmin oli ollut osana
Fryygiaa. G. oli, varsinkin pohjoisessa, vuorista
ja karua; sen joista mainittakoon Sangarios
(Sakaria) ja Halys (Kisil Irmak).
»Galatalaisia" oli 3 heimoa: tolistobogit lännessä
(pääkaupunki Pessinus), tektosagit keskellä
(pääkaupunki Ankyra) ja trokmit Halys-joesta itään
(kaupunki Tavia). Kutakin 4 piiriin jaettua
heimoa hallitsi n. s. tetrarkka ynnä 300-miehinen
neuvosto; koko kansan yhteiset asiat ratkaisi
liittohallinto. l:sellä vuosis. e. Kr. pääsi koko
G:n kuninkaaksi Deiotarus (ks. t.), mutta tämän
seuraajan, Amyntaan, kuoltua (25 e. Kr.)
valtakunta joutui Rooman provinssiksi (pääkaupunki
Ankyra). Keisari Vaiensin aikana G. oli
jaettuna 2 osaan: G. p r i m a (keskustana Ankyra)
ja G. secunda (keskustana Pessinus).
Galatalaiset, jotka Rooman keisarikaudella tavallisesti
palvelivat palkkasotureina, kreikkalaistuivat
aikaa myöten, mutta heidän kielensä oli vielä
säilynyt v:n 400 paikkeilla j. Kr. Kristinuskoa
saarnasi heidän keskuudessaan apostoli Paavali
(vrt. Galatalaiskirje). [Perrot, ,,De
Galatia provincia romana" (1867) ; Stähelin,
»Geschichte der kleinasiatischen Galater" (1907).]

E. R-n.

Galats (romaan. Galati, saks. Galatz),
kaupunki Romaaniassa Tonavan vas. rannalla 155
km Sulina-haaran suusta; 64,878 as. (1906).
Meri-alukset pääsevät G:iin asti, joka on
Romaa-nian tärkeimpiä meriliike-kaupunkeja. Vienti
käsittää pääasiassa viljaa (maissia, vehnää
y. m.): 1900 30 milj. mk; tuonti, etupäässä
teol-lisuustavaroita, 33,8 milj. mk. G:ssa on
sota-arsenaali ja laivatelakka. Teollisuus on vilkas,
valmistetaan varsinkin kynttilöitä, köysiä ja
makaroonia. G. on kansainvälisten Tonava- ja
Pruth-komissionien asuinpaikka. — Nykyään
linnoituksella varustettu. — V. 1769 oli täällä
taistelu turkkilaisten ja venäläisten välillä, 1789
sen viimemainitut valloittivat, mutta joutuivat
sam. v. tappiolle; 1828 venäläiset siellä uudelleen
voittivat turkkilais-armeian, 1855-57 G. oli
Itävallan hallussa, 1877 venäläiset, marssittuaan
sen luona Tonavan yli, ottivat G:n haltuunsa
pitäen sen vallassaan v:een 1878.

E. E. K.

Galba, Servius Sulpicius(5 e. Kr. - 69
j. Kr.), Rooman keisarina 68-69. G. tuli
konsuliksi 33 j. Kr., oli m. m. Germaanian, Afrikan
ja pohjoisen Espanjan käskyuhaltiana sekä
julistettiin kesäk. 68 keisariksi Neroa (ks. t.)
vastaan kapinoivien gallilaisten legioonain
aloitteesta. Hän menetti kuitenkin, Roomaan
tultuaan, suurella säästäväisyydellään sotaväen
kannatuksen ja surmattiin tammik. 69 Othon (ks. t.)
johtamassa kapinassa yhdessä kruununperilli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0706.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free