- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1599-1600

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gresset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1599

Grevillea—

Gribojedov

1600

jen (ks. t.) kanssa, hän tätä vastaan syyti mitä
häpeällisimpiä syytöksiä, josta syntynyt
oikeusjuttu päättyi siten, että G. tuomittiin kunnian
menettämiseen ja maanpakoon, Boije vuoden
vankeuteen. G. lähti silloin Norjaan, missä kuoli.

K. G.

Grevillea, kasvisuku ProZeacece-heimossa, 11.
160 lajia puita tai pensaita, miltei kaikki
Aust-raaliasta. Tunnetuin on itä-austr. G. robusla,
koristuskasvina viljelty, kotimaassaan aina 50 m
korkuinen puu, jolla on sirot, mouinkertuiaosti
pariliuskaiset lehdet. (J. A. W.)

Grévin [-vä’], Alfred (1827-92), ransk.
pii-rustaja. Tehnyt pilakuvia toisen keisarikunnan
huvi-elämästä ja oli pukujen piirustajana
Pariisin teatterissa. G:n johdolla järjestettiin
Pariisissa 1882 vahakabinetti, „Musée Grévin".

E. R-r.

Grevy [grevV], Jules (1807-91), ransk.
valtiomies, Ranskan tasavallan presidentti,
saavutti mainetta etevänä asianajajana Pariisissa;
valittiin kotiseutuusa edustajaksi
kansalliskokoukseen 1848, jossa liittyi tasavaltalaisiin,
joiden etevimpiä puhujia oli. Lakiasäätävän
kokouksen jäsenenä G. vastusti voimakkaasti
Ludvik Napoleonin yksinvallan hankkeita, ja
valtio-kaappauksen jälkeen (jouluk. 2 p. 1851) hän
vetäytyi pois valtiollisesta elämästä. Valittiin 1869
lainsäätäjäkuutaau; vastusti sodan julistamista
Preussia vastaan 1870. Kansalliskokoukseen
valittuna 1871 hän tuli sen esimieheksi; mutta kun
oikeisto häntä kiivaasti vastusti, luopui hän
esi-miehyydestä 1873; valittiin 1876
edustajakama-rin esimieheksi, 1879, Mae Mahon’in luovuttua,
Ranskan tasavallan presidentiksi, ja 1885
uudelleen. G. koetti johdonmukaisesti johtaa
hallitusta parlamenttiseen tapaan. Kun hän osoitti
myötämielisyyttä vävyänsä Wilsonia kohtaan,
joka oli myynyt arvomerkkejä, oli hän pakotettu
luopumaan presidentinvirasta 1887. [„Discours
politiques et judiciaires de M. Jules G.";
Bar-bou, ,,Jules G."; Zevort, „La présidence de
Jules G."]. E. O. L.

Grevyn sebra ks. Tiikerihevoset.

Grey [gret], vanha engl. suku. 1. J a n e G.
(1537-54), Englannin kuningatar. Koska hän oli
Henrik VIII:u sisarentyttären, Frances
Bran-donin tytär, määräsi Edvard VI hänet
valtakunnan perilliseksi. Northumberlandin herttuan
kehoituksesta, jonka pojan, lordi Guilford Dudleyu
kanssa hän oli naimisissa; huudettiin 1553
Lontoossa kuningattareksi, mutta menetti yhdeksän
päivää hallittuaan kruununsa Henrik VIII:n
tyttärelle Marialle ja mestattiin puolisoineen
1554. [Sidney, „Jane the queen".]

2. C h a r 1 e s G. (1764-1845), kreivi, valtiomies,
valittiin 1786 alihuoneeseen, missä liittyi Foxiin.
G:kin moitti hallituksen Ranskaa vastaan
suunnattua ulkopolitiikkaa ja vaati jo 1790-luvulla
parlamenttireformia; oli 1806-07 ministeristöu
jäsenenä. Foxin kuoleman jälkeen
ulkoasiainministerinä. Vv. 1830-34 whig-ministeristössä
pääministerinä ajaen 1832 perille „suuren
parlamentin parannuksen", (ks. Englannin
historia).

3. Sir Edward G. (s. 1862), valtiomies,
v:sta 1885 alihuoneen jäsen, 1892-95 ulkoasiain
alivaltiosihteerinä Roseberyn ministeristössä;
tuli jouluk. 1905 ulkoasiainministeriksi vapaa-

mieliseen ministeristöön. G. on lujittanut
engl.-ransk. ystävyyttä ja sai 1907 Venäjän kanssa
aikaan Persiaa ja Afganistania koskevan
sopimuksen ; kuuluu vapaamielisen puolueen
impe-rialisteihin. J. F.

