Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Golovin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1525
Golovin—Gombocz
1526
liiäaii Tukholmassa ja kannatti holsteinilaista
puoluetta; tuli 1733 amiraaliksi ja
amiraliteetti-kollegin esimieheksi; Ruotsin sodassa 1742-43
johti Venäjän Itämeren-laivastoa.
3. Ivan Gavr ilo vits G. (1816-92),
kirjailija, palveli jonkun aikaa Venäjän
ulkoasiainministeriössä, mutta asettui pian (1843)
pysyväi-sesti ulkomaille; kirjoittanut ranskaksi ja
saksaksi joukon Venäjän oloja koskevia teoksia, joista
muutamat herättivät yleistä huomiota, m. m.
„La Russie sous Nicolas I" (1845), joka pitkäksi
aikaa riisti häneltä mahdollisuuden palata
Venäjälle, „Types et caractères russes" (1847),
,,Mé-moires d’un prëtre russe" (1849), „Die
Leibei-genschaft in Russland" (1860), ,.La constitutiou
russe et la Pologne" (1863), ,,Russland unter
Alexander II" (1870), „Der russische Nihilismus,
nieine Beziehungen zu Herzen und Bakunin"
(1880), .,Russische Geheimnisse" (1882). J. F.
Golovin [galavi’n], Vladimir (1834-92),
veu. kirjailija, oli 1863-85 Suomeii
ministeri-valtiosihteerin virastossa virkamiehenä erityisiä
toimia varten, kääntänyt venäjäksi useiden
ruotsinkielisten runoilijain, Runebergin, Topeliuksen,
Stagneliuksen (,,Vladimir Suuri") y. m. runoja.
Kun Suomen kysymys oli tullut
päiväjärjestykseen, julkaisi G. lentokirjasen „Lehtiä Suomen
nykyisyydestä ja menneisyydestä", jossa hän
koetti osoittaa, että Suomen valtio-oikeudellinen
asema ei ollut ristiriidassa Venäjän etujen
kanssa.
Golovnin [ galavnVn], Aleksandr V
a-siljevits (1821-86), ven. valtiomies, kirjoitti
laajan esityksen Suomen kaupunkien historiasta
ja silloisesta asemasta, otti osaa valmistustöihin
maaorjuuden poistamiseksi, tuli 1861
kansan-valistusministeriksi, pani 1863 toimeen
käänteentekevän yliopistoreformin, joka m. m. antoi
yliopistoille itsehallinnon, tuomiovallan ylioppilaihin
nähden, enensi professorinvirkoja j. n. e. G.
perusti uusia kimnaaseja ja laati laajan
suunnitelman kansanopetuksen järjestämiseksi, joka vain
osaksi toteutui; hänen toimestaan valmistettiin
myöskin uusi painolaki, joka julkaistiin 1865;
luopui ministerinvirastaan 1866. G. on
Aleksanteri II:n alkuhallituksen voimakkaiden
re-formipyrintöjen huomattavimpia edustajia.
J. F.
Goltz
tsj, Friedrich Leopold [-(1834-1902), saks. fysiologi, oli fysiologian professorina
ensin Haliessa (1870-72) ja sitten Strassburgissa
(1872-1900). G:n suurimmat ansiot ovat aivojen
ja selkäytimen fysiologian aloilla, joilla hän on
omintakeisilla tutkimuksillaan melkoisesti
laajentanut tietojamme. Hänen teoksistaan
mainittakoon „Beiträge zur Lehre von den Funktionen
der Nervencentren des Frosches" (1869), „Ueber
die physiologische Bedeutung der Bogengäuge
des Ohrlabyrinthes" (1870), „Ueber die
Verricht-ungen des Grosshirns" (1881). M. O-B.
