- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1651-1652

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Guerillasota ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1651

Guffens—Guillaume de Lorris

1652

vilkas mielikuvitus, sukkeluus ja pirteästi
pulppuileva komiikka. Erityisesti mainittavat ovat
näytelmät „Mas pesa el rey que la sangre", joka
ylistää vasalliuuskollisuutta, sekä „Reinar
des-pues morir", joka käsittelee Ines de Castron
elämäntarinaa. Näitä kuuluisampi on G:n henkevä
satiirinen romaani „E1 diablo Cojuelo’’ (1641),
ja joka on ollut Lesagen (ks. t.) „Le diable
boiteux" romaanin mallina. J. H-l.

Guffens [gyf-], Égide Godefroid
(1823-1901), belg. historiamaalaaja. Maalasi
maanmiehensä Jan Svvertsin (1820-79) kanssa
seinämaalauksia kotimaansa sekä Praagin ja Englannin
kirkkoihin ja julkisiin rakennuksiin. E. R-r.

Guicciardini [guitsardVni], Francesco
(1483-1540), it. valtiomies ja historioitsija, toimi
ensin asianajajana syntymäkaupungissaan
Firenzessä, oli 1512-13 lähettiläänä Espanjan
Ferdinand Katolilaisen hovissa, meni 1515
paavin palvelukseen ja oli jonkun aikaa Modenan ja
Ileggion hallitusmiehenä, palasi 1534 Firenzeen
ja liittyi läheisesti Mediceihin; mutta kun hän
1537 koetti saada herttuan vallan rajoitetuksi,
menetti hän vaikutusvaltansa; on kirjoittanut
kuuluisan historiallisen teoksen: „Storia
d’Ita-lia", joka julkaistiin painosta 1561-64 ja joka
käsittää vv. 1492-1534. Sen luotettavuutta ja
merkitystä on kuitenkin suuresti liioiteltu.
Vv. 1857-67 ilmestyivät G:n „Opere inedite".

J. F.

Guide [gld] (ransk.), opas; matkaopas kirjan

muodossa.

Guido [gui’-] 1. Gui Lusignanilainen
(k. 1195), Jerusalemin ja Kypros-saaren
kuningas, Poitou’sta kotoisin olevaa vasallisukua,
nai Monferraton leskikreivittären Sibyllan,
Jerusalemin kuninkaan Amalrik I:n tyttären, ja tuli
sen johdosta sairaan lankonsa, Balduin IV:u
sijaiseksi ja Jerusalemin valtakunnan hoitajaksi.
Kykenemättömyytensä tähden hänet erotettiin
virasta, mutta poikapuolensa, nuoren Balduin
V:n kuoltua hän pääsi puolisonsa vaikutuksesta
kuuinkaaksi 1186. Kun Saladin kohta senjälkeen
teki hyökkäyksensä Jerusalemin valtakuntaa
vastaan, joutui G. Hittinin luona Tiberias-järven
rannalla perinpohjin tappiolle ja vangiksi.
Vapautettuna hän myöhemmin otti osaa kolmanteen
ristiretkeen ja luovutti 1192 oikeutensa
Jerusalemin kruunuun, josta hän oli kiistellyt
lankonsa Monferraton rajakreivin Konradin kanssa,
Champaguen kreiville Henrikille, saaden sijaan
Rikard Leijonamieleltä Kypros-saaren
kuningas-kunnakseen. Hänen sukuusa hallitsi siellä v:een
1473. [Herquet, ,,Cyprische Königsgestalten des
Hauses Lusignan".] G. R.

Guido Aretino [gui’- -ti’-]
(Arezzolai-n e n) (n. 995-1050), it. musiikkitieteilijä,
bene-diktiläismunkki. Uudempien arvostelujen
mukaan hän ei ollut syntyisin Arezzosta, vaan
Pariisin seuduilta. Hän keksi 4-viivaisen
nuottiviivaston, lisäämällä 2 mustaa viivaa sitä ennen
käytettyjen punaisen f-viivan ja keltaisen
c-vii-van ohelle. Näiden viimemainittujen keskelle tuli
a-viiva, ja laulun melodisen ulottuvaisuuden
mukaan tuli näiden lisäksi joko yläpuolelle e- tahi
alapuolelle d-viiva. Siten välikötkin tulivat
käyttökelpoisiksi, ja niin muodostui
nuottikirjoitus sävelkorkeutta tarkoin merkitseväksi. Hän
keksi myös sävelentapaamisjärjestelmän, joka on

pohjana enimmille nykyisillekin, ja kehitti
silloisia moniäänisyyden alkeita tärkeillä, hyvään
sävelaistiin perustuvilla huomioillaan. Hänen
pääteoksensa on „Micrologus de disciplina artis
musicæ". Entisaika on luullut hänen keksineen
sekä harmoniaopin että kontrapunktin, jopa itse
musiikinkin. I. K.

