Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Giusti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1477
Giusti—Gjoa-retkikunta
suutta. Se ou maan tärkeimpiä
satamakaupunkeja. Ulkosatama suuremmille aluksille ou
Smärda, 3 km lähempänä joen suuta. — G:n
perustivat genovalaiset 14:nnellä vuosis. San
Z o r z o (Giorgio) nimisenä ja linnoittivat
lujaksi. 1700-luvulla G. oli Valakian
pääkaupunkina. Vv. 1771, 1790, 1811, 1822 ja 1828 sen
omistamisesta käytiin kiivaita taisteluja,
enimmäkseen venäläisten ja turkkilaisten välillä.
Venäläiset miehittivät sen 1853 ja 1877. 17. S-m.
Giusti [dzusti], Giuseppe (1809-50), it.
runoilija, kirjoitti etupäässä poliittisia satiireja.
Jo 1835 hänen keisari Frans I:n kuoleman
johdosta kirjoittamansa runo „I1 Dies irne" herätti
suurta huomiota. Niin tämä kuin G:n muutkin
runot kiersivät yleisössä käsikirjoituksina aina
v:een 1844. Vasta eräs hänen runojensa
vääristelty painos saattoi hänet itsensä niitä
julkaisemaan („Versi", 1845). G. ruoskii rohkeasti
maansa valtiollisia ja yhteiskunnallisia
epäkohtia. Hänen etevimmistä runoistaan mainittakoon
„Lo Stivale" (1836), „L’Incoronazione" (1838),
,,La vestizione d’un cavaliere" (1839), .,11
brindisi di Girella" (1840), „I1 papato di Prete
Pero", „Gingillino", „Sant’ Ambrogio" (1846),
.,11 congresso de’ Birri" (1847), „I sprettri de 4
settembre" (1847). G:n anarkisteja vastaan
kirjoittamat runot ..Delenda Carthago" (1846) ja
,,L’Arruffa-popoli" (1848) saattoivat hänet,
an-saitsemattomasti kyllä, taantumusmielisen
maineeseen. G. käytti runoissaan taitavasti
aito-toscanalaista murretta, mikä antaa niille
melkoisesti viehätystä, mutta myös tavallaan
vaikeuttaa niiden ymmärtämistä. Etevä G:n
runojen painos on Carducci’n toimittama (1859, 3:s
pain. 1862). G:n kirjeenvaihdon („Epistolario")
julkaisi Frassi (1859; 2 p. 1885). [G. Fiorretto,
„G. G. e il suo tempo" (1877) ; G. Ghiverrani,
„G. e i suoi tempi" (,.I1 Propugnatore", 1875) ;
Leonardis, ,,11 Giusti lirico e il G. satirico"
(1887) ; Martini, ,.G. G." (1894).] J. E-l.
Giustiniani [dzustiniä’-], it. aatelissuku, josta
on lähtenyt useita kuuluisia miehiä, m. m. useita
Genovan ja Venetsian dogeja. — 1. Pompejo
G. (1569-1616), Rautakäsi, menetti Ostenden
piirityksessä toisen käsivartensa, jonka sijalle
teetti rautaisen tekokäden. Oli kunniakkaasti
osallisena useissa taisteluissa, m. m. Venetsian
palveluksessa, puolustaen Kreettaa turkkilaisia
vastaan. Kirjoittanut kuvauksen Flanderin
sodasta „Bellum belgicum" (1609). — 2.
Vincenzo G., taiteensuosija, eli 16:nnen ja 17:nnen
vuosis. vaiheilla Roomassa. Hänen arvokas
taulu-kokoelmansa siirrettiin 1807 Pariisiin, josta se
1815 muutettiin Berliiniin.
Giusto [dzusto] (it.), mus., oikea; tempo g.,
oikea, sävellyksen luonteen mukainen tempo;
allegro g., riittävän nopeasti. I. K.
Gizeh 1. G i s e h, Pohjois-Afrikassa. 1.
Provinssi Ala-Egyptissä Niilin kummallakin
puolen, 24,716 km2, joista 1,030 km3 viljelysmaata;
460,080 as. (1907). — 2. G:n provinssin
pääpaikka Niilin vasemmalla rannalla Siutin radan
varrella, n. 17,000 as. (1897). Kuuluisa ja
erittäin kallisarvoinen Ismail kediivin
rakennuttama palatsi oli vv. 1889-1903 egyptiläisten
muinaislöytöjen säilytyspaikkana, kunnes ne
siirrettiin Kairon vastarakennettuun museoon. —
Lähellä G:iä käy 406 m pitkä rautainen silta
virran poikki Kairoon. G:n eteläpuolella
sijaitsevat muinaisen Memfiin rauniot ja sen
länsipuolella Egyptin kuuluisimmat, suuret
pyramidit neljännen hallitsijasuvuu ajalta sekä suuri
sfinksi. W. S-m.
