- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1621-1622

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Groteski ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1621

Groteski

Grotte

1622

1905 filosofian ja v:sta 1906 teoreettisen
filosofian professori yliopistossamme. G:n
tieteellisistä julkaisuista mainittakoon „Das Webersche
Gesetz und die psychische Relativität" (1888),
ensim. suomenkielinen filosofianhistoria:
„Uudem-mau filosofian historia" I (1896-99), „Die
Wert-schätzuug in der Geschichte" (1903) ja
„Ge-sehiehtliche Wertmass-stäbe iu der
Geschichts-philosophie, bei Historikern und im
Volksbe-wusstsein" (1905). „Suomen nuorison liiton"
toimikunnan esimies 1897-99,
Kansanvalistusseuran esimies v:sta 1909.

Groteski (it. grottesco) tarkoittaa senlaatuista
koomillisuuden ja huumorin muotoa, missä
vaatimuksen ja oikeutuksen, mielettömyyden ja
järjellisyyden vastakohta kiihtyy suhdattomaksi ja
jättiläismuotoiseksi. V. Hugo antoi romantismiu
teoriassaan groteskille huomattavan sijan.
Groteskeiksi sanotaan eritoten
renesanssimaa-lauksen 15:nnen vuosis. loppupuolella käyttämää
ornamentiikkaa, joka otti esikuvansa muinaisen
Rooman maanalaisista rakennuksista (grotte),
termeistä y. m. Tämän groteskioruamentiikan
muodostivat tyylitellyn kiemurteleva
kasviköyn-nös, johon liittyi eläinkuvia, satyyrejä,
kentaureja y. m. samanlaisia taru-olentoja.
Rikkaimman muodon tämä ornamentiikka saavutti
Vatikaanin loggioissa Rafaelin, Giovanni da Udinen
ja Perino del Vagan käsissä. [Wright, „History
of caricature and the grotesque in literature and
art" (1875) ; H. Schneegans, „Gesehichte der
grotesken Satire" (1894).] J. E-l.

Groth [gröt], Klaus (1819-99), alasaks.
runoilija, jonka pääteos on alasaksanmurteinen
runokokoelma ,,Quickborn" (1852). G. on lisäksi
kirjoittanut m. m. kansanelämää kuvaavia
kertomuksia ja idyllin ,,Rotligeter Meister Lamp und
sin Doehder" (1862). Kootut teokset (1898, 4 n.).
[Siercks, „K. G., sein Leben und seine Werke"
(1899); Bartels, „K. G." (1899).] J. E-l.

Grothusen [-ü-], Kristian Albr-ekt
(1680-1715), ruots. soturi, otti osaa suureen
Pohjan sotaan ja seurasi Pultavan tappion jälkeen
Kaarle XII:ta Beuderiin, jossa 1710 nimitettiin
Uudenmaan ja Hämeen ratsuväen everstiksi ja
luutnantiksi drabanttijoukkoon. G. pääsi
kuninkaan erinomaiseen suosioon ja sai olla hänen
kylläkin sekavain raha-asiainsa hoitajana Turkissa.
Kesällä 1714 hän lähettiläänä meni
Konstantinopoliin ja kaatui seur. v:u lopulla taistelussa
Rtigenin saarella.

Grotius f-ötsius], Hugo (1583-1645), holl.
oikeusoppinut, kansainvälisen oikeuden ja
uudenaikaisen oikeusfilosofian
perustaja, synt.
Delf-tissä. Ajan kiivaissa
uskonopillisissa ja
valtiollisissa kiistoissa G.
puolusti lentokirjasilla
„arminiaanein" ja J. v.
Oldenharneveltin (ks. n.)
asiaa, vangittiin sen
johdosta ja tuomittiin 1619
elinkautiseen
vankeuteen ; pääsi pakoon 1621
rohkean vaimonsa avulla,
piilotettuna
kirjakirs-tuun; oleskeli Pariisissa,
missä sai kannatusta

