Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gerhard ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1435
Germaanilaiset—Germaanit
1435
Tonava-joesta etelässä Pohjanmereen ja
Itämereen pohjoisessa, ja Rein-joesta lännessä
Veik-selin seuduille idässä. K. G.
Germaanilaiset ks. Germaanit.
Germaanilaiset kielet, jotka erityisenä
ryhmänä liittyvät indoeurooppalaiseen kielikuntaan,
ovat saaneet oman leimansa semminkin
erinäisten konsonanttien muuttumisen (n. s.
germaanisen äänteensiirtymisen) kautta.
Germaanilaiseen kieliryhmään kuuluu — paitsi useita
aikaisin hävinneitä, vähän tunnettuja kieliä
(longo-bardein, burgundein y. m.) 1) itägermaanilaisena
haarana: gootinkieii, 2) pohjoisgermaanilaisena
haarana: skandinaaviset kielet (ruotsin, tanskan,
norjan ja islannin kieli) sekä 3)
länsigermaa-nilaisena haarana: englannin, friisin, alafrankin 1.
alankomaitten ja saksan kieli (ylä- ja alasaksa).
Tämän ryhmityksen sijasta käytetään toisinaan
kaksijakoa, gootin kieli ja skandinaaviset kielet
kun muutamain yhtäläisyyksien perustalla
yhdistetään yhteiseksi itägermaauilaiseksi
haaraksi. Varhaisimmat kielelliset muistomerkit
n. s. alkugermaanilaiselta ajalta, jolloin kieli oli
verrattain yhtenäistä eikä ollut kehittynyt eri
kielihaaroiksi, ovat suomalaisissa kielissä
säilyneet vanhat germaanilaiset lainasanat, useat
lyhyet kivikirjoitukset (n. s. riimukirjoitukset)
sekä roomalaisten kirjailijain mainitsemat
germaanilaiset ominaisnimet. Ensimäinen
kirjallinen lähde on goottilainen raamatunkäännös
4:nneltä vuosis. j. Kr. — Esityksiä
germaanilaisen kielitieteen eri aloilta, germaanilaisesta
mytologiasta, taiteesta, oikeudesta y. m. 011
Hermann Paulin julkaisemassa kokoomusteoksessa
,,Grundriss der germanisehen Philologie" (2:nen
pain. 1896-1909). Kaiken germaanilaisen
kielitieteen alalla ilmestyvän kirjallisuuden luettelee
vuosittainen julkaisu „Jahresberiehte tiber die
Erseheinungen auf dem Gebiete der germanisehen
Philologie". [R. Loewe, „Germanisehe
Spraeh-wissenschaft" = „Sammlung Göschen" N:o 238).]
H. S-hti.
Germaanit, useiden toisilleen läheltä sukua
olevien kansojen, kuten saksalaisten,
hollantilaisten, englantilaisten ja skandinaavilaisten
yhteisnimi. Alkuaan germaaneilla eli
garmaa-ueilla tarkoitettiin belgialaista kelttiläisryhmää,
joka asui keskisen Maasin varrella. Tämän
nimen, joka ehkä merkitsi rajanaapuria, antoivat
kelttiläiset sittemmin myöskin Reinin takaisille
nykyisten saksalaisten esi-isille, jotka ottivat
haltuunsa belgialais-kelttien entiset asuma-alat.
Kreikkalaiset maantieteenkirjoittajat eivät
osanneet erottaa toisistaan kelttejä ja germaaneja.
Sitävastoin nimittivät roomalaiset jo ennen Kr. s.
germaaneiksi nykyisten saksalaisten,
friisiläisten, englantilaisten ja skandinaavilaisten
esi-isiä. G. ovat haara laajaa indo-eurooppalaista
heimokuntaa (ks. Germaanilaiset
kielet). Milloin he ovat erkaantuneet toisista
indoeurooppalaisista, ei voida sanoa. Heidän vanhin
asuma-alansa on nähtävästi ollut Oderin ja
Veik-selin välillä; heidän länsi- ja eteläpuolellaan asui
kelttiläisiä kansoja. Viimeisinä vuosisatoina
e. Kr. he ottivat haltuunsa kelttiläisten entiset
asumasijat Reinin itä- ja Tonavan
pohjoispuolella. Neljännellä vuosisadalla e. Kr. on
germaaneja jo Elben suulla. J. J. M.
