Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gregorius ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1591
Gregorius Illuminator—Gregorius Naziansilainen
1592
jo pitkän aikaa paavin politiikan varsinaisena
johtajana hänet 1073 valittiin vastoin mainitun
lain määräyksiä paaviksi. Näin hän pääsi
vapaasti toteuttamaan suurta ohjelmaansa, jonka
tarkoituksena oli paavin kohottaminen
korkeimmaksi valtijaaksi sekä kirkollisella että
valtiollisella alalla. Jotta papit voisivat kokonaan
antautua kirkon palvelukseen, hän 1074 uudisti
vanhat määräykset pappien naimattomuudesta !.
selibaatista; naineita pappeja kiellettiin pannan
uhalla toimittamasta messua, heiltä riistettiin
tulot, ja heidän toimittamansa kirkolliset
toimitukset julistettiin; vastoin kirkon omia
periaatteita, mitättömiksi. Samaan aikaan annettiin
määräyksiä simoniaa (ks. t.) vastaan, ja
seuraavana vuonna kiellettiin piispoja ja apotteja
pannan uhalla ottamasta maallikoilta vastaan
hiippakuntia ja maallikoita antamasta iuvestituuraa
(ks. t.). Kun tämä määräys kuitenkin pyrki
suuressa määrin rajoittamaan hallitsijain
yliherruutta kirkon miehille luovutettuihin
läänityk-siin, syntyi ankara taistelu Gregoriuksen ja
Saksan keisarin Henrik IV:n välillä.
Pannajulistuksella ja päästämällä alamaiset
uskollisuudenvalasta paavi sai keisarin ensin nöyryytetyksi,
mutta saatuaan asemansa valtakunnassa
turvatuksi Henrik lähti kostoretkelle Gregoriusta
vastaan. Paavin täytyi paeta ystäväinsä
normannien luo Salernoou, jossa hän kuoli 25 p. toukok.
1085. Nuhteettomalla ja vaatimattomalla
yksityiselämällään, tarmollaan ja valtioviisaudellaan
Gregorius on suuressa määrin kohottanut
paaviuden arvoa ja valta-asemaa, mutta hänen
käyttämiensä keinojen vuoksi ei katolinen kirkko
ole julistanut häntä pyhimykseksi. [Gfrörer,
„Papst G. VII und sein Zeitalter" (1859-61, 7
nid.), Delare, „Saiut Grégoire VII et la réforme
de 1’Église" (1889-91, 3 nid.), Martens, „G. VII.
sein Leben und Wirken" (1894, 2 nid.).]
8. G. (VIII) alkuaan Burdinus, Bragan
arkkipiispa, kohotettiin 1118 Gelasius II:n
vastapaa-vilcsi Pietarin istuimelle, mutta menetti jo 1121
valtansa Calixtus II:lle. — 9. G. VIII, valittiin
paaviksi lokakuussa 1187, mutta kuoli jo
joulukuussa samana vuonna. — 10. G. IX, paavina
1227-41, alkuaan Hugolinus, Segni’n kreivi, paavi
Innocentius III:n sukulainen, tarmokas ja
intohimoinen mies, julisti kohta paaviksi päästyään
keisari Fredrik II:n pannaan, kun tämä oli
vuodesta toiseen lykännyt lupaamaansa ristiretkeä.
Vielä keisarin Palestiinassa ollessakin paavi
taisteli häntä vastaan, mutta Italiaan palattuaan
keisari pakotti hänet rauhaan ja
pannajulistuksen peruuttamiseen. Jonkun ajan kuluttua
lombardialaiset kaupungit nousivat keisaria vastaan,
ja Gregorius liittyi niihin. V. 1239 hän julisti
keisarin uudelleen pannaan, mutta kun keisari
sotajoukkoineen hyökkäsi Roomaa vastaan,
joutui hän pulaan ja kuoli enemmän harmista kuin
vanhuudenheikkoudesta, vaikka olikin lähes
100-vuotias. Raimundus de Peuaforte on koonnut
hänen ,,dekretaalinsa". — 11. G. X, paavina
1271-76, alkuaan Tebaldo de Visconti, koetti
Lyonin kokouksessa 1274 turhaan sovittaa
kreikkalaisia roomalaisen kirkon kanssa. — 12. G. XI,
paavina 1370-78, alkuaan Pierre Roger
Beau-fortilainen, muutti 1376 pyhän Katariina
Siena-laisen pyynnöstä Avignonista Roomaan, näin
lopettaen paavien „Baabelin vankeuden". —
13. G. XII, paavina 1406-15, alkuaan Angelo
Cornaro, valittiin „suuren skisman" aikana
paaviksi, mutta erotettiin Pisan kokouksessa 1409.
