- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1449-1450

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gezeliusten raamattuteos ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1449

Gezeliusten raamattuteos—Gfrörer

1450

Juhana Gezelius nuorempi.

G. vanhempi hänet 1670 4-vuotiselle
opintomatkalle Saksaan, Hollantiin, Englantiin, Ranskaan

ja Sveitsiin. G.
tutustui siellä aikansa
etevimpiin itämaisten
kielten ja
raamattu-tieteen edustajiin ja
joutui m. m. likeisiin
suhteisiin pietistisen
liikkeen tunnetun
alkajan F. J. Spenerin
(ks. t.) kanssa, jonka
aatteet kirkollisten
parannusten
tarpeellisuudesta hän suureksi
osaksi omisti Turkuun
palattuaan ja
oppiarvon saavutettuaan
hän 1675 tuli ylimäär.
ja 1679 vakinaiseksi
teologian professoriksi ja otti sellaisena osaa
isänsä saarnasuunnitelmien julkaisemiseen sekä
julkaisi useita teologisia tutkimuksia ja
hartauskirjojen käännöksiä. V. 1681 G. nimitettiin Narvan
super intendentiksi ja ryhtyi innokkaasti
ajamaan Inkerinmaan suomalaisväestön
luterilais-tuttamista, jota Ruotsin hallitus valtiollisistakin
syistä toivoi. Parantamalla kirkon toimintaa ja
muilla keinoilla, joista muutamat lähenivät
suoranaista pakkoakin, G. saavutti jommoisenkin
menestyksen näissä pyrinnöissään. V. 1689 G.
siirtyi takaisin Turkuun iäkkään isänsä
apulaiseksi ja oli hänen kuoltuaan 1690 miltei
itse-määrätty seuraaja piispanvirassa. Liittyen isänsä
ihanteisiin hän saattoi keskeytyksettä rakeutaa
jo lasketulle perustukselle samalla innolla, mutta
ehkä vielä suuremmalla taidolla ja
laajanäköi-syydellä kuin tämä. Nuoremmassa G:ssa yhtyy
erilaisia vaikutuksia: hän oli Svenoniuksen
oppilas, mutta myös Spenerin; hän tahtoi edistää
sydämen hurskautta ja elämän kristillisyyttä,
mutta myös ylläpitää lujaa ja tarkkaa ulkonaista
järjestystä ajan valtiokirkollisessa hengessä.
Kirkollisen kansanopetuksen alalla ei tarvittu enää
sanottavia uudistuksia isän luomaan
järjestelmään, jonka 1686:n kirkkolaki oli vahvistanut:
jatkettiin vain tarkastuksissa, kiertokirjeissä ja
muuten sen toimeenpanon valvontaa.
Kuulusteluista, joita vanhastaan oli pidetty ensi kertaa
ehtoolliselle pyrkijäin kanssa, muodostui tähän
aikaan jonkunlainen rippikoulun alku. kun
kuulusteluja ruvettiin jakamaan useampiin osiin ja
väliajoiksi annettiin läksyjä.
Katkismussaarno-jen pitämistä teroitettiin. Uusittuja laitoksia
ilmestyi suoma!. käsikirjasta (1694) ja
virsikirjasta (1701), ja suomal. hartauskirjallisuus
karttui taaskin tuntuvasti. Papiston siveellistä
elämää valvottiin vakavasti. Vaikeuksia G:u
piispalliselle toiminnalle tuotti osaksi uusien
henkisten ja uskonnollisten virtauksien
esiintyminen, osaksi ahtaat ulkonaiset olot. Turunkin
yliopistossa esiintyi G:n mielestä huolestuttavia
oireita siihen, ettei filosofinen ja muu tutkimus
enää aikonut kulkea jumaluusopin
talutusnuorassa. Uskonnollisista liikkeistä, jotka pyrkivät
saamaan aikaan suurempaa eloisuutta ja
höllentämään valtiokirkon ankaraa pakkojärjestelmää,
tuotti varsinkin se separatistinen yltiösuunta,
jonka pääjohtajat olivat P. Schæfer (ks. t.) ja