Ranskan hallitukselta, rupesi A. Oxenstjernan
kehoituksesta Ruotsin palvelukseen ja oli 1634-45
Ruotsin lähettiläänä Pariisissa. V. 1645 G.
matkustaessaan laivalla Tukholmasta joutui
haaksirikkoon Saksan rannikolla, sairastui matkan
vaivoista ja kuoli Rostockissa. — G. oli harvinaisen
monipuolinen tiedemies, etevä lainoppinut,
oikeusfilosofi, jumaluusoppinut, historioitsija, sangen
taitava uuslatinalainen runoilija ja runoili
myöskin hollanniksi. — Pääteoksessaan „De jure
belli ac pacis" (1625) G. asettaa päätehtäväkseen
selvittää kansainvälisiä oikeussuhteita; m. m.
hän osoittaa, ettei edes sotaa käydessä saa lakata
noudattamasta oikeudellisia periaatteita, joita
hän koettaa tarkasti määritellä. Hän on hyvin
paljon myötävaikuttanut sodankäynnin
muuttumiseen inhimillisemmäksi. Teoksensa
johdannossa G. sitäpaitsi selvittää yleisiä oikeudellisia
periaatteita ja peruskäsitteitä, joilla hän on
laskenut perustuksen filosofiseen luontaisoikeuteen.
Jumalallisen, Raamatussa ilmoitetun oikeuden
(,,jus divinum") ja inhimillisen yhteiskunnan
säätämän oikeuden („jus humanum
volunta-rium") rinnalla ou tunnustettava kolmas laji
oikeutta, luonnollinen, yksistään järkeen
perustuva oikeus („jus naturale"). Järki osoittaa
välittömästi teot oikeiksi tai vääriksi sen
mukaan, soveltuvatko ne siiheu, mitä
luonnonjär-jestys ja inhimillinen yhteiselämä ehdottomasti
vaativat, vai eivät. G. johtaa
luontaisoikeudelli-sen oppijärjestelmänsä ihmisluonnon yleisistä
ominaisuuksista. Ihmisessä asuu alkuperäinen
taipumus yhteiselämään eli seurusteluvietti
(„ap-petitus socialis"). G. olettaa kumminkin
ihmisten alkuansa eläneen „luonnontilass a",
ilman mitään yhteiskunnallista järjestystä, sekä
heidän sitten perustaneen valtiojärjestyksen s
o-pi m uksen eli välipuheen kautta,
yhteiseksi hyödykseen ja hyväkseen. Historian
kannalta voidaan tehdä raskauttavia muistutuksia
sekä G:n „sopimusteoriaa" että hänen
esittämäänsä ,,luontaisoikeudeu" käsitettä vastaan,
mutta hän 011 erittäin mahtavasti vaikuttanut
oikeusopin kehitykseen seuraavina vuosisatoina.
— Muita teoksia: „Mare liberum" (1609), jossa
G. alankomaalaisten kannalta vastustaa
englantilaisten, eräänlaista yliherruutta aavalla merellä
tarkoittavia vaatimuksia sekä espanjalaisten ja
portugalilaisten väitteitä, että heillä olisi
yksinoikeus laivakulkuun Intiaan ynnä muihin heidän
löytämänsä maihin; etevä apologeettinen teos
,,De veritate religionis christianæ (1627) ; „De
autiquitate reipublicæ batavicæ" (1610) ;
„Anna-les et historiæ de rebus belgicis" (1657) ;
„Poë-mata" (1617). A. Gr.

Grotta gigante [dziga’-], vuotokiviluola
Karsti-vuoristossa Triestin ulkopuolella. Luola,
joka löydettiin 1909, on komeudeltaan
Adels-berger-luolan veroinen, 130 m syvä, pohjalle
vievät portaat; pää-luola on kirkkomaisen
kupu-lakinen, valo lankee sinne 145 m korkeudelta.

E. E. K.

Grotte, skandinaavilaisissa taruissa esiintyvät
ihmeelliset käsikivet, jotka jauhoivat kultaa,
onnea ja rauhaa. Niitä on verrattu
kolmimyllyi-seeu Sampoon, mutta suoranaisessa suhteessa ne
eivät ole keskenään, vaan ovat molemmat
asetettavat kansansaduissa tavattavan Hiidenmyllyn
yhteyteen. K. K.

Hugo Grotius.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0859.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free