Kun hän ei taipunut kokouksen päätökseen erotti
Konstanziu kokous hänet lopullisesti 1415.
Eän kuoli 1417 Porton kardinaalipiispana. —
14. G. XIII, paavina 1572-85, alkuaan Ugo
Buon-eompagni, edisti huomattavasti jesuiittain
toimintaa protestanttisuutta vastaan, piti
kiitosjumalanpalveluksen ja lyötti muistorahan
„Pa-riisin verihäiden" johdosta sekä auttoi
katolilaisen ,,liigan" taistelua hugenotteja vastaan
Ranskassa. Hänen aikanaan 1582 saatiin toimeen
kalenterin muutos (gregoriaaninen
kalenteri). — 15. G. XIV, paavina 1590-1591, alkuaan
Niccolo Sfondrato. — 16. G. XV, paavina
1621-23, alkuaan Alessandro Ludovisi, sääti 1621
järjestyksen paavin vaalia varten ja asetti 1622
kardinaalivaliokunnan „congregatio de
propaganda fide". — 17. G. XVI, paavina 1831-46,
alkuaan Bartolomeo Capellari, sai paljon
taistella valtiollisia levottomuuksia vastaan
kirkkovaltiossa. Sittenkuin Itävallan sotajoukot olivat
1831 tukahuttaneet ensimäisen kapinan,
Euroopan vallat tekivät paaville esityksiä
kirkkovaltion hallinnon järjestämisestä ajanmukaiselle
kannalle, mutta lupauksista huolimatta ei tehty
mitään huomattavampia parannuksia. V. 1832
syntyi uusi kapina. Kun Itävalta tämänkin
kukisti, Ranska valtasi Anconan. Vasta 1838
molempain valtain sotajoukot jättivät
kirkkovaltion. Mutta 1843 alkoivat jälleen levottomuudet.
Samoinkuin politiikassa Gregorius
kirkollisellakin alalla edusti jäykkää vanhoillisuutta, suosi
jesuiittoja, tuomitsi raamattuseurat j. n. e.,
mutta yksityisenä miehenä hän oli hurskas ja
nuhteeton, seuraten kamaldolilaisveljeskunnan
ankaraa sääntöä. [Nielsen, „Geschichte des
Papsttums im 19. Jahrhundert" (2: n nidos,
1878).] A. J. F-ä.
Gregorius Illuminator ks. Gregorius
Lusavorits.
Gregorius Lusavorit§ (Illuminator,
„Valis-taja"), Armeenian apostoli (k. 331), ylhäistä
syntyperää; pakeni, kotimaansa joutuessa
persialaisten valtaan, roomal. alueelle ja sai
Kappa-dokian Kesareassa kristillisen kasvatuksen. V. 302
hän sai käännytetyksi Trdat kuninkaan, joka
tehtyään Armeenian taas valtiollisesti
itsenäiseksi teki kristinuskon valtiouskonnoksi ja sai
koko kansan omistamaan sen. Kesarean piispan
vihkimänä Armeenian katholikokseksi
(ylipapiksi) hän hävitti temppeleitä, järjesti kirkon,
perusti pappiskoulun j. n. e. (vrt. Armeenian
kirkko.) J. G.
Gregorius Naziansilainen (328-n. 390). kreik.
kirkkoisä, yksi ,,kolmesta suuresta
kappadokia-laisesta", sai sivistyksensä Kesareassa,
Aleksandriassa ja Ateenassa, jossa liittyi läheisesti
Basilius Suureen, jonka kanssa eli sitten useita
vuosia erakkona, kunnes 371 tuli vähäksi aikaa
Sasiman kaupungin piispaksi sekä sittemmin
Konstantinopolin nikealaisen seurakunnan
piispaksi. Konstantinopolin kokouksessa (381) hän
innokkaasti puolusti Kristuksen jumaluutta ja
kirkollista kolminaisuusoppia. V. 381 G.
nimitettiin Konstantinopolin patriarkaksi, josta
virasta ja arvosta hän kuitenkin pian luopui.
G:n kaunopuheisuutta piti hänen oma aikansa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
