- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1335-1336

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Galleria ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1336

Gallialaiset—Gallikaaninen kirkko

1338

ja hoikat. Elävät kosteissa ruohikoissa,
lumpeiden lehdillä j. n. e. Suomessa 13 lajia. ks.
kuva-taulu: Kovakuoriaiset. U. S-s.

Gallia, gallialaisten, kelttiläisten pääheimon,
kotimaa vanhalla ajalla; vastaa nyk. Ranskaa,
Belgiaa, osia Alankomaista ja Saksasta (Reinistä
länteen), suurta osaa Sveitsiä sekä myös,
roomal. kielenkäytön mukaan, nyk. Pohjois-Italiaa
(Adigeen saakka), johon gallialaisia heimoja
oli asettunut. Viimemainittua maata
roomalaiset kutsuivat nimellä G. c i s a 1 p i n a (Alppien
tämänpuolinen G..), erotukseksi Alppien
tuonpuolisesta maasta (G. transalpiua). G.
transalpina (myös G. u 1 t e r i o r, G.
propria, G. braccata asukasten
laajojen housujen tai G. comata heidän pitkän
tukkansa tähden) rajoittui lännessä
Atlantin valtamereen, etelässä Pyreneihin ja
Väli-mereen. idässä Var-jokeen, Alppeihin ja
Reiniin, pohjoisessa Englannin kanavaan. G:n
monet virrat edistivät laivakulkua, kuten
Ga-ronne (lat. Garumna), Loire (Liger), Seine
(Sequana), Rein (Rhenus), Rhone (Rhodanus).
Maa oli yleensä hedelmällistä, lukuunottamatta
soisia Reinin ja Schelden suistomaita sekä
lounaisosaa, joka oli hietikkoa (vrt. Ranskan
maantieto). Varsinkin etelä-osa oli rikas tuotteista;
siellä olivat kreikkalaiset uutisasukkaat
aikaisemmin levittäneet sivistystä. Paitsi maanviljelystä
harjoitettiin vuorityötä Sevenneissä ja
Pyre-neissä ; metalliteollisuus oli edistynyt. Kauppa oli
kukoistava; paitsi jokia oli sen käytettävinä
myös maanteitä, joita varsinkin roomalaiset
maahan tultuaan rakensivat ja joiden avulla m. m.
G:n ja Italian välinen yhdysliike Alppien poikki
elpyi. G:n väestö jakaantui kahteen
pääryhmään, lounaassa asuviin iberiläisiin
alkuasukkai-hin ja myöhemmin saapuneihin kelttiläisiin 1.
gallialaisiin ja ligurilaisiin ; viimemainitut
asuivat Rhönen suusta Etrurian rajaan saakka.
Kelttiläistä sukuperää olivat aremorikalaiset
nyk. Bretagnen ja Normandian rannikolla,
seno-nit ja parisilaiset Seinen tienoilla, aulerkit
Seinen ja Loiren välillä, piktavit ja santonit Loiren
ja Garonnen välillä, arvenit
Sevennein-vuoris-tossa, aeduit Loiren ja Saönen välillä, sekvanit
Franche-Comtéssa y. m. Alppiseuduissa asui
lukuisia heimoja, muutamat ligurilaista
alkuperää: kelttiläisiä olivat m. m. allobrogit Isèren
ja Saönen välillä, helvetialaiset nyk. Sveitsissä.
Koko koillisosa G:a oli belgialaisten käsissä,
joihin kuului useampia heimoja; heihin oli ehkä
osaksi sekaantunut germaaneja. Oæsarin
mukaan oli G:n silloisina pääosina: A k vitani a
Pyreneitten ja Garonnen välillä, C e 11 i c a
Sei-neen ja Marneen sekä B e 1 g i c a Reiniin saakka.
Augustuksen aikaan G. jaettiin provinsseihin:
A k v i t a n i a (myöhemm. Vaseonia)
Loi-reen saakka, G. Narbonensis (kaakkoisosa),
G. Lugdunensis (Loiren ja Seinen välillä
ja B e 1 g i c a. Viimemainitusta erotettiin
Claudiuksen aikana eri provinsseiksi G e r m a n i a
superior ja G. inferior (vas.-puoliset
Reininmaat). Useat Ranskan ja sen rajamaiden
kaupungit olivat jo näihin aikoihin olemassa G:n
kaupunkeina, esim. Narbo (Narbonne), Aquæ
Sextiæ (Aix). Tolosa (Toulouse), Massilia
(Marseille), Burdigala (Bordeaux), Lugdunum
(Lyon), Lutetia Parisiorum (Pariisi), Lugdunum

