Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Generalstaatit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1397
Generalstaatit—Genetz
1398
Generalstaatit (holl. Staten generaal),
tarkoittaa maakuutakokousten valitsemaiu
edusmiesten yhteistä kokousta Alankomaissa
burguu-dilaisaikaan; Alankomaiden tasavallan aikana:
seitsemän itsenäisen maakunta-eduskunnan
valitsemat edustajat, jotka johtivat valtiota.
Edustajain lukumäärä oli 60; äänestys tapahtui
maakunnittain ; jokaisella maakunnalla oli vain 1
ääni. V:sta 1593 g. kokoontuivat Haagissa;
ranskal. valloitettua Alankomaat g.
lakkautettiin. Itse liittotasavaltaa nimitettiin usein g:ksi.
Nyk. Alankomaiden kuningaskunnassa on
parlamentilla g:ien nimi; se kokoontuu Haagissa.
G. Ii.
Generatio æquivoca 1. G. s p o n t a n e a. ks.
Alkusynty.
Generatsioni (lat. generä’tiö < genus- suku),
siitos; sukupolvi, s. o. joko jonkun suvun
toisiansa seuraavat polvet (vanhemmat, lapset,
lapsenlapset j. n. e.) tai kaikki samaan aikaan
elävät ihmiset; ihmisikä, s. o. yhden sukupolven
varsinainen toiminta-aika, joka saksalaisen
tilastotieteilijän Rümelinin mukaan on
laskettava keskimäärin 36,s vuodeksi.
Generatsionivuorottelu ks.
Sukupolven-vuorottelu.
Generelli (ruots. generell < ransk. général <
lat. genertVlis < genus = suku), yleinen.
Generöösi (ruots. generös < ransk. génércux
< lat. generö’sus), jalomielinen, antelias.
Genesaret (alkuperäisempi muoto Gennesar,
1 Makk. 1187), kuuluisa Pohjois-Palestiinan järvi,
joka esiintyy myös nimillä G a 1 i 1 e a n-m e r i
(Matt. 41S: 15^; Mark. 116 y. m.) ja T i b
e-r i a n-m e r i (Joh. 21j) ; V:ssa T:ssa
Kinne-r e t i n-j ä r v i (4 Moos. 34u; Jos. 1307).
Jordan-virta laskee siihen pohjoisesta jatkaen
matkaansa järven lounaisesta kolkasta. Järven
pinta on 208 m Välimerta alempana, sen syvyys
on 50-70 m, suurin leveys 9 */2 km, pituus 21
km, pinta-ala 170 km2. Muodoltaan se on
epäsäännöllisen soikea. Idässä reunustavat sitä
vuoret, lännessä on 1 ’/a km leveä ja 5 km pitkä
rantalakeus, josta järvi on saanut nimensä. Tätä
hedelmällistä rantaseutua kiitetään koko
Galilean ,,kruunuksi", „siellä kun kypsyvät kaikkien
vyöhykkeiden hedelmät, ja viinirypäleitä ja
viikunoita voidaan korjata keskeytymättä 10
kuukautta vuodessa". Vesi suolatonta, järvi erittäin
kalarikas; 011 erotettu 43 eri kalalajia. Pohjois-,
luode- ja kaakkoistuuli nostavat helposti järvellä
kovan aallokon (vrt. Mark. 435-^). Ar. H.
Genesios [-ne’-], Joseph, bysanttilainen
historiankirjoittaja, sepitti vv:n 945-959 välillä
viiden Itä-Rooman keisarin, Leo V:n, Mikhael
II:n, Theophiloksen, Mikhael III:n ja Basileios
I:n hallituskaudet (813-886) käsittävän, 4
kirjaan jaetun historiateoksen, joka
herkkäuskoisesta ja puolueellisesta esityksestään huolimatta
on tärkeä historiallinen lähde, syystä että hän,
paitsi kirjallisuutta, laajalti on käyttänyt
hyväkseen suusanallisiakin kertomuksia. G:n teos on
julkaistu kokoelmassa „Corpus scriptorum
histo-riæ byzantinæ". [Krumbacher, „Geschichte der
byzantinischen Litteratur".] E. R-n.
Genesis (kreik., = ,,synty, alku"), kreikan- ja
latinankielisessä Raamatussa l:sen Mooseksen
kirjan nimi, koska tämä kirja alkaa maailman
luomisesta, ks. Pentateukki. Ar. TI.
