Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Geryon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1441
G eryon—Gessner
1442
71), saks. historioitsija, tuli 1835 professoriksi
Göttingeniin, mutta menetti virkansa 1837, sen
johdosta että yhdessä kuuden muun professorin
kanssa pani vastalauseen Hanuoverin
valtiosäännön kumoamista vastaan (vrt. Dahlmanit,
,,F. C.") ; piti v:sta 1844 ,,honoraari-professoriua"
luentoja Heidelbergin yliopistossa ja toimi
samalla valtiollisena kirjailijana, m. m. jonkun
aikaa 1847 perustetun ,.Deutsche Zeituugin"
toimittajana päämääränään Saksan muodostaminen
lujaksi perustuslailliseksi liittovaltioksi;
valittiin 1848 Frankfurtin parlamenttiin, mutta
luopui tyytymättömänä jo sam. v.
edustajatoimes-taan. Hänen teoksistaan mainittakoon:
geschichte der poetischen Nationalliteratur der
Deutschen" (1835-42; sittemmin nimenä
„Ge-schichte der deutsclien Dichtung") ; „GrundzUge
der Ilistorik" (1837), ..Shakespeare" (1849-52),
,,Eiuleituiig in die Geschichte des 19
Jahrhun-derts" (1853) ja ..Geschichte des 19
Jalirhun-derts" (1855-66). G. kirjoitti historiaa
opettajansa F. Ch. Schlosserin hengessä, jonka
muistoksi hän julkaisi ..Nekrolog F. Ch. Schlossers"
(1861). Hän oli lämmin Saksan yhteyden
harrastaja, ja hänen kirjoituksensa ovat
vaikuttaneet paljon saks. kansallishengen elvyttämiseksi,
mutta hän oli hyvin tyytymätön siihen, että
Saksan yhdistyminen tapahtui Preussin johdolla.
Händelin säveltaiteen ihailijana G. m. m.
kirjoitti ,,Händel und Shakespeare" (1868). — G n
..Hinterlasseiie Schriften" julkaistiin 1872 ja oma
kirjoittama elämäkertansa 1893. [Lehmann,,,G." ;
Dörfel, „G. als historischer Denker".] J. F.
Geryon [gcryö’n], Geryones [gëryo’nès]
tai Geryoneus, kreik. tarustossa
kolmipäi-nen, kuusikätinen, kuusijalkainen hirviö, joka
eli kaukaisessa lännessä, maailmanvirrassa
(Okea-uoksessa) sijaitsevalla Erytheia-saarella. G.
kuuluu Herakleen taruun. Eurystheus
kuninkaan lähettämänä Herakles ryöstää G:n
maanmainion karjan ja surmaa itse hirviön.
0. E. T.
Ges [-ë-], intiaani-kansa Brasiliassa;
jakaau-tuu useaan hajallansa asuvaan ja erilaisella
kehitysasteella olevaan heimoon. Ylimalkaan ne ovat
alhaisimmalla kannalla Etelä-Ameriikan
kansoista. Kehittymättömimmät niistä eivät tunne
riippuverkkoa, savenvalutaitoa, kanootteja tai
lauttoja ja ovat vailla vakinaisia asumuksia,
tekomuodoltaan mongolilaistyyppisiä. Alimmalla
asteella ovat botokudit ja bugres-,
korkeammalla k a i n g a n g-, c a y a p 6- sekä a k u
ä-heimot. (E. E. K.)
Ges, sävel, joka johtuu g-sävelestä.
alentamalla sitä (b merkillä) */=
astetta matalammalle. —
Ges-d u u r. sävellaji, jonka
perus-sävelenä on ges:
I. K.
Geselschap [-ze’lsap], 1. Eduard G.
(1814-78), hollautilais-saks. taidemaalari. Opiskeli W.
Schadowin johdolla Düsseldorfissa. Maalasi
romanttisia ja uskonnollisia aiheita, myöhemmin
laatukuvia perhe- ja lastenelämästä. — 2. F r i
e-drich G. (1835-98), edell:n poika. Opiskeli
Düsseldorfissa ja Roomassa. Tehnyt etup.
koristeellisia maalauksia ja piirustuksia. Pääteos:
kupolimaalaukset Berliinin .,Zeugliaus"issa.
E. R-r.
4(>. 11. Painettu 10.