Gjallarhorn [-hum]. 1. Snorren Eddan
mukaan torvi, jonka Heimdal omistaa. Sen
puhallus kuuluu kaikkiin maailman ääriin. — 2.
Snorren Eddan mukaan juomasarvi, jolla Mimer
juo Mimen viisaudenlähteestä. — 3. H. Schiickin
mukaan („Stud. i nord. litteratur- och
religions-hist." I, s. 128) juomasarvi, joka sisälsi
mana-laisesta Gjoll-joesta saatua elämänvettä.
E. n.
Gjalski [djal-], Sandor (s. 1854), oikealta
niineltään Ljubomir B a b i c, etevin kroatsial.
novellinkirjoittaja, on terävällä huomiokyvyllä ja
muodon hienoudella kuvaillut eri puolia
kroatsia-laisesta elämästä. Hänen teoksistaan
huomattavimmat ovat „Janko Borislavic", „Naja",
„Gjur-gjiö", „Agicey", „Na rodjenoj grudi"
(„Kotitur-peessa kiinni"), ,,Radimilovic" ja ironinen
„Zivo-topis jedne ekcelencije" („Erään eksellenssin
historia"). G:n myöhemmissä teoksissa ou
huomat-lavana taipumus mystillisyyteen. J. J. M.
Gjedser [ged-], Tanskassa, Falster-saaren
ete-läisimmällä kärjellä, G.-o d d e 11 a sijaitseva
satamapaikka; 764 as. (1906). V:sta 1886
säännöllinen höyrylaiva- ja v:sta 1903
höyrylautta-yhteys Warnemünden kanssa.
G.-Warnemünde-reitti oikaisee liikenteen Kööpenhaminasta
Berliiniin; aikaisemmin se kulki Kielin ja
Hampurin kautta. E. E. K.
Gjellerup [gel-J, Karl Adolf (s. 1857),
tansk. kirjailija, elää Dresdenissä. Taistelee
ensi-mäisissä teoksissaan kirkollisuutta vastaan: „En
idealist" (1878), „Det unge Danmark" (1879),
,,Antogonos" (1880), „Germanernes lærling"
(1882) y. m. Pitkän ulkomaanmatkan aikana
syntyivät: „Romulus" (1883), „G-dur" (s. v.),
tragedia „Brynhild" (1884), ..Vandreaaret"
(1885), y. m.; viimeisessä hän hyökkäsi
bran-desianismiu kimppuun, jota hän ennen oli
ihannoinut. Myöhemmin ,,Minna" (1889) ja „Min
kjærligheds bog" (s. v.), „Herman Vandel"
(1891), „Wuthhorn" (1893), ..Elskovsproven"
(1906), ,,Den fuldendtes hustru" (1907) y. m.
ovat hänen viimeisiä draamojaau, ,,Konvolutten"
(1897), „Ved grænsen" (s. v.),
„Taukelæserin-den" (1901), ,,Pilgrimen Kamanita" (1906)
hänen viimeisiä eepillisiä teoksiansa. E. H.
Gjesvær [jes-J, Norjassa, Länsi-Finmarkenin
tärkein kalastuspaikka, pienellä saarella
Ma-gerøn luoteiskärjen luona, lähellä Euroopan
pohjoisimpia paikkoja Knivskjseroddenia ja
Nord-kapia; täällä on Norjan pohjoisin asutus.
Sähkö-lennätin-, posti- ja höyrylaivayhteys
ITammer-festin ja Vesisaaren kanssa.
Gjøa-retkikunta [göa-], norj. Roald
Amundsenin (ks. t.) johtama tutkiinusmatkue, joka
1903-06 ensimäisenä purjehti Ameriikan
mantereen pohjoispuolitse, n. s. luoteisväylän kautta.
Tämä merkittävä retki suoritettiin „Gjoa"
nimisellä pienellä jahdilla (47 netto rek. tonnia, 70
jalkaa pitkä) ; siitä sen nimi. Osanottajia oli 7,
tiedemiehiä tai tieteellisiin havaintotapoihin
perehtyneitä. Tärkeimmät tieteelliset tulokset
koskevat magneettisen pohjoisnavan määräämistä.
— Tarkkoja ja sangen mieltäkiinniitäviä havain-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