Roomalaiset tulivat ensi kerran tekemisiin
g:ien kanssa kimbrein ja teutonein hyökätessä
113 e. Kr. Rooman alueelle. Gæsar meni vv. 55
ja 53 ensinnä Reinin yli Germaaniaan; Drusus
levitti sotaretkillään Rooman valtaa Reinin
itäpuolelle, mutta Armiuiuksen (ks. t.) Varukselle
Teutoburgiu metsässä v. 9 j. Kr. tuottama tappio
merkitsi tämän valloituksen menettämistä.
Sitten oli ajoittaisin Rooman vallan alla ainoastaan
n. s. Agri decumates, ..kymmenysmaa", g:ien
alueen lounaisin kulma ylä-Reinin ja
ylä-Tona-van välissä. Vanhimpina aikoina g. olivat
jaettuina lukuisiin pikku heimoihin, jotka yhteisestä
sukuperästä huolimatta usein olivat taistelussa
keskenään. Semmoisia olivat esim. kliaukit,
kheruskit, khatit, sigambrit, kimbrit, bataavit,
friisit, markomannit, sveevien monet heimot
y. m. Tämmöisinä esiintyvät meille g. vielä
Tacituksen kuvauksessa Gerinaaniasta;
kuitenkin hän sanoo heidän jakaantuneen kolmeen
pääryhmään: ingevonit meren rannalla,
hermi-nonit keskellä ja istevouit. Mutta 3:iinen vuosis.
alkupuolella syntyy hajanaisten pikku heimojen
sijaan suurempia kansainliittoja, jotka tietysti
paljoa suuremmalla voimalla kuin nuo
ensiumai-nitut voivat ahdistaa Rooman vallan
rajamaakuntia. Näitä kansainliittoja ovat: gootit idässä,
Mustan-meren pohjoispuolelta Itämereen asti ;
saksit keskellä Weser-joeu ympärillä, josta
leviävät Elbeen asti; frankit lännessä ala-Reinin
seuduilla, käsittäen entiset khatit, kheruskit,
bataavit y. m.; alamannit etelässä keskisen Reinin
vieressä, entisessä kymmeiiysmaassa. Rooman
keisariajan loppuhistoria on suureksi osaksi
taistelua näitä liittokuntia vastaan rajojen
turvaamiseksi. kunnes kansojen aallot lopuksi
murtavat sulut ja suuri kansainvaellus (ks. t.) tekee
lopun Rooman maailmanvallasta.
G:ien elinkeinot ja tavat siihen aikaan
kun he tulivat yhteyteen roomalaisten kanssa,
olivat alkuperäisiä ja yksinkertaisia. Maassa,
joka vielä silloin suureksi osaksi oli metsien
peittämää, elivät heimot toisistaan erillään.
Elinkeinoina oli niillä etupäässä karjanhoito,
johon kuitenkin maanviljelys oli yhdistettynä,
ja metsästys. Maaomaisuus oli osaksi
yhteismaata (almend), jota joka vuosi jaettiin
uudestaan; kuitenkin tunnettiin myöskin
yksityisomistusta. Kaupunkeja ei ollut. Pääpiirteinä g:ien
luonteessa oli voimakas itsenäisyydentuune sekä
sodanhalu. Avioliittoa pidettiin arvossa ja
yksi-vaimoisuus oli tapana, tavat olivat puhtaat ja
aviorikosta rangaistiin ankarasti, kuolemalla.
Kiitettäviä ominaisuuksia oli heillä
vieraanvaraisuus. uskollisuus ystäviä kohtaan ja urhoollisuus,
moitittavia taipumus laiskottelemiseen ja
mäs-säämiseen. Maan viljeleminen jätettiin orjain
ja naisten tehtäväksi, jota vastoin vapaa mies
käytti aikansa metsästykseen ja sotaretkiin.
Nämätpä olivat heidän mielityönään. niillä
naisetkin seurasivat mukana ja rohkaisivat
kehoi-tuksillaan ja pelottomuudellaan miehiä. Sanoopa
Tacitus g:ieu arvelevan, että ,.naisessa on jotain
pyhää ja aavistavaa", josta syystä usein ennen
sotaa kysyvät siitä papittariensa (1.
liais-eunus-tajain) mieltä. Runoutta ja laulua he rakastavat
ja ylistävät lauluilla kansansa esi-isiä ja
mui-naissankareita.
Yhteiskuntalaitos. Säätyjä oli
alkuansa vain kaksi: vapaat miehet ja orjat. Jo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
