- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1337-1338

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gallialaiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1337

pungin. Roomalaiset kävivät senjälkeen
pitkällistä sotaa Italian gallialaisia vastaan ja
valloittivat vihdoin n. 222 e. Kr. koko eisalppisen
G:n. Gallialaiset luopuivat kuitenkin toisessa
punilaissodassa Hannibalin puolelle, ja vasta 193
e. Kr. heidät lopullisesti kukistettiin. G.
cispa-danan asukkaat omistivat pian roomalaisen
sivistyksen ja saivat latinalaisten oikeudet 89 e. Kr.
V. 43 e. Kr. maa yhdistettiin valtiollisesti
Italiaan. — 400 luvulla e. Kr. gallialaisia myös
levisi nyk. Etelä-Saksaan, Sveitsiin (Helvetiaan),
Böömiin (nimi johtunut gallialaisesta bojien
kansasta), Itävallan maihin, Slavoniaan ja Illyriaan.
Muuan joukko tunkeutui n. 280 e. Kr.
Makedonian kautta Kreikkaan ja uhkasi Delphoita, ja
osa heistä edelleen Vähään-Aasiaan, minne
perustivat G a 1 a t i a n valtakunnan.

Transalppiseen Galliaan roomalaiset
tunkeutuivat 2:sella vuosis. e. Kr. ja perustivat sen
kaakkoisosaan provinssin (P r o v i n c i a 1. G.
Narbonensis n. 118 e. Kr.), jota aluetta
sittemmin laajennettiin. Tärkeimmiksi tulivat
Cæsarin valloitukset, joka prokonsulina oleskeli
maassa vv. 58-49 e. Kr. Siinä ajassa hän teki
koko Transalppisen G:n Rooman voittomaaksi,
Kukistettuaan viimeiseksi yleisen,
Vereingeto-rixin johtaman kapinan 52 e. Kr. Nämätkin
gallialaiset omistivat nopeasti roomalaisten
kielen ja sivistyksen. Useita kapinoita sattui tosin
myöhemminkin G:ssa, mutta ne eivät saaneet
yleisempää kannatusta ja kukistettiin helposti.
Keis. Galban aikana (68 j. Kr.) koko
transalppisen G:n väestö sai roomalaisen
kansalaisoikeuden. Maa oli rikkautensa ja henkisen
sivistyksensä tähden roomalaisvallan tärkeimpiä
provinsseja. 200-luvulta alkaen j. Kr. se kuitenkin
alkoi rappeutua germaanilaisten hyökkäysten ja
maaherrain kiskomisten tähden. Frankkilaiset
valloittivat nyk. Belgian, alemannit nyk.
Elsassin (300-luvulla), eivätkä Juliauuksen voitot (357)
pitemmäksi aikaa voineet pidättää germaanien
hyökkäyksiä. 400-luvun alussa alaanit, vandaalit
ja sveevit tunkeutuivat maahan ja kulkivat sen
läpi, burgundit ottivat kaakkois- ja länsigootit
lounaisosan haltuunsa. Roomalaiset säilyttivät
vain Seinen alueen. Attilan hyökkäyksen osasi
kuitenkin Aëtius torjua voitollaan Katalaunisilla
kentillä 451, mutta hänen murhansa jälkeen 454
frankit, alemannit ja burgundit yhä
laajensivat alueitaan, ja luoteisrannikolle asettui
heimo-laistensa luo saksilaisten Britanniasta
karkoitta-mia kelttiläisiä (ks. Bretagne). Kun
Länsi-Rooman keisarikunta kukistui 476, oli
roomalaisella maaherralla Syagriuksella ainoastaan
pieni alue Iveski-G:ssa. ja sekin joutui 486
frank-kilaisen Klodvigin saaliiksi. Myöhemmin koko
G. tuli kuulumaan Frankkilaisvaltioon. — Jo
2:sella vuosis. e. Kr. olivat Illyrian ja Noricumin
gallialaiset joutuneet Roomalaisvallan yhteyteen,
ja nyk. Saksaan asettuneet gallialaiset
kukistuivat taistelussa germaaneja vastaan l:sellä
vuosis e. Kr. [Desjardins, „Géographie historique
et administrative de la Gaule romaine"
(1876-93) ; Thierry, „Histoire des Gaulois" (1877) ja
„Hist. de la Gaule sous la domination romaine"
(1877) ; Maissiat. „Jules César en Gaule"
(1876-81) : Louis Napoléon, „Hist. de Jules César"
(1866) ; Lavisse, ,.Histoire de la France" T. I.