L. Ulstadius, G:lle paljon liuolta; näitä miehiä
kohdeltiin voimassa olevan lain koko
ankaruudella. Mutta myöskin kirkollinen pietismi (ks.
Heränneisyys, varhaisempi) herätti
hänen epäluuloansa, koska senkin peljättiin
johtavan epäjärjestyksiin, ja siten esiintyi Spenerin
entinen ystävä elämänsä lopulla
virkatoiminnassaan jäykkänä korkeakirkollisena, vaikka hän
edelleenkin oikeastaan kannatti pietismin
sisim-piä tarkoituksia. Ison vihan alkaessa G. 1713
pakeni Ruotsiin ja oleskeli Tukholmassa tai
ostamallaan tilalla Uplandissa, sieltä käsin
ahkeralla kirjeenvaihdolla hoitaen sekä Turun että
hänen huostaansa uskotun Viipurin
hiippakunnan asioita. Siellä hän kuolikin 10 p. huhtik.
1718. [J. J. Tengström, ,,Gezelii den yngres
minne" (1833).]

3. J o h a n n e s G., N e p o s, s. o. pojanpoika
(1686-1733), piispa, edellisen poika, synt.
Narvassa, yliopp. Turussa 1699. opiskeli erittäinkin
Raamatun alkukieliä, teki 1704-07 pitkän
opintomatkan Saksaan, Hollantiin ja Englantiin ja
määrättiin 1710 ylimäär. jumaluusopin
professoriksi Turkuun. Ison-vihan aikana hän oleskeli
pakolaisena Ruotsissa ja nimitettiin rauhan
tultua 1721 eusimäiseksi piispaksi Porvooseen, jonne
itäisen hiippakunnan piispanistuin siirtyi
Viipurista. Saavuttuaan Porvooseen syks. 1722 G.
ansiokkaasti teki voitavansa korjatakseen
kirkollisia oloja siitä rappiosta, johon ne olivat
pitkällisenä sota-aikana joutuneet, piti
pappeinkokouksia, toimitti ahkerasti tarkastuksia j. n. e.,
mutta kuoli vielä parhaassa miehuudeniässä.
Hänen poikansa Juhana aateloitiin nimellä O 1
i-v e e r e u t z. [O. Grotenfelt, „J. G. Nepos"
(1908).] J. G.

4. Georg G. (1736-89), ruots. kirjailija,
pappi, synt. Jönköpingissä, tuli maisteriksi
Turussa 1757, sittemmin kirkkoherraksi Ruotsiin,
saaden hovisaarnaajan arvon. Julkaisi 1778-87
neljässä osassa „Försök til et Biographiskt
Lexi-eon öfver namnkunuige och lärde svenske män".

K. G.

Gezeliusten raamattuteos, 1711-28
ilmestynyt 6-osaineu teos, joka sisältää ruotsinkielisen
käännöksen koko Raamattuun ja tekstiili
liittyviä verrattain laajoja selityksiä. Sen suunnitteli
etupäässä pappissivistyksen kohottamiseksi
Turun piispa Juhana Gezelius vanhempi jo
1670 ; työn suoritukseen ottivat osaa paitsi hänen
poikaansa, jolla siinä 011 suurin ansio, ja
pojanpoikaansa, useat nuoret tiedemiehet, joita
Geze-liukset sitä varten kokosivat Turkuun: Daniel
Juslenius, David Lund, Isak Björklund y. m.
Täten ynnä sen kautta, että työtä varten
hankittiin runsaasti ulkomaista kirjallisuutta Suomeen,
raamattutiede sai maassamme voimakkaan
sysäyksen eteenpäin. Gezeliusten raamattuteos oli
aikaansa nähden erinomainen teos ja pysyi kauan
käytännössä sekä Ruotsin että Suomen papeilla.
Uusi painos ilmestyi Ruotsissa vielä 1863-66.

J. G.

Gfrörer, August Friedrich (1803-61),
saks. historioitsija, toimi ensin protestanttisena
pappina, tuli 1830 kirjastonhoitajaksi
Stuttgartin kuninkaalliseen kirjastoon ja 1846
professoriksi Freiburgin katoliseen yliopistoon; valittiin
1848 Frankfurtin parlamenttiin, jossa liittyi
Preussille vihamieliseen suursaksalaiseen puo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0773.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free