Gesenius [-së’-]t Friedrich Heinrich
Wilhelm (1786-1842), saks. orientalisti,
see-mil. kielitutkimuksen tienraivaajia, eksegetiikan
prof. Haliessa v:sta 1810. Hänen pääteoksensa
ovat ,,nebräische Grammatik" (1813; 27:s pain.,
toim. Kautzsch, 1902; ruots., toim. C. J.
Estlander, Turussa 1836), ,,Geschichte der hebr.
Sprache und Schrift" (1815), „Lehrgebäude
der hebräischen Sprache" (1817), „Hebräisches
und chaldäisches Ilaiidwörterbuch über das Alte
Testament" (1812; 15:s pain., toim. Buhl, 1910;
engl., toim. Brown, 1906), „Thesaurus linguae
hebraicæ et clialdaicæ veteris testameuti"
(1829-42) ja ,,Scripturæ linguæque phæniciæ
monu-menta" (1837). K. T-i.
Gesimssi ks. S i m s s i.
Gesner, Konrad (1516-65), sveits.
luonnontutkija ja polyhistori, aikoinaan Euroopan
kuuluisimpia tiedemiehiä, ,,saksalainen Plinius", 1541
lääket. toht. ja sen jälkeen lääkärinä ja lukion
luonnontieteiden opettajana Zürichissä. Hänen
tärkein luonnonhist. teoksensa on „Historia
ani-malium" (4 nid. 1551-58, saks. „Allgemeines
Tier-buch", 5 os. 1669-70), missä sen aikuiseksi
erinomaisesti kuvitetussa teoksessa hän ensikerran
todella luonnont. kannalta kuvaa kaikki omasta
kokemuksestaan tai kirjallisuudesta tuntemansa
eläimet. Kasvitieteessä hän keksi kukka- ja
hedelmä-osien tärkeyden kasvien keskinäistä
sukulaisuutta määrättäessä. — Merkillinen
kirjallisuushistoriallinen teos on G:n ,.Bibliotheca
uni-versalis" (4 osaa, 1545-49), joka on kaikkien
silloin tunnettujen latinan-, kreikan- ja
hepreankielisten teosten luettelo bibliografisine tietoineen
ja kriitillisille muistutuksilleen. Mainittava ou
myös „Mithridates, sive de differentia linguarum"
(1555), joka on ensimäinen vertailevan
kielitieteen koe.
Gessi [dzessi], Romolo (1831-81), it.
Afri-! kanmatkustaja ja egyptiläinen upseeri, tutki ja
kartoitti 1876 siihen saakka tuntemattoman osan
Niiliä Dufllen ja Albert Njansan välillä, sekä
purjehti ensimäisenä eurooppalaisena tämän
järven ympäri. V. 1880 hän kukisti
orjakauppiai-den kapinan Dar Furissa. ja nimitettiin tämä n
jälkeen pasaksi ja Bahr el Gazal-provinssiu
kuvernööriksi. G:n kuoleman jälkeen hänen
tutkimuksensa julkaistiin nimellä ,,Sette anni liel
Sudan Egiziano" (1891). W. S-m.
Gessler, Herman n, Scliwyzin ja LTri’n
maa-vouti ; sveitsiläisen tarinan mukaan keisari
Albrektin n. 1300 lähettämä Sveitsin
metsämaa-kuntiin („die Waldstätte") saattaakseen ne
väkisin Habsburg-suvun valtaan. G:n harjoittaman
~orron tähden hänet, kuten kerrottiin, ampui
vapaudensankari Wilhelm Teli Die hohle Gasse
nimisessä solassa Küssnachtin luona 1307. (vrL.
Sveitsi, historia ja Tell). G. R.
Gessner, Salomon (1730-88), sveits.
idylli-runoilija, taidemaalari ja radeeraaja, saavutti
nimen runollaan ,,Lied eines Schweizers an sein
bewaffnetes Mädchen" (1751). Hänen etevimmät
runoteoksensa ovat „Daphnis" (1754), „Idyllen"
(1757), „Tod Abels", „Idylleu" (II, 1772). G:n
luonuonkäsitys ja -kuvaus kohoaa ylemmäksi
edelläkäynyttä rokoko-makua.
Kuvaamataiteilijana G. on Ludvik XY:n ja Ludvik XVI:n
tyylien keskivälillä. Hänen radeerauksissaan ovat
varsinkin puut onnistuneita. Itse hän piirsi ru-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
