- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1447-1448

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Geulincx ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1447

Géza— Gezelius

1448

den. Lähteitten vesi on heikosti emäksistä,
mutta sisältää ylikuumentuneena paljon
liuennutta piihappoa. Jälkimäinen erottuu
purkauksien jälkeen tiivistetyn höyryn jäähtyessä
ja muodostaa usein valkoista tahi
kirkkaanväristä piisintteriä, joka osaksi asettuu lähteen
ympäri muodostaen sen maanpäällisen
kartion-muotoisen altaan, osaksi myös mitä
erilaatuisim-pia penkereitä, luolia ja onkaloita suurenmoisille
tippukivimuodosLumiiieen. — G. nimitys
tarkoitti alkuan yksinomaan Islannissa tavattavia
kuohulähteitä, joista huomattavin ja
suurenmoisin on n. s. S u u r i Geysir Heklan tulivuoren
luoteispuolella. Tämä syöksee suunnilleen joka
25:s tuuti 2 m paksuisia ja 25-36 m korkeita
vesipatsaita; mutta myöhemmin keksityt
Yellow-stonen g:t Pohjois-Ameri ikassa syöksevät 45
m:n korkuisiakin patsaita ilmaan. Varsinkin
viimemainitussa seudussa olevat
sintteripenke-reet ovat kiitetyt luounonihanuudestaan.

W. S-m.

Géza [gèza] (s. n. 949, k. 997). Unkarin
ruhtinaana 972-997, kielsi alamaisiansa tekemästä
ryöstöretkiä ulkomaille ja laski kristityitä
lähetyssaarnaajia maahan; lopullisesti kristinusKO
vakaantui LTnkarissa vasta hänen poikansa ]a
seuraajansa pyhän Tapanin hallitessa.

Gezelius [getsc’-]. 1. Juhana G.
vanhempi (1615-90), piispa, syntyi helmik. 3 p.

1615 Romfartuuan
pitäjässä Ruotsin
Västmanlaudissa
Ge-salan rustitilalla,
josta muodosti
sukunimensä, ja tuli
ylioppilaaksi Upsalassa
1632. Tultuaan
Tartossa maisteriksi 1638
hän sai siellä 1641
Raamatun
alkukielten professorin viran,
jota hoiti innolla.
Sen ohessa liän 1643
tuli ylimääräiseksi
jumaluusopin
professoriksi ja 1645
Liivin-maan ylikonsistorin
jäseneksi. Oltuaan
välillä 1649-60 syntymämaassaan Suur-Skedevin
kirkkoher rana Taalainmaalla hän 1660
nimitettiin Liivinmaan kirkollishallinuon esimieheksi
(kenraalisuperintendeutiksi). ja siirrettiin sieltä
Ruotsin valtiopäiväpapistou ja nimenomaan myös
sen suomalaisten jäsenten ehdotuksesta Turun
piispaksi ja yliopiston varakansleriksi 1664. G:n
25-vuotinen piispuusaika on jättänyt syvät
jäljet Suomen kirkollisiin oloihin. Hän oli
karoliinisen hallintomiehen perikuva kirkollisella
alalla: täsmällinen, käytännöllinen, väsymätön;
ja vaikka hänen aatteensa ja näköpiirinsä olivat
ahtaanlaiset, osoitti hän omien harrastuksiensa
piirissä palavaa intoa ja suurta kykyä.
Vanhentunutta kirkkolakia G. täydensi paikallisilla
määräyksillä, jommoisten kokoelmana 1673
ilmestyivät ,,Lyhyet muistutukset" (Perbreves
commo-nitiones), ja hänen järjestämänsä kirkollisten
kirjojen pito 011 suuressa määrässä vielä
nykyisenkin pohjana. Kirkollinen
kansanopetus oli G:n piispallisen vaikutuksen pää-

