- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1351-1352

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Galvanoplastiikka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1351

Gama—Gambetta

1352

lalla saarella G.-lahden edustalla. 3 km:u
pi-tuiueu rautatiesilta yhdistää seu mantereeseen.
Katolilainen yliopisto; suuri puuvillanvienti
(suurempi kuin New Orleansin) ja viljakauppaa;
n. 38.000 as. Satamassa käyneitten laivojen
tonniluku nousee yli 6:n milj:n. — Perustettu
1838. V. 1900 hirmumyrskyn synnyttämä
hyökyaalto hävitti G:in melkein kokonaan, mutta se
on jälleen loistavasti uudelleen rakennettu.

W. S-m.

Gama, Vasco da (1469-1524),
portugalilainen merenkulkija, Intian meritien löytäjä;
purjehti 1497 Afrikan eteläkärjen ympäri, seurasi
rannikkoa pohjoiseen Melindeen asti, josta
intialaisen luotsin avulla kulki Intiaan, saapuen
ensi-mäisenä eurooppalaisena sen rannikolle
Ivaliku-tiin toukokuulla 1498. Kun muhamettilaiset
kauppakateudesta yllyttivät tämän maan
hallitsijaa portugalilaisia vastaan, palasi G. seur. v.
syyskuussa Lissaboniin, jossa kuningas häntä
runsaasti palkitsi. V. 1502 G. lähetettiin
uudelleen Intiaan hyvästi varustettu laivasto
mukanaan, vahvistamaan 1499 sinne lähetetyn
Cabra-lin siirtomaa-anastuksia. Matkalla hän Afrikan
itärannikolle perusti Mosambikin ja Sofalan.
Intiassa hänen toimensa Portugalin vallan
lujittamiseksi onnistuivat hyvin, joten hän jo 1503
saattoi palata suuria aarteita tuoden
kotimaallansa. V. 1524 G. lähetettiin kolmannen kerran
Intiaan, sen varakuninkaaksi nimitettynä
järjestämään maan sekasortoon joutunutta
hallintoa. Kesken menestyksellistä toimintaansa hän
kuoli. — G:n aikalaistensa silmissä tarumainen
matka innostutti Camöes’in sepittämään „Os
Lusladas" runoelmansa. E. E. K.

Gamasus coleoptratorum, litteä,
vaaleankeltainen, 1 mm pitkä punkki, joka elää loisena
maata kaivavien tai maan sisässä elävien
hyönteisten, kuten sittiäisten, turkkiloiden ja
kimalaisten ruumiin pinnalla. Suomessa yleinen.

U. S-s.

Gamba. 1. ks. Viola da Gamba. — 2.
Urkuäänikerta, jonka sointi muistuttaa
jouhi-soittimia. I. K.

Gämbara, Veronica (1485-1550). it.
runoi-lijatar, sai oppineen kasvatuksen, meni 1508
naimisiin Giberto X:n, Correggion herran kanssa,
joka kuoli jo 1518, minkä jälkeen G. kokonaan
antautui pikku maansa hallitsemiseen ja
kirjailuun. Hänen Bolognassa sijaitseva hovinsa oli
ajan huomattavinten kirjailijain kokouspaikka.
G:n teokset: ,,Bime e lettere di V. G." (julk.
1759, 1879), „Undici lettere inedite di V. G.
j. n. e." (julk. 1889), ,,Sonetti amorosi inediti o
rari di Veronica G." (julk. 1890). [G:n
bibliografiaa sisältää Flamini’n teos „I1 Cinquecento"
(s. 548).] J. n-l.

