Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Goldschmidt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1523 Goliat—Golovin 1524
golgoltä, hepr. hag-gulgölet = pääkallo), paikka
■Jerusalemin luona, jossa Jeesus ristiinnaulittiin
(Matt. 2733; Mark. 1522 ; Luuk. 2333; Joh. 19n).
Nimensä paikka on todennäköisesti saanut
pääkalloa muistuttavasta pyöreästä
kallionkielekkeestä, jonka alla juutalaisen legendan mukaan
Aadam oli haudattuna. Kirkkoisä Eusebius
ilmoittaa Golgatan olleen pohjoisessa vastapäätä
Jerusalemin lounaista kumpua siinä, mihin
Kons-tantinus Suuri rakennutti komean basilikan ja
jossa vieläkin Pyhän haudan kirkko sijaitsee.
Tämä tieto voi olla oikea siihen nähden, etlä
kysymyksessä oleva paikka lienee Jeesuksen
aikoina ollut vielä kaupungin muurin ulkopuolella.
Ar. E.
Goliat, Gatin kaupungista kotoisin oleva
filis-tealainen jättiläinen, jonka Daavid nuorukaisena
kaksintaistelussa surmasi, niinkuin kerrotaan
1 Sam. 17; toisen tiedon mukaan {2 Sam. 21lu)
oli Goliatin surmaaja betlehemiläinen Elhanan.
Ar. E.
Golitsyn f-i’-J, ven. ruhtinassuku, joka johtaa
alkunsa Liettuan suuriruhtinaasta Gediministä,
Jagellon suvun kantaisästä.
1. Vasilij V a s i 1 j e v i t s G. (1643-1714),
ven. valtiomies, liikanimeltään Suuri, tuli 1680
tsaari Fedor Aleksejevitsin aikana ministeriksi,
oli sitten Pietari Suuren sisarpuolen Sofian
hallituskautena johtava mies; tieteiden ja taiteiden
suosija. G. taisteli yhdessä kasakkapäällikkö
Mazepan kanssa Krimin tataareja vastaan, mutta
huonolla menestyksellä. Kun Pietari otti vallan
Sofialta, kukistui myöskin G.
2. Dmitrij Mihail o vits G. (1665-1738),
ven. valtiomies, oli lähettiläänä
Konstantinopolissa ja sittemmin valtiorahaston päällikkönä.
Pietari II:n kuoltua (1730) hän oli sen
ylimys-puolueen johtajia, jotka tarjosivat kruunua
Anna Ivanovnalle, mutta suuresti rajoittamalla
hallitsijan valtaa. Kuu Anua otti itsevallan
1730, karkoitettiiu G. tiluksilleen, mutta
suljettiin sitten Pähkinälinnaan, jossa kuoli.
3. Mihail M ih a ilo vits G. (1675-1730),
soturi, edellisen veli, osoitti suuressa
pohjan-sodassa päällikkötaitoaaii: hän valloitti
Pähkinälinnan ja hänen ansiokseen luetaan venäläisten
voitto Lesnan luona (1708) ; sitten hän oli sen
joukon johtajana, joka valloitti Suomen 1713 ja
1714 sekä Suomessa olevan armeian
ylipäällikkönä aina Uudenkaupungin rauhaan asti 1721.
G. koetti ehkäistä sotamiesten mielivaltaa ja
säästää hävitettyä maata, jonka vuoksi hän on
saanut hyvän maineen Suomen historiassa:
venäläisten sotamiesten kerrotaan antaneen hänelie
pilkkanimen »Suomalaisten jumala". Rauhan
jälkeen hän nimitettiin Pietarin kuvernööriksi,
1724 sotamarsalkaksi ja 1730 sotakollegiumin
esimieheksi; joutui epäsuosioon yhtyessään
veljensä yritykseen, jonka tarkoitus oli supistaa
hallitsijan valtaa.
4. Nikolai Sergejevits G. (1809-92),
ven. soturi, historioitsija, otti osaa sotaretkiin
1828-29 ja 1830-31 sekä Krimin sotaan, oli sitten
sota-akatemian professorina. Hänen tärkein
teoksensa 011 »Sotahistoria vanhimmista ajoista
asti" (1872-78). K. O. L.
