Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Grimmelshausen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1607
Grinnell-maa
—Gripenberg
1608
seuran jäsenenä »Bazoche du chätelet"-seurueelle
(1502-17) neljä moraliteettia. Huomattavin
niistä ou „Jeu et sotie du Prince des Lotz", joka
oli suunnattu paavi Julius II:ta vastaan ja jonka
kirjoittamiseen Ludvik XII kelioitti häntä ja
lienee itsekin ottanut osaa. G. on päähenkilönä V.
Hugon romaanissa „Notre-Dame de Paris" ja
Th. de Banvillen kuuluisassa näytelmässä
„Grin-goire" (esitetty suomeksi). [Picot, „P. G. et les
comédiens italiens sous Frangois I" (1878) ;
Ba-del, ,,Pierre G." (1893).] J. U-l.
Grinnell-maa [grinal-]. 1. Pohjoinen
napa-maa Grönlannin länsipuolella, muodostaa
pohjoisessa olevan Grant-maan ja etelässä olevan
Ellesmere-maan kanssa yhtenäisen maa-alueen.
Kesällä G:n laaksot ovat lumettomia, jolloin
siellä elelee susia, kettuja, jäniksiä ja kiiruuoita.
G:n löysi 1854 Kane, joka antoi sille nimen
ameriikkalaisen napatutkimuksen suosijan H.
Grinnelliu mukaan. Vv. 1875-76 tutki sitä
englantilainen Näres; 1881 Greely tunkeutui sen
länsi-rannalla olevaan Greely-vuonoon asti ja
hänen seuralaisensa Lockwood saavutti 83° 24’
pohj. lev., jonka ennätyksen vasta Nansen
sivuutti. 1898-1902 Sverdrupin retkikunta tutki
näitä seutuja. — 2. Napamaa edellisestä
lounaaseen, North-Devon nimisen alueen luoteisin osa.
E. E. K.
Grip
i-J. ruots. aatelis- ja vapaaherrallinen
suku, polveutui naispuolelta vanhasta [-Grip-suvusta, johon drotsi Bo Joninpoika kuului. Sen
jäsenistä valtaueuvos Birger Niilonpoika
G., v:sta 1561 Vinäsin vapaaherra (k. 1565), oli
mukana Venäjän sodassa 1555-57 ja pantiin
Viipurissa olevan sotaväen ylipäälliköksi ja
Viipurin linnan käskynhaltijaksi. Hänen poikansa
Mauri G. (1547-91) tuli 1585 Ilaapsalou
käskynhaltijaksi Virossa, 1589 valtaneuvokseksi ja
nimitettiin v:n lopussa 1590 ylipäälliköksi
Venäjän sotaan. Tammik.-helmik. 1591 tehtiin
Viipurista jään yli retki Inkerinmaahan, mutta se
päättyi perin onnettomasti, paluumatka
muodostui täydelliseksi paoksi, väki paleltui joukottain
kuoliaaksi ja monta sataa sairasta täytyi jättää
tielle. Kuningas syytti G:iä ankarin sanoin
ajattelemattomuudesta ja tämä pyysi eronsa, mutta
kuoli jo samana keväänä Louhisaaressa. K. G.
Grip. 1. Bo Joninpoika G. (k. 13S6),
Ruotsin drotseti ja Suomen laamanni, kuuluisaa
Algotinpoikien sukua, aikoinaan Ruotsin
valtakunnan mahtavin mies. Hän mainitaan jo
osau-ottajana Ruotsin ylimyskunnan taisteluissa
kuninkuutta vastaan Maunu Eerikinpojan aikana,
ollen m. m. todistajana läsnä, kun isänsä
kanssa-hallitsijaksi korotettu naakon Maunuupoika
1362 antoi Suomen laamannille ynnä muille
edustajille oikeuden ottaa osaa kuniukaauvaaleihin.
Myöskin hän kuului niiden valtakunnasta
karkotettujen ylimysten joukkoon, jotka 1363
kutsuivat Albrekt Mecklenburgilaisen Ruotsin
kuninkaaksi. Tämän hallitessa B. kohosi vähitellen
johtavaan asemaan. Kun nimittäin Albrekt yritti
vahvistaa valtaansa saksalaisten avulla,
pakottivat ylimykset, B. etupäässä, hänet 1369 ja 1371
heittämään koko hallitusvallan neuvoston käsiin.