1338

(1900); Lefèvre, „Les Gaulois etc."; Jullian,
,.Gallia" (1902).] G. R.

Gallialaiset ks. Gallia.

Gallicolæ ks. Äkämäsääsket.

Gallienus /-ë’-/, Publius Licinius
Egnat ius G. (n. 218-268), Rooman keisarina
260-268. G. tuli 253 isänsä keisari Valerianuksen
(ks. t.) kanssahallitsijaksi sekä keisariksi
Valerianuksen jouduttua persialaisten vankeuteen
259, oli tosin lahjakas, mutta tarmoton ja
irstai-leva. Hänen liallitusaikanaan useat päälliköt ja
käskynhaltijat julistivat itsensä keisareiksi (n. s.
30 tyrannia), germaanilaiset ja afrikkalaiset
kansat nousivat kapinaan, rutto ja nälänhätä
raivosi kaikkialla. G. sai surmansa Milanossa
piirittäessään erästä kruununtavoittelijaa
Au-reolusta. K. J. E.

Gallifet /-†c’], Gaston Alexandre
Auguste (1830-1909), ransk. kenraali; otti
kunniakkaasti osaa Krimin ja Meksikon sotiin. V.
1870 G. brigadikenraalina saavutti mainetta
kuuluisalla ratsuväenhyökkäyksellään Sedauin
luona, missä joutui vangiksi. Taisteli 1871
kom-munardeja vastaan kohdellen voitettuja
säälimättömän ankarasti. Hänellä on ollut suuret
ansiot ranskalaisen ratsuväen uudelleen
järjestämisessä; oli kesäkuusta 1899-toukokuuhun 1900
sotaministerinä Waldeck-Rousseau’u
ministeris-tössä; asettui tällöin rohkeasti Dreyfusin
puolelle. E. M-a.

Galliini ks. M a k o.

Gallikaaninen kirkko, Ranskan (Gallian)
katolinen kirkko. Nimitystä käytetään varsinkin
sikäli kuin on puhe tämän kirkon pyrkimyksestä
säilyttää Rooman paaveihiu nähden suhteellisesti
itsenäinen asema ja ranskalaisen kansalliskirkon
luonne. — Olemassaolonsa alkuaikoina ja
varsinkin Kaarle Suuren aikoina Gallian kirkko oli
sellainen suuressa määrin itsenäinen
kansalliskirkko, jossa kuninkaalla oli paljon sananvaltaa,
mutta tämä riippui enemmän yleisistä
olosuhteista ja paavivallan kehittymättömyydestä kuin
tietoisesti käsitetyistä periaatteista. 9:nneltä
vuosis. tuli kirkko Ranskassa niinkuin
muuallakin länsimailla ehdottomasti riippuvaksi
paavista. Mutta keskiajan loppupuolella heräsi
pyrkimys suurempaan itsenäisyyteen. 1400-luvulla
sepitetyksi väärennykseksi on tosin osoitettu se
väite, että jo kuningas Ludvik Pyhä olisi 1268
julkaissut „pragmaattisen sanktsionin", jossa
asetettiin rajoja paavien sekaantumiselle
Ranskan kirkon sisällisiin asioihin; mutta kuningas
Filip Kauniin ja paavi Bonifacius VIII:n
taistelun ajoilta saakka „gallikanismin" aatteet
saivat yhä enemmän merkitystä, ja 1400-luvun
suurissa kirkolliskokouksissa ne saivat
laajemmankin kaikupohjan. Pierre d’A iiii ja Jean
Gerson esittävät niinä aikoina teoreettisesti
gallikanismin periaatteet; ranskalainen
kansal-lissynodi 1407 teki päätöksiä, joissa kiellettiin
paavin oikeus verottaa Ranskan kirkkoa ja
täyttää sen pappisvirkoja, ja Kaarle VIII:n
,.pragmaattinen sanktsioni" 1438 turvasi,
liittyen Baselin kokouksen kirkollisiin
parannuksiin, Ranskan kirkon sisällisen itsenäisyyden.
Kuninkaat, kuten Frans I 1516 tekemässään
konkordaatissa paavin kanssa, joskus luopuivat
näistä gallikanismin periaatteista tilapäisten
etujen tähden, mutta Ranskan papisto ja kansa

Gallialaiset—Gallikaaninen kirkko

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0717.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free