Goljatti-kuoriaiset (Goliatlius). kova kuoria
is-suku Cetonidce-heimossa. Ruumiinmuoto on
jotenkin samanlainen kuin meidän kultakuoriais-
temme, mutta päässä on omituisia
sarvilisäk-keitä. Jotkut tulevat 90 mm pitkiksi, ollen
suurimmat kaikista kovakuoriaisista. Useimmat
ovat mustan ja liidunvalkean kirjavia. Elävät
Afrikan kuumissa osissa, parhaasta päästä
palmu-metsissä. U. S-s.
Golkonda 1. G o 1 c o n d a, graniittikalliolla
sijaitseva linna Etu-Intiassa 11 km luoteeseen
Haidarabadista; käytetään vankilana ja nizamin
aarre-aittana. Aikoinaan mahtavan valtakunnan
pääkaupunki ja timanttihiomoistaan kuuluisa.
(E. E. K.)
Goll, Jaroslav (s. 1846), tsek.
historiantutkija, tuli 1875 Praagin tsekkiläisen yliopiston
dosentiksi ja 1885 varsinaiseksi professoriksi. G.
on julkaissut useita huomattavia tutkimuksia
etupäässä Böömin historian alalta, joista
mainittakoon »Quellen und Untersuchungen zur
Geschichte der Böhmischen Brüder" (2 nid.,
1878-82) ja »Böömiläinen veljeskunta 15:nnellä
vuosis." (tsekinkiel. 1883-86) sekä useat
hussilais-aikaa koskevat kirjoitukset. Kirjoituksessa
»Historiallinen tutkimus Königinhofin
käsikirjoituksesta" (1886) hän osoitti että tämä
kuuluisa käsikirjoitus (ks. Hanka) on petosta.
G:lla on suuri vaikutus tsekkiläisten, varsinkin
nuorison henkiseen elämään. J. J. M.
Golos [gö-] (»ääni"), ven. sanomalehti,
perustettiin 1863 ajamaan vähää sitä ennen alulle
pantujen yhteiskunnallis-valtiollisten uudistusten asiaa.
Lehti, jonka suunta oli maltillisesti
vapaamielinen, sai siihen aikaan nähden tavattoman laajan
lukijakunnan, niin että se 1870-luvun lopulla
levisi likemmä 25,000 kappaleessa. Sen
kustantaja ja julkaisija oli A. A. Krajevskij, v:sta 1871
alkaen sen todellinen, vaikkei nimellinen johtaja
oli V. A. Biljbasov. Kun lehti useampaan
ker-taau oli saanut muistutuksia sekä väliaikaisesti
lakkautettu ja lopuksi alistettu edeltäpäin
käyvän tarkastuksen alaiseksi, herkesi se
ilmestymästä 1883. J. J. M.’
Golovatskij [-va’t-] Jakov Fedorovits
(1814-88), oikeastaan Holovatskij, venäl.
kirjailija, oli syntyisin Galitsiasta ja sai
sivistyksensä Lembergin yliopistossa. Yhdessä
Saske-vitsin ja Vagilevskijn kanssa hän muodosti
salaisen piirin ajamaan Galitsian vähävenäläisen
kansallisuuden asiaa ja julkaisi tämän piirin
»Rusalka Dnistrova" nimisessä aikakauskirjassa
runoja. Oltuaan jonkun aikaa uniaattisena
pappina hän tuli 1848 vähävenäjänkielen
professoriksi Lembergin yliopistoon. V. 1867 G. siirtyi
Venäjälle, jossa kääntyi kreikanuskoon ja
nimitettiin virkamieheksi Vilnon arkistoon. Paitsi
vähävenäläistä kielioppia ja tutkimuksia
vähä-venäläisten kielen ja kansatieteen alalta sekä
»slaavilaisten maiden maantieteellistä
sanakirjaa" (1884) G. on julkaissut arvokkaan
kokoelman »Galitsian ja Unkarin vähävenäläisten
kansanlauluja" (4 os. 1860-70 ja 1878).
J. J. M.
Golovin [galavi’n], ven. aatelissuku. 1.
Fedor Aleksejevits G. (1650-1706), sotilas
ja valtiomies, teki 1689 Nertsinskin sopimuksen
Kiinan kanssa, oli Asovan retkikunnan johtajia
ja Leforfin kuoleman jälkeen (1699) Pietari I:n
ensimäinen luottamusmies ja ulkoasiainjohtaja.
2. Nikolai Fedorovits G. (1695-1745).
merisotilas ja diplomaatti, oli 1725-32 lähetti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