Greze ks. G r e g e-s i 1 k k i.

Gribojedov /-fö-], Aleksandr
Sergeje-vits (1795-1829), kuuluisa ven. kirjailija, synt.
16 p. tammik. 1795 Moskovassa. Isä, vanhaa,
alkuaan puolalaista ylimyssukua, oli
vähäpätöinen henkilö, mutta äiti oli tarmokas ja koetti
ylhäisten ystäviensä avulla kaikin keinoin saada
poikansa huomattavaan asemaan. Ylhäisestä
ympäristöstä, jossa vastainen runoilija kasvoi
ja jota hän jo varhain alkoi inhota, hän sai
esikuvat pääteoksensa mainioihin henkilökuviin.
Moskovan yliopistossa, jonne hän tuli
15-vuo-tiaana, hän nautti sellaisten etevien professorien,
kuin kuuluisan historioitsijan Schlözerin ja
Buhlen opetusta. Napoleonin rynnätessä
Venäjälle G. meni 1812 sotaväkeen, mutta ei joutunut
taisteluun. Jätettyään 1816 sotilasuran hän tuli
virkamieheksi ulkoasiain kollegiin (ministeriöön)
Pietarissa ja liittyi läheltä dekabristi-ruuoilijain
Odojevskijn, Tsaadajevin ja Rylejeviu piiriin.
Pietarista hänet kuitenkin lähetettiin äitinsä
toimesta, mutta vasten G:u omaa tahtoa 1818
lähetystönsihteeriksi Persiaan. Kaukason
sotajoukkojen ylipäällikön, kenraali Jermoloviu
toimesta hän pääsi tämän sihteeriksi Tiilisiin ja
sai vihdoin 1823 lähteä Moskovaan, voidakseen
valmistaa näytelmän „Gore ot uma" („Vastus
viisaudesta"), jota varten hän oli kauan
työskennellyt, ja tällä matkalla (1824) se
valmistuikin. Huolimatta G:u tekemistä suurista
muutoksista sensuuri ei sallinut sitä näyteltävän
eikä se myöskään saanut kokonaisuudessaan
ilmestyä painosta. Palatessaan Tiilisiin hän sai
tiedon dekabristiystäviensä kohtalosta
(Rylejeviu teloituksesta) ja vähän sen jälkeen hänet
itsensäkin vietiin Pietariin ja suljettiin
vankilaan. Kesäkuussa 1826 hänet kuitenkin
vapautettiin ja lähetettiin takaisin Kaukasoon. Täällä
hän oli hyvin tyytymätön Venäjän hallituksen
toimintaan, nimittäen sitä „rumpukulttuuriksi".
Rohkeasti hän oli mukana sotaretkillä, ja kun
sota Persiaa vastaan 1828 oli päättynyt, hankki
hän Turkmantsain rauhanteossa Venäjälle
loistavat edut. G. määrättiin tämän jälkeen Venäjän
"lähettilääksi Persiaan. Hänen kopea
esiintymisensä persialaisia kohtaan ja katkeruus Persialle
nöyryyttävästä rauhanteosta sai kansanjoukon
sellaiseen vimmaan, että G. ynnä häuen
seurassaan olevat venäläiset murhattiin 11 p. helmik.
1829. G:n 16-vuotias vaimo, jonka hän oli
jättänyt Täbrisiin, pelastui. G. ei ehtinyt julkaista
paljoa, mutta silti on hänellä huomattava sija
Venäjän kirjallisuuden historiassa, sillä hän on
näytelmällään „Vastus viisaudesta" tehnyt
Venäjän draamalliselle kirjallisuudelle saman
uudistustyön kuin Puskin teki runoudelle. Mainittu
näytelmä kuvaa ivallisesti Moskovan ylhäälle
päin matelevan nöyrää ja alaspäin kopeaa
ylhäisöä 1800-luvun alkupuolelta. Se on täynnä
sattuvia, nerokkaita iskuja ja lennokasta
runoutta ja kuuluu nytkin vielä niihin venäläisen
näyttämön esityksiin, joilla on suurin menestys.
Painosta se ilmestyi muutetussa muodossa v. 1S33
ja alkuperäisessä muodossaan v. 1875. Näytel-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0848.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free