- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1481-1482

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gladstone ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1481

Gladstone

1482

Italiaan matkan, joka nähtävästi teki syvän
vaikutuksen hänen mieleensä. Napolissa hallitsi
tähän aikaan pahan maineen saanut Ferdinand
II, joka raivosi kaikkia vapauden ystäviksi
epäiltyjä vastaan ja sulki niitä tuhansittain
myrkyllisiin vankityrmiinsä. Palattuansa hän julkaisi
kuuluisat ..kirjeensä lordi Aberdeenille" ja nosti
niillä koko Euroopan yleisen mielipiteen
Napolissa harjoitettuja julmuuksia vastaan. Tämän
jälkeen G:u siirtyminen vapaamielisten,
whi-gien puolueeseen käy yhä selvemmäksi. Hän,
joka ennen oli ollut valtiokirkon horjumaton
puolustaja, kohottaa nyt äänensä juutalaisten ja
katolilaisten hyväksi. Joulukuussa 1852 hän
tuli jäseneksi Aberdeenin
koalitsioni-ministeris-töön, vastusti 1854 sotaa Venäjää vastaan ja
erosi vihdoin 1855 ministeristöstä. Kun hän 1859
valtiorahasto-kanslerina uudestaan tuli
Palmer-stonin muodostamaan ministeristöön, tuli hän
siihen yhtenä vapaamielisten johtajista.

G. oli jo edellisellä ajalla tehnyt itsensä
tunnetuksi erittäiu taitavana raha-asiain hoitajana
ja hänen onnistui nyt aikaansaada melkoisia
parannuksia valtion rahataloudessa ja
verohuojennuksia. Palmerstonin kuoltua hän tuli
whig-puolueen varsinaiseksi johtajaksi, ja esitti 1866
n. s. reformibillin, jossa ehdotti valtiollisen
äänioikeuden suuresti laajennettavaksi. Kun
parlamentti ehdotuksessa teki rajoituksia, otti G.
ercyisa, mutta se äänioikeuden laajennus, mikä
tapahtui, oli sittenkin hänen ansionsa. Sen
ymmärsi Englannin kansakin ja 1868 v:n vaaleissa
tulivat taas vapaamieliset suureen enemmistöön
ja G. pääsi pääministeriksi. Hän toimeenpani
nyt joukon tärkeitä uudistuksia: Irlannin
valtiokirkon lakkautuksen, Irlannin maalain,
koululaitoksen uudistuksen, salaisen äänestyksen
parlamenttivaaleissa, sotalaitoksessa upseeriston
asemaa koskevan muutoksen y. m. Nämä
lukuisat reformit väsyttivät kuitenkin osaksi kansaa
ja kun G. valtakunnan ulkoasioissa koetti
järkkymättä noudattaa rauhan politiikkaa,
syytettiin häntä heikkoudesta, ja 1874 pääsivät
vanhoilliset Disraeli-Beaconsfieldin johdolla taas
valtaan. G. vetäytyi nyt ajaksi syrjemmäksi
politiikasta, mutta kun 1876 tuli tietoja
turkkilaisten bulgaarialaisia vastaan harjoittamista
julmuuksista, julkaisi hän kirjasensa „Bulgaarian
kauhuista", jossa vaati Eurooppaa auttamaan
Turkin kristittyjä ja vastoin Englannissa
vallitsevaa yleistä mielipidettä hyväksyi Venäjän
toimet bulgaarialaisten hyväksi. Vapaamielisten
suuresta vaalivoitosta 1880 tuli ansio etupäässä
G:lle, joka iästäusä huolimatta oli tavattomalla
tarmolla vaalitaistelua ohjannut, ja hänet
kutsuttiin uudestaan hallituksen johtoon
pääministerinä, jona oli 1880-85, jälleen lyhyen aikaa
1886 ja sittemmin 1892-94. V. 1885 hän
aikaansai uuden melkoisen äänioikeuden laajennuksen,
jonka kautta äänioikeus myönnettiin noin 2
miljoonalle uudelle äänestäjälle. Ulkopolitiikassaan
hän 1881 sai toimeen rauhan Etelä-Afrikan
buuri-tasavaltojen kanssa, myöntämällä niille
täydellisen sisällisen itsenäisyyden, ja vältti 1885
Afganistanin takia uhkaavan selkkauksen
Venäjän kanssa, jota vastoin hän 1882 pakotti
Egyptin Aleksandrian pommituksella alistumaan
Englannin vaatimuksiin. Mutta se kysymys,
joka tähän’aikaan yhä enemmän käänsi huomion