esiueenä. Hän julkaisi paljon ja kauan
käytetyn katkismusselitykseu („Yxi paras lasten
tavara", 1666), jonka lopussa oli opetusta
koskevia määräyksiä. »Lyhyissä muistutuksissa" oli
kehitettynä täydellinen, hyvin harkittu
opetusjärjestelmä, joka elimellisesti liittyi
aikaisempaan. Siihen kuului vanhempain kotona ja
papiston kirkossa annettava ulkoluvun opetus, mutta
myös — ja se oli G:n tärkein toimenpide —
„kirjantaitavain" lukkarien avulla yleiseksi
saatava sisälukutaito; missä lukkari ei ollut tähän
sopiva, oli erityinen opettaja palkattava.
Myöhemmin G. suunnitteli varsinaisia kiinteitä
pitä-jänkouluja joka seurakuntaan; tämä päämäärä
oli kuitenkin silloisissa oloissa meillä
saavuttamaton. Vanhastaan käytännössä olevat k i
n-kerit järjestettiin luetustilaisuuksiksi, ja
luku-merkit kirkonkirjoissa helpottivat saavutusten
selvillä pitämistä. G:n aikana myös määrättiin,
ettei ketään pitänyt panna aviokuulutukseen,
joka ei osannut katkismusta eikä ollut ripillä
käynyt; tämä oli n. s. „ehtoollispakon" (ks. t.)
alku. Tarkastuksillaan, joilla G. erittäin ahkerasti
liikkui, hän valvoi kaikkien näiden määräyksien
noudattamista, ja hänen aikanaan kohosikin
Turun hiippakunta lukutaidossa valtakunnan
ensi-mäiseksi. — Varsin huomattava oli myös G:n
toiminta oppikoulujen hyväksi, joita varten
liän kirjassaan »Opetustapa" (»Methodus
infor-mandi") 1683 antoi ohjeita. Kun Suomessa
kirjojen puute oli tuntuva, perusti G. 1668 oman
kirjapaino n, josta ilmestyi lukuisia teoksia,
osittain latinankielisiä oppikirjoja eri aineissa
(m. m. »Encyclopædia", lyhyt eri tieteiden
kom-pendio), osittain kansan oppi- ja hartauskirjoja.
Suomenkielinen kirjallisuus rikastuikin G:n
aikana suuressa määrässä; m. m. ilmestyi
Raamatun uusi, korjattu laitos 1685. Olipa piispalla
oma paperitehdaskin, Thomasböle Pohjan
pitäjässä. — Papiston sivistyskantaa G. kohotti
tuntuvasti, vaatien yliopistollisia opintoja sekä
määritellen virkatutkinnon tietovaatimukset.
Parantaakseen saarnataitoa hiin piti homileetillisia
luentoja sekä julkaisi saarnasuuunitelmia.
Papistoa varten oli myös aiottu hänen
suunnittelemansa »G ezeliusten raamattuteos"
(ks. t.). Hänen jumaluusopillinen kantansa oli
puhdasoppisuuden, mutta häu pani opin ohessa
erityistä painoa uskon toteutumiselle
käytännöllisessä hurskauselämässä. — Varakanslerina G.
valvoi yliopiston opetusta joskus hyvin
ahdasmielisestä mutta edisti toiselta puolen
monellakin tapaa sen toimintaa, m. m. järjestämällä sen
rettelöisen talouden paremmalle kannalle. —
Yksityishenkilönä G:11a oli puutteitakin: hän oli
jossakin määrin itsevaltainen ja arvostaan arka,
ja myöskin aikansa taikauskoisten käsitysten
vallassa; hänen piispuusaikanaan olivat
noitavainot Suomessakin korkeimmillaan. Mutta
hänen luonteensa varjopuolet eivät kumminkaan
voi himmentää hänen suuria ansioitaan.
Papistonsa kunnioittamana ja rakastamana hän kuoli
tammik. 20 p. 1690. [j. J. Tengström, »Gezelius
d. ä:s minne" (1825).]

2. Juhana G. nuorempi (1647-1718),
edellisen poika, piispa, synt. Tartossa syysk. 6
p. 1647, tuli ylioppilaaksi Upsalassa 1661,
harjoitti opintoja sekä siellä että Turussa,
Kasvat-taakseen poikaansa raamattuteostyöhön lähetti

Juhana Gezelius vanhempi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0772.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free