Batavorum (Leiden), Confluentes (Koblenz),
Colonia Agrippina (Köln). G. cisalpina
(myös G. t o g a t a, koska asukkaat käyttivät
roomalaista togaa) ulottui Alpeista
Apenniinei-hin, Anconaan, Pon alajuoksuun ja Adigeen
(tämän virran toisella puolen oli venetein maa).
Maan halki virtaa Po (lat. Padus) lisäjokineen
(Ticinus, Trebbia y. m.) ja se jakaantui kahteen
osaan, G. cispadana ja G. transpadana
(Pon tämänpuolinen ja tuonpuolinen G.). G.
cisalpina oli hedelmällisyydestään kuuluisa ja
houkutteli sentähden vieraita valloittaja-kansoja.
N. 400 e. Kr. tunkeutui gallialaisia heimoja
maahan, joka sitä ennen oli ollut etruskien hallussa,
ja heidän mukaansa sitä sittemmin nimitettiin.
Heihin kuuluivat insubrein, cenomanien,
boji-laisten, senonien y. m. heimot. Tässä maassa
sijaitsevia kaupunkeja oli m. m. Augusta
Tauri-norum (Torino), Vercellæ (Vercelli),
Mediola-num (Milano), Mantua, Veroua.

Sivistysolot. G:n vanha
yhteiskuntalai-tos oli ylimysvaltainen; oli vain ylimyksiä ja
orjia, keskisääty puuttui. Heimojen päälliköt
valittiin aateliston keskuudesta. Heidän
valtaansa rajoitti, paitsi aatelistoa, myös mahtava
pappissääty, druidit. Eri heimot kohosivat
vuoroonsa muita mahtavammaksi, kuten allobrogit,
arvernit, aeduit. Kun heimot olivat eripuraiset
keskenään ja kansan enemmistöltä puuttui
kaikki merkitys, kukistuivat gallialaiset
sotaisuudestaan huolimatta verrattain helposti
taistelussa roomalaisia vastaan. Gallialaiset käyttivät
monenlaisia, usein taidokkaasti tehtyjä aseita;
he osoittivat taistelussa hurjaa rohkeutta, mutta
heiltä puuttui kestävyyttä. Sotajoukon ydin oli
ratsuväki. Varsinaisia linnoituksia ei ollut,
ainoastaan sotaa varten rakennettuja varustuksia.
Oæsarin aikoihin G. voi sotaan asettaa 300.000’
asekuntoista miestä. Naisten asema oli
verrattain hyvä ja he olivat kiitetyt kauneudestaan.
Gallialaiset olivat ylpeitä, epävakaisia ja
uutuuksiin taipuvaisia, myös urhoollisia ja ritarillisia.
He rakastivat yleensä komeutta; asunnot olivat
kuitenkin yksinkertaiset. Maanviljelystä
halveksittiin ; maa oli koko heimon yhteinen ja
jaettiin vuosittain yksityisten kesken.
Gallialaiset retkeilivät mielellään, sotaisilla
vaelluksillaan he joutuivat m. m. Italiaan, Kreikkaan
ja Vähään-Aasiaan. He puhuivat keltin kieltä
(ks. t.), joka vielä on säilynyt Bretagnessa.
Yleensä he kuitenkin helposti vaihtoivat
äidinkielensä latinaan. Gallialaisilla oli taipumusta
runouteen ja kaunopuheisuuteen; heidän
maassaan puhujakoulut säilyivät kauemmin kuin itse
Roomassa. Uskontonsa menoja he tarkasti
noudattivat. Heillä oli useampia jumalia, kuten
Teutates (vastaa roomalaisten Mercuriusta),
Esus 1. Hesus, sodan jumala, Taran 1. Taranis,
ukkosjumala y. m. Jumalanpalveluksesta pitivät
druidit (ks. t.) huolta. He ennustivat myös
lintujen lennosta, tähtien asennosta y. m.
Ihmisuhreja käytettiin.

Historia. Epätietoista on, milloin
gallialaiset (= taistelijat, sotaisat) saapuivat Galliaan,
jonka he suurimmaksi osaksi ottivat haltuunsa.
Sieltä osa heistä n. 400 e. Kr. lähti liikkeelle ja
valtasi Ylä-Italian. Eräs heimo, senonit, läksi
täältä 390 e. Kr. Brennuksensa (s. o.
päällikkönsä) johdolla Roomaa vastaan ja hävitti kau-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0716.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free