- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1387-1388

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Geigenprincipal ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1387

Geijerstam—Geisslerin putket

1388

kehitykseen m. m. siten, että hänen
»Litteratur-bladet"insa johonkin määrin on ollut esikuvana
J. V. Snellmannille hänen
sauomalehtimies-toi-minnassaan. [J. Hellstenius, »Lefnadsteckning"
(E. G. Geijerin kootuissa teoksissa 1873-75,
erikseen painettuna 1876) ; N. Erdmann, „E. G.
Geijer. En minuesteckning" (1897) ; L. Wahlström,
,.E. G. Geijer. En lefnadsteckning" (1907).]

Th. R.

Geijerstam [j ei-], Gustaf af (1858-1909),
ruots. kirjailija, vliopp. 1877 ja fil. kand. 1879,
jonka jälkeen hän kokonaan antautui kirjalliselle
uralle. Hän oli 80-luvun realistisen kirjallisuuden
huomatuimpia edustajia ja julkaisi tämän
suunnan lipunkantajana teokset: »Gràkallt" (1882),
„Strömoln" (1883), „Fattigt folk" (1884), „Erik
Grane" (1885), „Pastor Hallin" (1887), „Tills
vidare" (s. v.), „Fattigt folk" (1889),
»Krono-fogdens berättelser" (1890) y. m. G. on
esiintynyt myös dramaatikkona: „Svärfar" (1888),
„Aldrig i lifvet" (1890), „Per Olson och hans
käring" (1894), „Lars Anders och Jan Anders"
(s. v.) y. m. Hänen tuotannossaan on 90-luvun
keskivaiheilla muutos huomattavissa siinä, että
hän antautuu syvällisempään ja
hienostuneempaan sielunelämän kuvaukseen, kiintyen
varsinkin sen mystillisiin ilmauksiin. Näitten uusien
todellisuuskuvausten sarjaan kuuluvat: „Medusas
hufvud" (1895), „Kampen om kärlek" (1896),
„Mina pojkar" (1896), „Vilse i lifvet" (1897),
»Det yttersta skäret" (1898), „Äkteuskapets
ko-medi" (s. v.), „Lyckliga människor" (1899),
„Boken om Lille-Bror" (1900, 14 p. 1903),
„Kviunomakt" (1901), „Nils Tufveson och hans
moder" (1902), ,.Själarnas kamp" (1904), „Karin
Brandts dröm" (s. v.), „Farliga makter" (1905),
„Bröderna Mörk" (1906), »Den eviga gåtan"
(1907). Hän on Ruotsin eniten luettuja
kirjailijoita, joka etevien kirjailijaominaisuuksiensa ja
kaikkea inhimmillistä hellivän myötätuntonsa
kautta on saavuttanut ystäviä kaikissa piireissä.
— Suomeksi ovat ilmestyneet: »Avioliiton
ilveily" (1907), »Eksyksissä" (1907), »Pikku
veika-reja" (1907), »Ikuinen arvoitus" (1908). E. 77.

Geikie [gilci]. 1. Sir Archibald G. (s.
1835), engl. geologi, 1867 Skotlannin geologisen
toimiston johtaja, v:sta 1871 geologian
professori Edinburghissa ja v:sta 1881 Ison-Britannian
geologisen toimiston johtaja, josta virasta erosi
1901. G. on nuoruudestaan asti ollut n. s.
aktua-lismin (ks. t.) eli, kuten Englannissa sanotaan,
uniformitarianismin innokas kannattaja ja hän
on Lyelliu jälkeen enimmän vaikuttanut tämän
käsityskannan voitolle pääsemiseen. G:n
johdolla on tehty suuri Englannin ja Walesin
geologinen kartta (1897). Hänen tärkeimmät
erikoistutkimuksensa koskevat vulkanismia, josta
teos »The ancient volcanoes of Great Britain"
(1897). Muita tutkimuksia sisältää »Geological
sketches at home and abroad" (1882). Sitäpaitsi
G. on julkaissut joukon oppikirjoja, joista
mainittakoon: »Outlines of field geology" (5 p.
1900), »Classbook of geology" (1886), »Textbook
of geology" (3 p. 1893). »Founders of geology"
(1897) on esitys geologian historiasta.