Goltz
tsj, Teodor von d e r (1836-1905),
saks. maanviljelystalouden tutkija ja tämän [-tieteen liuomatuimpia edustajia. Hänen
päämerkityksensä on siinä, että hän on teoksillaan ja
opet-tajatoimiunallaau (professorina Königsbergissä,
Jenassa ja Poppelsdorff-Bonnissa) kohottanut
maanviljelyksen taloudellisen puolen
ymmärtämistä. Niiden suurenmoisten voittojen
vaikutuksesta. joita Liebigin y. m. toimesta saavutet-
tiin luonnontieteiden sovelluttamisesta
maatalouteen, oli uim. yhä enemmän juurtunut se
käsityskanta, että maatalous olisikin vain sovellutettua
luonnontiedettä, v. d. G. taas osoitti, että kuta
euemmän maatalous kehittyy ja kuta enemmän
siihen uhrataan pääomia, sitä tärkeämpi on
saada selvitetyksi taloudelliset
riippuvaisuussuli-teet ja yleiset taloudelliset lait. Hän oli saanut
hyvän luonnontieteellisen koulutuksen ja toiselta
puolen perusteelliset tiedot kansantaloudessa,
joten hän — pitkällisen käytännöllisen
kokemuksen nojalla maataloudessa — pystyi tekemään
taloudelliset laskelmansa todellisten olosuhteiden
mukaan. Hänen laajoista teoksistaan ovat useat
kurssikirjoja ylemmässä maatalousopetuksessa.
Tunnetuimmat niistä ovat „Handbuch der landvv.
Betrieblehre" (3:s pain. 1905), ,,Laudwirtschaft
-liche Taxatiouslehre" (3:s pain. 1903) ja
„Ge-schichte der deutschen Laudwirtschaft" (2 nid.
1902-03). Sitäpaitsi hän toimitti, useiden
tiedemiesten avustamana, laajan, kolmiosaisen
„Haud-buch der gesamten Laudwirtschaft" (1890-91).
./. E. K.
Goltzius [-tsius], Hendrick (1558-1616),
holl. vasken- ja puunpiirtäjä sekä taidemaalari.
Työskenteli Haarlemissa. Osoittaa piirrostensa
tekotavassa mitä suurinta monipuolisuutta ja
mestaruutta. Kuuluisimpia G:n piirroksia ovat
n. s. „Kuusi mestariteosta" (kohtauksia
Jeesuksen lapsuudesta) ja ,,Kristuksen kärsimyksen
historia", joissa hän tyylillisesti ja teknillisesti
jäljittelee Düreriä, L. van Leydeniä, Rafaelia,
Ag. Carracci’a y. m. Hänen allegoriset ja
mytologiset piirroksensa ovat italialaismallisia,
jota-vastoin häuen muotokuvapiirroksensa ovat
itsenäisiä ja luonteenkuvaukseltaan sattuvia.
E. R-r.
Goluhovski
o’v-J. 1. Agenor G. (1812-75),
kreivi, itäv. valtiomies; 1849-59 sekä 1866-67 ja
1871-75 käskynhaltijana Galitsiassa, missä toimi
yksipuolisesti puolalaiseen suuntaan. Vv. 1859-60
sisäasiainministeri. V:sta 1861 herrainhuoneen
jäsen.
2. Agenor G. (s. 1849), kreivi, itäv. [-valtiomies, edellisen poika. Oli 1887-93 lähettiläänä
Bukarestissa ja 1895-1906 Itävalta-Unkarin
ulkoasiainministerinä. Kolmivaltaliitou innokas
kannattaja. Unkarilaiset eivät G:ia suvainneet ja
heidän hyökkäyksensä kukistivat hänet.
E. M-a.
Gomarus /-«’-/, Frans (1563-1641),
alankoni. teologi, Leideuin ja Groningenin professori.
Leidenissä ollessaan hän hyökkäsi ankarasti
virkaveljeänsä Arminiusta (ks. t.) vastaan ja
onnistui saamaan Dordrechtin synodissa 1618-19
arminiolaisen opin kirotuksi. Hänen oppilaitaan
nimitettiin gomaristeiksi. E. K-a.
Gombocz, Zoltån [-ots zoltän] (s. 1877),
unk. kielentutkija, fil. toht. 1899, v:sta 1900
opettajana Eötvös-kollegiumissa, v:sta 1906
fonetiikan ja suom.-ugr. äänneopin dosenttina
Budapestin yliopistossa. Julkaissut suom.-ugr. ja
urali-alt. kielitieteen alalta useita tutkimuksia,
joista mainittakoon: „A vogul nyelv idegeu
ele-mei" („Vogulinkieleii vierasperäiset ainekset",
1898), „Az altaji nyelvek hangtörténetéhez"
(..Altailaisten kielten äännehistoriasta", 1905),
,,Régi török jövevényszavaink" (..Vanhat
turkkilaiset lainasanamme", 1907), „A magyar «hangok
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