Genetiivi 1. g e n i t i i v i (lat. genetVvus,
genitVvus < gignere = synnyttää, väärä käännös
kreikan sanasta geniké’ = lajin sija), omanto,
eräs lukuisaiu kielten nimisanani sijamuoto.
Suomen g:iä, joka on -11-päätteinen, käytetään
attribuuttina, predikaatintäytteenä ja
adverbiaalina; sen tärkeimpinä merkintölajeina erotetaan
kieliopeissa possessiivinen g., joka
ilmoittaa sitä henkilöä tai asiaa, jonka oma jokin on
(pojan kirja), subjektiivinen g., joka
ilmoittaa sitä henkilöä tai asiaa, josta jokin
toiminta lähtee (linnun laulu), objektiivinen
g., joka ilmoittaa jonkin toiminnan tai tunteen
esinettä (isänmaan rakkaus),
definitiivi-n e 11 g., joka ilmoittaa paikkaa merkitsevien
yleisnimien ohessa paikkakunnan nimeä
(Uel-singin kaupunki), ja d a t i i v i n e n g., jolla
transitiiviverbien seurassa on
datiivi-adverbiaa-lin merkitys (Jumalan kiitosi). E. A. Tunkelo
teoksessaan .,Alkusuomen genitiivin funktsioista"
esittää yksityiskohtaisemman, edellisestä eriävän
jaoituksen. ks. Sija. A. K.
Genetsaret ks. Genesaret.
Genetti ks. S i v e 11 i-k i s s a.
Genetz. 1. Arvid Oskar Gustaf G. (s.
1848), kielentutkija ja kirjailija, yliopp. 1866,
fil. kand. 1871, tuli fil. lis:ksi, suomen kiel. ja
kirjallis, dosentiksi sekä (Hämeenlinnan) suom.
normaalilyseon suomen ja ruotsin kielen
lehtoriksi 1877, suomen kiel. ja kirjallis, professoriksi
1891, siirtyi suomal.-ugrilaisen
kielentutkimuksen professoriksi 1893, routavuosina senaatin
kirkollisasiain toimituskunnan päällikkönä
1901-05. — Raamatunkäännöskomitean suomenkielen
tarkastajana 1886-1906, Suomal. kirjall. seuran
esimiehenä 1892-1902, Kuopion hiippak.
koulun-opettajien edustajana valtiopäivillä 1891,
edustajana kirkolliskokouksessa 1903. — Useilla
kielitieteellisillä tutkimusmatkoilla tutkinut
etup. karjala-aunusta, lappia, tseremissiä ja
ostjaakkia. Suomalais-ugrilaiselle kielitieteelle
ovat erittäin arvokkaita ne luotettavat ainekset,
jotka hän on julkaissut karjala-aunuksesta
(kieliopill. esityksiä, kielennäytteitä, sanastoja),
Kuollan lapista (sanakirja), tseremissistä
(kielennäytteitä) ja syrjäänistä (kieliopill. havaintoja,
kielennäytteitä, sanaluettelo). Muissa
kielitie-teell. julkaisuissaan G. etupäässä on liikkunut
äänneopin ja kielihistorian aloilla (m. m.
,,Laut-physiologische Einfiihrung in das Studium der
westfinnischen Sprachen" 1877, ,,Versuch einer
karelisehen Lautlehre" 1877, „Suomen
partikkelimuodot" 1890, „Unkarin ensi tavuun vokaalien
suhteet suomalais-lappalais-mordvalaisiin" 1896).
— Oppikouluja varten G. 1881 julkaisi ,.Suomen
kieliopin" (useita painoksia; myös ruots.) ja
,,Ruotsalais-suomalaisen sanakirjan" (1887). —
G. 011 myös esiintynyt huomattavana runoilijana
(nimim. Arvi Jän 11 es). Hänen runoistaan
(kokoelma: „Muistoja ja toiveita" 1889) ovat
yleisesti tunnettuja ,,Herää, Suomi" ja
„Kar-jala" sekä „Väinölän lapset". Runebergin
hirvenhiihtäjät" G. taidokkaasti on tulkinnut suo
malaisin kuusimittasäkein (1884).
[Seikkaperäinen julkaisujen luettelo ..Biogr, nimikirjassa" ja
„Finsk biogr. handbok"issa.]
2. Emil G. (s. 1852), kuoronsäveltäjä,
edellisen veli; ylioppilas 1870, opiskeli aluksi kemiaa
ja lakitiedettä, mutta antautui 1874 soitannolli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
