- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1325-1326

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Galilei ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1325

Galilei

1326

G. Galilei.

taan tähdättyjä poleemisia kirjoituksiaan, hän
julkaisi myös luuttusovitelmia aikansa
kuului-simpien mestarien kuorosävellyksistä sekä 2
löytämäänsä muinaiskreikkalaista (Mesomedeen)
hymnisävelmää. I. K.

* 2. Galileo G. (1564-1642), it. fyysikko ja
astronomi, edellisen poika, kaikkien aikojen
nerokkaimpia luonnontutkijoita, synt. 18 p. helmik.
1564 Pisassa. Isän, joka
myös oli etevä
matemaatikko, sanotaan ensin
aikoneen valita pojalleen
kangaskauppiaan uran,
mutta kun poika jo
kouluaikanaan loistavasti
edistyi tiedoissa, lähetettiin
hän 1581 Pisan
yliopistoon lääketiedettä
lukemaan. Nuorukaisen suuret
fysikaaliset taipumukset
vetivät kuitenkin toisaalle
Kerrotaan hänen kerran
1583 Pisan kuuluisassa
tuomiokirkossa,
tarkatessaan kattokruunujen heilahduksia,
havainneen heilahdusajan riippumattomaksi
heilahduksien laajuudesta, ja täten hän tuli keksineeksi
lain pienten heilahdusten isokronismista
(tasa-aikaisuudesta). V. 1585 G:lle antoi geometrian
opetusta hänen isänsä ystävä Ricci ja tämän
välityksellä hän nyt sai kokonaan vaihtaa
lääketieteen matematiikkaan ja fysiikkaan. Varojen
puutteessa hänen piti kuitenkin palata kotiinsa
Firenzeen. Siellä hän, tutustuttuaan
Arkliime-deen teoksiin, keksi hydrostaattisen vaa’an 1586.
Sam. v. hän matkusti Roomaan ja pääsi
ystäväksi monen oppineen miehen, m. m.
matemaatikko markiisi del Monten kanssa. Tämän
kehoituksesta hän kirjoitti tutkielman kappaleiden
painopisteestä, joka tuotti hänelle matematiikan
professorin viran Pisan yliopistossa 1589
kolmeksi vuodeksi — 60 taalerin vuosipalkalla.
Pisassa hän alkoi mainiot tutkimuksensa
putous-liikkeestä sekä yleensä tasaisesti muuttuvasta
liikkeestä, tehden kuuluisat putouskokeensa
Pisan kallellisesta tornista. Kokeet johtivat
auttamattomaan ristiriitaan ehdottomasti
oikeina pidettyjen Aristoteleen mielipiteiden kanssa
liikkeestä. Hän huomasi m. m. että kaikki
kappaleet putoavat yhtä nopeasti riippumatta
painostaan (ellei ilman vastusta oteta huomioon),
eikä, kuten Aristoteles väittää, samassa
suhteessa nopeammin kun kappaleen paino on
suurempi. Tulokset hän julkaisi kirjoituksessa:
„Sermones de motu gravium" (esitelmiä
raskaiden kappaleiden liikkeestä). Se tuotti hänelle
monta ihailijaa, mutta myös niin mahtavia
vihamiehiä. että hän menetti virkansa. G:n suosija
del Monte hankki hänelle kuitenkin kohta sen
jälkeen matematiikan professorin viran Padovan
yliopistossa 1592. Tässä toimessa hän oli 18
vuotta, jolloin hänen maailmanmaineensa yhä
kohosi. Hänen ympärilleen kertyi oppilaita
kaikista maista. G. jatkoi tutkimuksiaan
putous-liikkeestä, keksi proportsionaaliharpin ja
termo-skoopin (koneen lämpösuhteitten tarkempaa
määräämistä varten). V. 1609 G. kuuli kaukoputken
keksinnöstä. Hän rakensi silloin ominpäin it-