Tämän johtajana B. kohosi valtakunnan
varsinaiseksi hallitsijaksi. Äärettömillä varoillaan,
joita hän oikeudella ja vääryydellä oli tiennyt
itsellensä koota, hän tuon tuostakin lainoista,
joita antoi kuninkaalle, hankki itselleen suuren
osan valtakunnan linnoja ja lääuejä pantiksi,
niiden joukossa myöskin kaikki Suomen liuuat
lääneiueen, ollen sen ohessa v:sta 1378 tämän
maan laamannina. Niinkuin koko valtakunnan
hallitus yleensä, oli siis erittäinkin Suomen
hallitus hänestä riippuvainen. Suomen asioita
valvoen hän m. m. pakotti ylpeät hansakaupungit
Danzigin ja Tarton, jotka olivat riitaantuneet
hänen suomalaisten linnanpäällikköjeusä kanssa,
sovintoon, puuhasi 1374 uutta rajarauhaa
Venäjän kanssa, sai, vastoin kuninkaan määräystä,
Suomen hiippakunnan rajat ulotetuiksi
Kaa-kamajokeen asti, rakennutti tai ainakin
uudestaan rakennutti Kastelholman, Raaseporin ja
Korsholman linnat j. n. e. — 2. K n u t B o
n-poika (k. 1406), edellisen poika, sai haltuunsa
Turun ja Kastelholman linnat lääneineeu sekä
Satakunnan ja osan Uuttamaata 1395. liän
liittyi vitaaliveljcksiiu puolustaaksensa silloin jo
kukistuneen Albrektin valtaa Margareetaa
vastaan. Kuitenkaan hänen erikoisvaltansa
Suomessa ei kestänyt euempää kuin kolme vuotta,
sillä 1398 hänen oli pakko luovuttaa linnansa
kuningattarelle, jotenka Suomikin silloin
kokonaisuudessaan tuli unioniin liitetyksi. G. kohosi
myöhemmin valtaneuvokseksi, mutta kuoli jo
1406. J. W. It.
Gripenberg [gripenbörj], Ruotsista polveutuva
suom. aatelissuku, jonka kantaisä aateloitiin
1678. Huomatuimmat edustajat: 1. Hannu
Henrik G. (1754-1813), sotilas, majurina
1788-90 sodassa kunnostautui m. m. Ruskealan
ja Puumalan otteluissa. Vv:n 1808-09 sodan
syttyessä hän oli Hämeeu rykmentin everstinä
sekä sitten kolmanueu prikaatin johtajana.
Pe-räytymismatkalla pohjoiseen tämä oli
jälkijoukkona suojaamassa muun armeian selkää.
Järkähtämättömällä urhoollisuudellaan G. veti
vihollistenkin huomion puoleensa. Taisteluista,
joihin G. joukkoineen otti osaa, mainittakoon
Sundby, Yppäri, Viirre, Pyhäjoki, Siikajoki,
Lapua, Älavus, Ruona ja Kruunupyy; korotettiin
kenraalimajuriksi kesäk. 1808. — Adlercreutzin
ja Sandelsin poislähdettyä G. nimitettiin seur.
talvena Ruotsin puolelle joutuneiden Suomen
armeian tähteiden päälliköksi. Hänen asemansa
oli jo silloin mitä vaikein: ainoastaan n. puolet
armeiasta, eli 2,000 miestä, oli enää
taistelukel-poisia, venäläisiä taas Suvalovin johdolla häntä
vastassa 8,000. Taistelutta G. ei kuitenkaan
aikonut peräytyä. Mutta kun tuli tieto, että
Barclay de Tolly oli Merenkurkun yli marssinut
Uumajaan ja siten sulkenut suomalaisilta
paluun, suostui G. harkitsemattomaan
antaumi-seen Kainuussa, joka on tunnettu Sei vi n
heittäymyssovi nnon nimellä. Tieto, että
Barclay de Tolly samoihin aikoihin oli palannut
Suomeen, tuli liian myöhään. — G., joka palasi
Suomeen, vaadittiin 1810 Tukholmaan
sotaoikeuden eteen, mutta keisari Aleksanteri kielsi häntä
sinne lähtemästä, ja kun G. myöhemmin
matkusti sinne saadakseen asiansa uudelleen esille,
kuoli hän siellä. Kaikesta rikollisuudesta on
uudempi tutkimus G:n puhdistanut (vrt. F.
Cygnæus »Revision af allmänna meniugens dom
öfver general TTans Henrik G.").
2. Carl Magnus G. (1754-1818). sotilas,
määrättiin Suomen sodan 1808-09 alussa Svart-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
