Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Geometra ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1421
Geometra—Geometria
1422
I. Arkeiset sarjat.
Botlinialaineii osasto
ynnä Ruotsin
por-fyyri- ja
leptiitti-osasto.
„Vanhaa alkuvuorta"
(graniitteja, gneissejä
ja liuskeita).
Katarkeiset vuorilajit.
Keewatiu.
Laurentiau.
Vanhiu.
(Muist. Proterozooisissa ja arkeisissa
muodostumissa ei fossiilien puuttumisen vuoksi voida
erottaa iältään varmasti yhteenkuuluvia
systeemejä ja ryhmiä, vaan ne jaetaan niiden eri
leviä-misalueilla eri tavoilla alaosastoihin.)
Kaikenikäisiin muodostumiin kuuluu sekä
sedimenttisiä että eruptiivisia vuorilajeja.
Viimemainituista on plutonisia 1. syvävuorilajeja
enimmän arkeisissa ja proterozooisissa sarjoissa, mikä
johtuu siitä, että näitä muodostumia on
paljastuneina vain maankuoren suhteellisesti
kohonneissa osissa, jotka samalla ovat syvimmälle
kuluneet. Nuoremmissa muodostumissa on
syvävuorilajeja pääasiallisesti vuorijonovyöhykkeissä
(ks. Poimu vuoret). Vulkaanisia
vuori-lajeja 1. eruptiivisia pintavuorilajeja taas on
sekä vanhoissa että nuorissa muodostumissa,
mutta eri systeemeissä hyvin eri suuressa
määrässä. Vulkaaninen toiminta on siis toisina
aikoina ollut vilkkaampaa kuin toisina (ks.
Tulivuoret). -— Kaikkien sedimeiittimuodostumain
yhteenlaskettu suurin vahvuus on n. 30,000
metriä. Niitä ei kuitenkaan missään tavata
yhtäjaksoisesti päällekkäin kerrostuneina, sillä kaikki
maapallon tunnetut osat ovat vuoroin olleet
vajonneina, jolloin niihin on kerrostunut
sedimenttejä, vuoroin kohonneina, jolloin taas
entisiäkin muodostumia niiltä kohden on kulunut
pois. — Kaikkiin tunnettuihin arkeisiin ja
suurimpaan osaan proterozooisia muodostumia on
vuorenpoimuttuminen kerran tai useammin
vaikuttanut, jonka vuoksi niiden kerrokset yleensä
ovat poimuisia tai kallistuneita, vuorilajit
lius-keisia. Näitä nuoremmatkin muodostumat ovat
eri aikoina poimuttuneet laajoilla alueilla (ks.
Poimu vuoret). Tämmöisillä seuduilla ovat
nuorimmat muodostumat alkuperäisissä
asennoissaan, mutta vanhemmat, siitä muodostumasta
alkaen, jonka syntymisen aikana
vuorenpoimuttuminen on tapahtunut, ovat poimuttuneita.
Edellisten ja jälkimäisten välinen rajapinta ilmenee
NW 1
3 3a 4
Geologinen profiili Cheviot Hillsin muodostumista
North-umberlandissa.
5. Ylilkarboni.
4. Alakarboni.
3a. Vulkaanisia vuorilajeja.
3. Yladevoni.
Diskordanssi.
2. Aladevoni.
Suuri diskordanssi.
1. Vuorijonoksi poimuttuneita ja sen jillkeen tasoittuneita
si-luurikerrostumia.
silloin muodostumasarjassa diskordanssiua (ks. t.).
Mutta on toisia laajoja alueita, joilla kaikki
muodostumat kambrista ylöspäin ovat jotenkin
järkkymättöminä alkuperäisissä asennoissaan.
Semmoinen alue on koko Venäjä ynnä
Pohjois-Saksa Uralista Karpaatteihin. Myös
Fennoskandian (ks. t.) itäinen ja suurin osa kuuluu
tähän samaan maankuoren ,,kestävään" osaan.
Muita sellaisia aloja on Pohjois-Ameriikan
keskiosa, suurin osa Afrikkaa y. m. P. E.
Geometra ks. Mittariperhoset.
Geometria (kreik. gè - maa, ja meire’i?i =
niitata), oppi kappaleista, pinnoista, viivoista ja
pisteistä sekä niiden keskinäisistä suhteista.
Euklidinen geometria 011 loogillinen
ajatusrakenne, jossa geometristen kuvioiden
ominaisuudet täysin sitovasti johdetaan
muutamista yksinkertaisista lauselmista, n. s.
aksiomeista, joiden pätevyys perustuu suorastaan
havaintoon. E p ä-e u kiidin e n geometria
sisältää tutkimuksen niistä johtopäätöksistä,
jotka voidaan tehdä euklidisen geometrian
perusteena olevista aksiomeista, kun niistä
jätetään pois n. s. yhdensuuntais-aksiomi.
Deskriptiivisessä geometriassa
tutkitaan. miten avaruussuureita koskevia
probleemeja voidaan ratkaista tasossa suoritettujen
konstruktsionien avulla. Projektiivinen
geometria tutkii geometristen kuvioiden
semmoisia ominaisuuksia, jotka eivät häviä
pro-jektsiouin kautta. Analyyttinen
geometria on analyysin sovelluttaminen,
koordinaatteja käyttämällä, geometrisiin tutkimuksiin.
Tämän vastakohtana voi pitää synteettistä
g e o m e t r i a ii, jolla ymmärretään kaikkea
geometriaa, jossa käytetään puhtaasti geometrisia
apukeinoja.
Jo vanhassa Kreikassa geometria oli kohonnut
suureen kukoistukseen. Ensimäiset geometriset
tietonsa kreikkalaiset saivat Egyptistä 7:nnellä
vuosis. e. Kr., ja sitten he itsenäisesti kehittivät
tätä tiedettä. Mainioita kreikkalaisia
geometrian tutkijoita olivat esim. Pytagoras,
Hippokrates Khiolainen, Platon, Euklides. Arkimedes
ja Apollonios. N. s. alkeisgeometria voidaan
pitää kokonaan kreikkalaisten luomana, ja
kartio-leikkauksista, s. o. ellipsistä, liyperbelistä ja
parabelista, he saavuttivat hyvin pitkälle
meneviä tietoja. Loppupuolella 3:tta vuosis. e. Kr.
oli antiikkinen geometria saavuttanut
huippunsa; tämän jälkeen tosin vielä esiintyi
muutamia itsenäisiä tutkijoita, mutta mitään
suurempaa merkitystä näillä ei ollut, ja 5:nnestä vuosis.
j. Kr. alkaen voi sanoa geometrian
harrastuksen kaikkialla hävinneen. 15:miellä
vuosis. geometria elpyi jälleen, ja 17:nnellä
vuosis. se joutui aivan uusille urille:
Cartesius silloin osoitti, miten ko’ordinaatti
käsitteen välityksellä saattaa käyttää
analyysia geometrisissa tutkimuksissa.
Täten syntyi analyyttinen geometria, joka
sitten pitkiksi ajoiksi syrjäytti muun
geometrian. 1700-luvun loppupuolella heräsi
taas harrastus synteettiseen geometriaan,
ja silloin kehittyivät deskriptiivinen ja
projektiivinen geometria erityisiksi
geometrian haaroiksi. Näiden tieteen
haarojen syntymiseen ja kehitykseen liittyvät
nimet Monge, Carnot, Poncelet, Möbius,
5 SE
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