Guido Reni ks. R e n i.

Guienne ks. Guyenne.

Guignard [gin]a’r], Léon (s. 1852), ransk.
kasvitieteilijä, v:sta 1887 kasvitieteen
professorina „École supérieur de pharmacie" opistossa
Pariisissa, saman opiston johtaja v:sta 1900,
tunnettu etenkin fanerogamien
hedelmöittymis-ilmiötä ja kasvien solunjakautumista koskevista
tutkimuksistaan sekä mikrotekuillisten
käsikirjojen laatijana. (J. A. W.)

Guignetin vihreä [ginj&n], eräs
kromivihreä-laji, jota valmistetaan hehkuttamalla
kalium-bikromaatin ja booriliapon seosta sekä
keittämällä hehkutustulosta vedellä; veteen liukenee
kaliumiboraatti ja liika boorihappo, saokseksi jää
tummanvihreä, happojen sekä emästen
vaikutusta hyvin kestävä väriaine, joka on pääasiassa
kromihydroksidia. S. V. H.

Guilbert [gilbä’r], Yvette (s. 1869), ransk.
laulajatar, joka esiintyy etupäässä n. s. c a b
a-r e t’eissa, missä hän esittää varsinkin alempaa
kansauelämää ja bohemia käsitteleviä laulujaan.
G: n vahvana puolena ei ole hyvä ääni, vaan
dramaattinen ja henkevän pirteä esitystapa, joka
lähentelee lausumista. „Chansonette" lajin
vastakohdaksi hän perusti n. s. ,,Diseuses"lajin.
Y. G. on tehnyt turneita Euroopan eri maihin.

J. H-l.

Guildhall [gildfiöl] (engl.), kauppiasten
entinen kiltatalo Lontoossa; nyk. raatihuone
Lontoon cityssä.

Guillaume [gijö’m]. 1. Jean Baptiste
Claude Eugene G. (1822-1905), ransk.
kuvanveistäjä, Pradier’n oppilas. Tutki antiikin,
etenkin Rooman aikaisemman keisariajan
taidetta, jonka voimakas luonteenkuvaus ja ankara
tyylintunne ilmenee hänen lukuisissa
veistoksissaan. Näistä mainittakoon esim. pronssiryhmät
„Gracchus-veljekset"(1853, Pariisin
Luxembourg-museossa) ja ,,Roomal. patriisipariskunta
hääpuvussa" (1877, Dijonissa), Colberfin, Rameau’n
ja Duban’in muistomerkit, Thiers’in kuvapatsas
ja Napoleon I:n, Ingresin ja Beethovenin
rintakuvat. G:lla oli huomattu asema „École des
beaux-arts"in ja Ranskan Rooman akatemian
johtajana sekä „Collège de France"n professorina
ja Ranskan taideakatemian jäsenenä.
Taidetut-kielmiaan G. on julkaissut m. m. kokoelmassa
„Études d’art antique et moderne" (1888).

2. Albert André G. (s. 1873), ransk.
pii-rustaja ja taidemaalari. Tehnyt humoristisia
piirustuksia pariisilaislehtiin, kuvailmoituksia
(afiseja), koristeellisia maalauksia ja etup.
satiirisia taulukuvia. E. R-r.

Guillaume de Lorris [gijc/m da lori’s], ransk.
runoilija, kirjoitti 25-vuotiaana (n. 1230)
eusimäisen osan kuuluisaa .,Ruusuromaania"
(„Ro-man de la Rose"), missä allegorian muodossa
kuvaa lempeä sen ensi heräämisestä
voitokkaaseen saavutukseen asti. Tämä haaveilevan
tunteellinen teos hallitsi koko ranskal. keskiaikaa,
ja sitä jatkoi Jean de Meung (ks. t.), kuitenkin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0874.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free