Gambetta [gàbetä,’], Léon Michel
(1838-82), ransk. valtiomies, isänsä puolelta it.
sukuperää, tuli 1860 asianajajaksi Pariisiin, saavutti
äkkiä (1868) suuren kuuluisuuden tekemällä
eräässä oikeusjutussa rohkean hyökkäyksen
Napoleon III:n keisarivaltaa vastaan; valittiin
tämän johdosta 1869 lainsäätäjäkuntaan, jossa
liittyi keisarivallan leppymättömiin vihollisiin
ja herätti vastustajainkin ihmettelyä loistavalla
kaunopuheisuudellaan. Sedan’in tapahtuman
jälkeen hän 4 p. syysk. 1870 julisti
lainsäätäjä-kunnassa ja kaupungintalolla tasavallan ruveten

Léon Gambetta.

puolustushallituksen jäseneksi ja sisäasiain
ministeriksi. 6 p. lokak. hän ilmapallossa läksi
piiritetystä Pariisista ja
otti Tours’iin tultuaan
hoidettavakseen myöskin
sota-asiat. G. oli nyt
jonkun aikaa Ranskan
diktaattorina, julisti, että
sotaa oli käytävä
viimeiseen asti ja herätti
kansassakin isänmaallista
innostusta ja
itseluottamusta. Tarmokkaalla
toiminnallaan hänen
onnistui saada kokoon uusia
armeioja, jotka
lähetettiin vihollista vastaan.
Nämä
harjaantumattomat joukot eivät
kuitenkaan kyenneet pitämään
puoliansa saksalaisia
vastaan, ja G:n omavaltainen sekaantuminen sodan
johtoon vaikutti varsin turmiollisesti; hän taipui,
vaikka vastahakoisesti, tammik. 1871 tehtyyn
aselepoon ja luopui helmik. hallituksesta, syystä
että Pariisissa oleva hallitus oli julistanut
mitättömäksi hänen määräyksensä, että
kansalliskokoukseen ei saanut valita keisarivallan
virkamiehiä ja edustajia. Itse hän valittiin tähän
kokoukseen yhdeksästä departementista, joista
hän otti edustaaksensa Ali-Reinin
departementtia (Strassburgin seutua) ; äänesti rauhantekoa
vastaan ja luopui, kun se oli päätetty, samaten
kuiii muutkin Elsassin edustajat
edustajatoimes-taan; valittiin heinäk. 1871 uudelleen
kansalliskokoukseen, jossa esiintyi äärimäisen
vasemmiston johtajana. Ranskan uuden tasavallan
olemassaolo näytti alussa hyvin epävarmalta, sillä
kansalliskokouksen enemmistö oli monarkistinen.
Juurruttaaksensa kansaan rakkautta
tasavaltaan, kansanvaltaisia aatteita ja myöskin
kosto-sodan ajatusta G. teki maaseudulle tuhkatiheään
agitatsionimatkoja, joilla hän valtavalla
puhetaidollaan tempasi kansanjoukot mukaansa ja
sai aikaan, että tasavallan kannattajani luku
tuntuvasti kasvoi; sai tästä nimen „tasavallan
kauppamatkustaja"; perusti samanmielisten
kanssa 1871 lehden ,,La République fraucaise".
Kansalliskokouksessa, jossa hän osoittautui
taitavaksi taktikoksi, G. pian pani alulle
,.opportunistisen" politiikkansa. Pääasiassa hänen
ansioksensa on luettava, että tasavaltalaiset ryhmät
yhtyivät hyväksymään v:u 1875 valtiosäännön,
jonka kautta Ranska vihdoin muodollisestikin
tunnustettiin tasavallaksi. V. 1876 G. valittiin
edustajakamariin, jossa hän
kulunkiarviovalio-kunnau esimiehenä ja tasavaltalaisen enemmistön
johtajana saavutti suuren vaikutusvallan. Hänen
politiikkansa oli yhä edelleen opportunistinen,
s. o. hän asetti päämääräkseen sen mikä
kulloinkin oli saavutettavissa. V. 1877 hän
menestyksellä johti taistelua presidentti Mac Mahon’ia ja
hänen taantumispyrintöjänsä vastaan lausuen
silloin m. m. nuo kuuluisat sanat, että
presidentin oli joko „alistuttava tai erottava" (se
sou-■mettre ou se démettre); v. 1879 hän tuli
edus-tajakamarin puheenjohtajaksi Grévyn jälkeen,
joka valittiin tasavallan presidentiksi Mac
Mähönen erottua. G:n kansansuosio ja vaikutusvalta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0724.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free