puoleensa oli Irlannin kysymys. Siellä
vallitsevien levottomien olojen järjestämiseksi G. esitti
1881 toiselta puolen erään hallitukselle
erinomaisia valtuuksia antavan poikkeuslain,
toiselta uuden, maanvuokraajain etuja tarkoittavan
Irlannin maalain, ja ajoi eri puolilta tulevasta
kiivaasta vastarinnasta huolimatta nämä lait
päätökseen. Mutta kun näistäkään
toimenpiteistä ei parannusta lähtenyt, lujittui G:ssa
vakaumus, että Irlannille oli myönnettävä
irlantilaisten kiihkeästi vaatima „home-rule", oma
parlamentti, jossa Irlannin omat sisälliset asiat
ratkaistaisiin, ja 1886 hän esitti parlamentille
tämän ehdotuksen. G. oli kuitenkin taas aikansa
edellä; osa hänen omastakaan puolueestaan ei
häntä seurannut, siinä tapahtui pysyvä
hajaannus ja vapaamielisistä erosi n. s. unionistinen
puolue, josta seurauksena oli
liomerule-ehdotuk-sen hylkääminen, ja konservatiivien valtaan
tuleminen. Mutta kun 1892 G. 82 vuoden vanhana
vielä kerran tuli hallitukseen, esitti hän
uudestaan ehdotuksensa, joka nyt alahuoneessa
hyväksyttiin, mutta ylähuoneessa hyljättiin. Alussa
vuotta 1894 „the grand old man" (suuri vanhus),
niinkuin häntä sanottiin, korkean ikänsä ja
vaarallisen silmätaudin takia otti eron
pääministerin virasta. Hänelle tarjottua lordin-arvoa
hän, kuten jo ennenkin, kieltäytyi
vastaanottamasta. G. kuoli 19 p. toukok. 1898
omistamassaan Hawarden Castlessa Walesissa.

Näin päättyi valtiomiesura, jonka vertaista ei
voida maailman historiassa osoittaa monta, jos
yhtäkään. Ja oudon kehityksenhän tuo ura
näyttää: kehityksen piintyneestä vanhoillisuuden
puolustajasta Englannin vapaamielisten suureksi
johtajaksi, joka vielä vanhuksena, kun muiden
usko horjuu, nuoruuden innolla ajaa vapauden
ja edistyksen asiaa. Taitavana ja tarmokkaana
puolueenjohtajana, puhujana, työkyvyssä ja
selvänäköisyydessä ei G:lla ole voittajaansa.
Mutta G:n suuruus on sittenkin siinä, että hän
valtiomiehenäkiu aina uskalsi asettaa
vakaumuksensa siitä, mikä oli oikeaa, toimintansa
johtotähdeksi, ja että hän osoitti kuinka
tämmöinen valtiotaito on mahdollinen, jopa lopulta
varmemmin ja täydellisemmin vie perille, kuin
väkivallan politiikka. Tätä periaatetta häu ei
noudattanut ainoastaan Englannin sisäisissä
puo-luetaisteluissa, vaan myöskin, mikä on
merkilli-sempää, ulkopolitiikassaan. Hän ei milloinkaan
epäillyt esiintuomasta mielipidettänsä muidenkin
kansojen, jopa vähäistenkin puolesta, siinä, missä
hänen vakaumuksensa mukaan ihmisyys ja
oikeus niin vaati. Tämä kanta sai hänet
myötätunnolla seuraamaan ja lausumaan sanansa
myöskin Suomen hyväksi.

Paitsi valtiomiehenä G. esiintyi myöskin
muinaisajan tutkijana, nimenomaan Kreikan
muinaisuuden alalla, ja julkaisi m. m. teokset
„Studies on Homer and the Homerie age"
(3 osaa, Oxford 1858), ,,Homerie syiichronism"
(l:iien osa, 1876) ja ,.Landmarks of Homerie
study" (1890), joissa hän puolustaa sitä
mielipidettä, että Troian sota todella on historiallinen
tapaus ja että Homeros niminen runoilija on
ollut olemassa. Viimemainittuna vuonna (1890)
hän myöskin julkaisi kristinuskon
puolustukseksi kirjansa „The impregnable rock of Iloly
Scripture". [G:n elämän lukuisista esityksistä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0789.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free