Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Grâce ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1563
Graduale—Grafologia
1564
dus = porras). 1. Kaikista vanhin kristilliseen
messuliturgiaan kuuluva psalmilaulu, esitettiin
kanttorin ja seurakunnan vuoroveisuuna. G:a
laulaessaan kanttori seisoi erityisellä
korokkeella (gradus), joka oli alttarista sivullepäin.
Kanttorin osassa oli luultavasti alun pitäen
jonkun verran koloratuuria, jolla hän sai enemmän
tunnetta ja ilmerikkautta yksinkertaisiin
psalmi-sävelmiin. Mutta kun koloratuurit pyrkivät yhä
runsaammiksi, venyi laulu liian pitkäksi, ja
paavi Gelasius I (k. 496) supisti g:u pariin
valio-säkeetseen, jotka kutakin pyhäpäivää varten
olivat määrätyt. -Vähitellen hävisi vuoroveisuu
näistäkin ja g. tuli pelkästään sooloesitykseksi.
— 2. Uskonpuhdistuksessa asetettiin
luterilaiseen liturgiaan g:u sijalle n. s. evankeliumivirsi,
joka kauan aikaa oli tarkasti määrätty koko
kirkkovuodeksi kunkin sunnuntain luonnetta
vastaavasti. Alkuperäinen g. nimitys on sille
säilynyt sekä Suomessa että Ruotsissa. I. K.
Graduale [-a’-], nuottikirja, johon on merkitty
oraduaalisäkeet sekä muut kirkkovuoden aiko-
O <
jeu mukaan vaihtelevat katoliseen messuun
kuuluvat laulut, (ks. G r a d u a a 1 i). I. E.
Gradueerata (lat. gradus = askel), antaa
aka-temiallinen oppiarvo (eritoten filosofian
kandidaatin tai lisensiaatin arvo).
Græca sunt, non leguntur t. G r æ c u m e s t,
n o ii legitur (lat.), »kreikkaa, ei lueta"
sanoivat keskiajalla munkit latinalaisessa tekstissä
olevista kreikkalaisista sanoista ja lauseista,
joita eivät osanneet lukea; nyk. lauselmaa
käytetään leikillisesti seikoista, jotka ovat jollekiu
liian pulmallisia tajuttaviksi.
Græcia (lat.), Kreikka; G r æ c u s,
kreikkalainen. Näiden nimien alkuperä on hämärä; eri
tutkijain arveluista mainittakoon E. Meyerin
esittämä: niihin euboialaisiiu, jotka perustivat
ikivanhan Kyme (Cumæ) nimisen siirtokaupungin
Ala-Italian Campagnaan, oli liittynyt Attikan
ja Boiotian merenpuoleisilla rajaseuduilla
asuneita G r a e j a (kreik. G r ä e s) ; näiden
mukaan on latinaksi nimitetty ensin Ala-Italian
ja sittemmin Hellaan helleenit nimellä Græei ja
heidän maansa nimellä Græcia. Näistä lat.
nimistä ovat useimmissa nykykielissä (myös
suomessa) käytetyt Hellaan ja helleenien nimet
saaneet alkunsa. — Magna Græcia (lat.),
Tarentumiu-lahden rantamailla olevien kreik.
siirtokuntien (joskus yleensä Ala-Italian
siirtokuntien) yhteisnimi, on käännös kreik. M e g a 1 e
Hellas (Suur-Hellas) nimestä, jolla on arveltu
alkuaan tarkoitetun sikäläisten akhaialaisten
siirtokuntien aluetta, vastakohtana kotimaan
pienelle Hellas-maakunnalle (= Phthiotiin Akhaia).
0. E. T.
Græcismi, latinassa tai muissa kielissä
esiintyvä, kreikasta lainattu tai kreikan
vaikutuksesta muodostunut sanontatapa tai muu
kielellinen seikka. 0. E. T.
Graff, Anton (1736-1813), sveitsiläis-saks.
taidemaalari. Työskenneltyään aluksi
Augs-burgissa G. kutsuttiin Dresdeniin, jossa hänestä
tuli hovimaalari v. 1766 ja taideakatemian
professori. G. on aikansa Saksan huomattavin
muotokuvaaja, joka yksinkertaisen
teeskentele-mättömästi, ei millään erikoisella väritaidolla,
mutta usein sattuvalla ja elävällä
luonteenkuvauksella on ikuistuttanut monen kuuluisan
aikalaisensa piirteet. Hänen maalaamiaan ovat
m. m. Herder, Wieland, Lessing, Schiller ja
Bür-ger sekä filosofi Mendelssohn, säveltäjä Gluck ja
näyttelijätär Corona Schröter. Maisema-,
historia- ja allegoriaesitvkset, jotka myös kuuluvat
G:n erittäin runsaaseen tuotantoon, ovat
nykyään joutuneet unhotuksiin. G:n teoksia on
etupäässä Leipzigissä, Dresdenissä ja Berliinissä.