selleen tähtitieteellisen kiikarin ja teki sillä
tärkeitä havaintoja. Hän huomasi kuun pinnan
epätasaisuudet ja linnunradan lukemattomien
tähtien sikermäksi ja löysi 4 Jupiterin kuista,
joille antoi nimen „Sidera Medicea" (Medioin
tähdet) Toscanan suuriruhtinaan Cosimo II: n
kunniaksi. Tämän kohteliaisuuden Cosimo
palkitsi nimittämällä hänet 1610 ensimäiseksi
mate-maatilcokseen ja luonnontutkijakseen ilman
luen-noimisvelvollisuutta. G. muutti nyt asumaan
Firenzen läheisyyteen, jossa hänen tähtitorninsa
vieläkin on nähtävänä. Hän jatkoi innolla
tähtitieteellisiä havaintojaan, huomaten Venuksen ja
Marsin vaiheet sekä auringonpilkut. Nämä
havainnot vakaannuttivat hänessä mielipiteen
Ptolemaioksen maailmanjärjestelmän
mahdottomuudesta ja Kopernikuksen järjestelmän (jonka
mukaan aurinkokuntamme keskus on aurinko)
ete-vämmyydestä. Tutkimuksensa tulokset hän
julkaisi useassa kirjassa, lopullisesti kuuluisassa
teoksessaan: ,.Dialogo sopra i due massimi
sis-temi del moudo" (1632). Siinä G. häikäisevällä
tyylillisellä taidokkuudella vertaa keskustelun
muodossa kolmen henkilön — Sagredon,
Salviatie ja Simplicion — kesken yllämainittua
kahta maailmanjärjestelmää toisiinsa. Vaikka
Ptolemaioksen järjestelmän puolustaja Simplicio
näennäisesti voittaa, niin käy keskustelusta kyllä
ilmi, että hänen perusteensa ovat heikoimmat.
Teos herätti suurta ihastusta G:n ystävissä,
mutta hänen vihollisissaan suunnatonta
suuttumusta ja kostonhalua. G:lle sitä ennen
suosiolliselle paavi Urbanus VIII:lle luuloteltiin, että
Simpliciolla tarkoitettiin juuri häntä, jota G.
siis muka oli teoksessaan ivannut. Kun sitäpaitsi
inkvisitsionioikeus 1616 G:n aikaisempien
kirjoitusten johdosta oli kieltänyt ketään
levittämästä sitä oppia, että maa kiertää aurinkoa, se
kun muka oli ristiriidassa Raamatun kanssa,
niin lähetettiin G:lle kutsu saapua sanotun
oikeuden eteen 1 p. lokak. 1632. Oikeudenkäynti kesti
toista vuotta. Lopuksi hän — 69-vuotias
vanhus — pakotettiin pitkien nöyryytyksien jälkeen
ja kidutuksen uhalla julkisesti ja juhlallisesti
polvillaan ja ainoastaan katumuspaita yllään
kieltämään Kopernikuksen oppi. G. tuomittiin
ensin elinkautiseen vankeuteen, mutta sai jo
v:u 1633 loppupuolella ystäviensä välityksestä
palata takaisin Firenzen läheisyydessä
olevaan huvilaansa Villa Arcetri’in. G. teki
edelleenkin ahkerasti tähtitieteellisiä
havaintoja ja kirjallista työtä, valmistaen 1636
tärkeän teoksensa ,,Discorsi e dimostratzioni
ma-tematiclie intorno a due nuove scienze
atte-nentti alla meccanica ed ai moviinentti locali’’.
Se sisältää hänen tieteellisen tuotantonsa
ytimen: ne hänen ajatuksensa, jotka oikeuttavat
antamaan hänelle nimen dynamiikan (liikeopin)
isä. — G:n tapa perustaa aina väitöksensä ja
teoriansa kokeisiin teki hänestä uudenajan
ensi-mäisen suuren luonnontutkijan ja induktiivisen
tutkimustavan käyttäjän. Hänen kielensä
erinomainen selvyys, taiteellisuus ja kansantajuisuus
sanan parhaimmassa merkityksessä takasivat
hänen mielipiteillensä laajan ja nopean
levenemisen. G. oli, tekemällä havaintoja teleskoopeilla,
joiden sisus ei ollut kuten nykyajan
tähtitieteellisissä kaukoputkissa valaistu, turmellut siinä
määrin silmänsä, että hän viime elinvuotensa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0709.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free