2. James G. (s. 1839). edellisen veli,
Edinburghin yliopiston geologian professori v:sta
1882, jääkaudenmuodostumien erikoistutkija,
etenkin tunnettu sen mielipiteen kannattajana,

että kvartääri-ajalla on ollut useita jääkausia,
hänen mukaansa kokonaista seitsemän.
Pääteokset: »The great ice-age" (1874 ja 1877) ja
,,Pre-historic Europe" (1881). P. E.

Geiler von Kaisersberg [ gäilev f on ],
Johannes (1445-1510), saks. skolastikko, kuuluisa
saarnamies; oli v:sta 1478 alkaen kuolemaansa
saakka tuomiokirkkosaaruaajana Strassburgissa;
on saanut eniten vaikutuksia Gersonilta (ks. t.).
Saksankielellä pitämissään, voimakkaissa ja
perin kansanomaisissa saarnoissaan G. ankarasti
ruoski aikansa kirkollisen ja yhteiskunnallisen
elämän epäsuuntia. G:n teoksia on julkaissut
Ph. de Lorenzi, 4 nid. 1881-83. [L. Dacheux,
»Un réformateur catholique à la fin du XV:e
siècle" (1876) ; Ch. Schmidt, »Histoire littéraire
de PAlsace I" (1879).] K. ö.

Geiranger-vuono Norjassa, Storfjordin
eteläisin ja kapein haara. Sitä ympäröivät
äkkijyrkät, 1,700 m:iin saakka nousevat tunturit, joilta
lukuisia vuoripuroja syöksyy vuonoon — Norjan
suurenmoisimpia seutuja. E. E. E.

Geirsoddr (mskand., = »keihäänkärki’)
esiintyy puheenparressa »piirtää itseänsä g:illa";
siten sanottiin muinaisajan sankarien tuottaneen
itsellensä asekuoleman, päästäksensä Odinin
luokse Valhalliin. Mitään varmaa historiallista
todistusta tästä tavasta ei kuitenkaan ole
olemassa.

Geiserik (G e n se ri k) (n. 390-477),
vandaalien kuningas, tuli 427 velipuolensa Gunderikin
jälkeen vandaalien ja heihin liittyneiden
alaa-nien hallitsijaksi. Ne asuivat silloin
Etelä-Espanjassa, mutta G. vei heidät Afrikkaan, jossa
hän voitti roomalaisen maaherran Bonifatiuksen,
otti haltuunsa Hipporegiuksen kaupungin 431 ja
439 Kartagon, jonka hän teki valtakuntansa
pääkaupungiksi. Sen jälkeen vandaalien laivoja
liikkui Välimeren saaria ja rantamaita
ryöstämässä; Länsi-Rooman keisarin Valentinianus
III:n tultua murhatuksi 455 G. tuli Roomaan,
jonne murhatuu leski Eudoxia lienee hänet
kutsunut murhaajaa Maximusta rankaisemaan.
Vandaalit ryöstivät Roomaa 14 päivää, veivät
vankina Eudoxian ja hänen tyttärensä, joista toinen
Eudoxia tuli G:n pojau ja seuraajan Hunerikin
puolisoksi. G:n kuoltua vandaalien valtakunta
rupesi riutumaan, (ks. Vandaalit). [Ludw.
Schmidt, »Geschichte der Waudalen" (1901).]

K. O. L.

Geisha [gësa] ks. G e e s a.

Geisir ks. Geysir.

Geissler [gäis-], Heinrich (1814-79), saks.
mekaanikko, asui v:sta 1854 alkaen Bonnissa,
jonne hän perusti maailmankuuluisuuden
saavuttaneita tehtaita kemiallisten ja fysikaalisten
ko-jeitten valmistamista varten. G. oli ammatissaan
sangen taitava ja kekseliäs. Lasinpuhaltajana
hän oli voittamaton. Hänen suunnittelemansa
lämpömittarit ja muut meteorologiset apuneuvot
ovat erittäin tarkat. Suurimman kuuluisuuden
hän saavutti keksimällä n. s. Geisslerin
putket (ks. t.). Tämä keksintö johti hänen
antamaan elohopeailmapumpulle uuden,
parannetun muodon. Alkoholiupitoisten nesteiden
tutkimista varten hän suunnitteli vaporimetrin.

U. S:n.

Geisslerin putket [gäis-]. Näin nimitetään
saks. mekaanikon Geisslerin — Pltiekerin osoi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0742.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free