[Muther (1881), Vogel (1898) ja Waser, »Anton
G. von Winterthur, Bildnisse des Meisters"
(1903).] E. R-r.
Grafiikka (kreik. graphein - piirtää),
kirjoitustaito; piirustus- ja maalaustaito;
diploma-tiikka (ks. t.).
Grafiitti (kreik. graphein = kirjoittaa),
mustanharmaa, metallikiiltoineu, pehmeä
kivennäinen, kokoomukseltaan hiiltä samoin kuin timantti
ja tavallinen hiili. G. ei pala limassa, mutta
kyllä happikaasussa, vaikka vaikeammin kuin
timantti; on sähköujohtaja, oin. p. 1,9-2,». G. on
harvoin muodostunut kuusitahkoisten levyjen
muotoisiksi kiteiksi, jommoisia tavataan
Paraisten kalkkikivessä. Yleisemmin se esiintyy
lehti-mäisen rakeisina massoina eruptiivisissa
vuori-lajeissa tai kiteisissä liuskeissa, usein muihin
kivennäisiin sekoittuneeua (grafiittiliuske).
Tärkeimmät löytöpaikat ovat Ceylonissa sekä
Siperiassa (Tunkinsk). Suomessa on
grafiittiliuske-esiintymiä Mäntyharjun pitäjässä ja
Savonlinnan tienoilla. — G:ia käytetään
lyijykynien valmistukseen, sulatusastioiksi,
sähköä-johtavaksi kerrokseksi galvanoplastiikassa y. m.
P. E.
Grafofoni (kreik. graphein = piirtää, ja phönë’
= ääni), eräs fonografin (ks. t.) laji.
Grafologia (kreik. graphc’ = kirjoitus, ja logos
= oppi), käsialanselitys, taito arvostella ihmisen
luonnetta hänen käsialastaan. Ihminen, joka on
sen verran tottunut kirjoittamaan, ett’ei enää
orjallisesti jäljittele opittuja kaavoja, tulee
ehdottomasti panneeksi käsialaansa omaa
luonnettaan, —- samoin kuin ihmisen tapa liikkua ja
hänen muut eleensä ehdottomasti ilmaisevat
hänen olentoaan. Kirjoittaessaan hän liikuttaa
kynää esim. reippaasti ja varmasti tahi
varovasti, huolellisesti tai huolimattomasti j. n. e.
Saman ihmisenkin toiminnat tapahtuvat esim.
hänen ollessaan iloisella mielellä keveämmin,
surullisena ollessaan raskaammin; väitetään että
edellisessä tapauksessa kirjoitetut rivit pyrkivät
nousemaan ylöspäin, jälkimäisessä alenemaan.
Kun ihminen on suuttunut, niin kirjaimet
tulevat isoiksi, alaspäin vedetyt viivat paksuiksi,
käsiala yleensä kiirehtiväksi ja epätasaiseksi.
Koska käsiala voi ilmaista sangen lukuisia
tuon-tapaisia, myöskin erikoisempia ja yksilöllisempiä
kuvaavia piirteitä, niin ei ole mitään
ihmeteltävää siinä, että tarkkanäköinen käsialan
tarkastaja voi siitä lukea monta ihmisen
luonteenpiirrettä. Sekin, joka tulkinnassaan noudattaa
ainoastaan »intuitiivista", välitöntä
»tuntemustaan", saattaa osua niin hyvin oikeaan, että se
näyttää hämmästyttävältä; mutta epäilemättä
hän myöskin monasti erehtyy. Tutkimalla
huolellisten vaarinottojeii nojalla näitä ilmiöitä
voidaan teroittaa ja varmentaa tätä taitoa.
Varsinaiseksi teoriaksi g. on kehitetty vasta aivan viime
vuosikymmeninä, vaikka edeltäjiä voidaan
mainita jo edellisiltä vuosisadoilta. Ensimäinen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
