Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Guillaumet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1655
Guinea-pippuri—Guise
1656
Benin- ja B i a f r a-1 a li d e t. Jälkimäisessä
ovat Fernando Po- (esp.) sekä P r i n c i p
e-ja Sao Thomé- (port.) saaret. Ulompana
meressä ou Espanjalle kuuluva A n n ob o n-saari
(vrt. Guinea). ~W. S-m.
Guinea-pippuri ks. Pippuri.
Guinieelli [ guinitse’lli], Guido (1240-76),
it. runoilija, huomattavin runoilijailmiö ennen
Dantea, joka mainitsee häntä ital. ruuouden
isäksi. Häneltä on säilynyt ainoastaan
seitsemän canzonea ja viisi sonettia. Ne käsittelevät
rakkautta, tarjoovat miellyttäviä kuvia ja
henkeviä, syviä ajatuksia. G. oli bolognalaiseu
koulun johtaja. Parhaan G:n runojen painoksen on
toimittanut Casini kokoelmassa ,,Le Ilime dei
poeti Bolognesi del secolo XIII" (1881). [Vossler,
„Die pliilosophischen Grundlagen zum, siissen
ueuen S til’ des Guido G." j. n. e. (1904).]
J. H-l.
Guinness [ginas] G r a 11 a u, engl.
lähetysjohtaja. Perusti 1872 Lontooseen suuren
kasvatuslaitoksen, jossa on valmistettu n. 1200 miestä
ja naista pakana- ja sisälähetyksen palvelukseen.
Perustanut oman lähetyksen „Regions beyoud
missionary union", jonka työ-ala on
Balolo-kan-sau keskuudessa Kongon keskijuoksun varrella.
Hänen alkuunpanostaan 011 syntynyt myöskin
Pohjois-Afrikan lähetys („North African
mission"). Harjoittanut sitäpaitsi innokkaasti
evankelistan toimintaa kristityissä maissa, käyden
m. m. Suomessa. U. P.
Guiraud [giröj, Paul (1850-1907), ransk.
historioitsija, Fustel de Coulanges’in oppilas,
professorina Pariisissa v:sta 1888; moraalisten ja
poliittisten tieteiden akatemian jäsen v:stal906;
ou kirjoittanut useita arvossapidettyjä, antiikin
historiaa koskevia tutkimuksia, m. m. ,,Les
assem-blées provinciales de 1’empire romain" (1887),
„La propriété fonciëre en Grèce jusqu’ ä Ia
con-quéte romaine" (1893), „Lectures historiques sur
la vie publique et privée des Grecs et des
Ro-mains" (1890-92), „La maind’æuvre industrielle
dans l’ancienne Grèce" (1900), ..fitudes
économi-ques sur l’antiquité" (1905). J. F.
Guirlande [girlü’d/ (ransk.) ks. G i r 1 a n d i.
Guiscard [giskä’rj, Robert, ks. Robert
G u i s c a r d.
Guise [giz], ransk. herttuallinen suku,
Loth-ringenin hallitsijasuvun sivuhaara, joka joliM
alkuperänsä Kaarle Suuresta, polveutuu
Olaudesta, Lothringenin herttuan René II:n
kolmannesta pojasta (1496-1550). joka asettui
Ranskaan, nai Bourbon’in prinsessan Antoinetten
(Navarran Antonin, Henrik IV:n isän, tädin)
ja hankki itselleen laajoja alueita m. m. Aumalen
ja Guisen. Hänen useista lapsistaan joutui
vanhin tytär, Maria, naimisiin Skotlanuin
kuninkaan Jaakko V:n kanssa ja tuli Maria Stuartin
äidiksi. Pojista tekivät varsinkin seuraavat
kaksi itsensä tunnetuiksi:
1. Frans G. (1519-63), G:u herttua, edellisen
vanhin poika, aikansa kuuluisimpia
sotapäälliköitä, kunnostautui varsinkin Metzin
puolustuksessa 1552-53 Kaarle V:tä vastaan, jonka tyhjin
toimin täytyi palata kaupunkia piirittämästä,
V. 1558 G." valloitti Calais’n englantilaisilta.
Henrik TT:n kuoltua 1559 Frans G. sai veljensä,
kardinaali Kaarlen avustamana vallan käsiinsä
heikon Frans II:u aikana, jonka puoliso Maria
Stuart oli Guisein sisarentytär, mutta kuninkaan
kuoltua 1560 veljekset menettivät vaikutuksensa.
Kiihkokatolilaiseua G. nyt Montmorencyn
kou-netaabelin ja St. Audrén marskin liitossa (n. s.
triumviraatti) puuhasi leskikuningattaren
Katarina Medici’ii syrjäyttämistä, joka alussa osoitti
suvaitsevaisuutta hugenoteille. G:n
toimeenpanema Vassyn verilöyly 1562 aiheutti
huge-nottisodat. Niissä hänellä alussa oli menestystä,
mutta 1563 Orleans’in piirityksen aikana murhasi
häuet eräs hugenotti.
2. Kaarle G. (1524-74), n. s. Lothringenia
kardinaali, edellisen veli, tuli 1538 Reims’in
arkkipiispaksi ja 1555 kardinaaliksi. Oli hyvin
oppinut, sivistystä suosiva ja lahjakas, mutta
samalla vallan- ja voitonhimoinen sekä kavala;
hän osasi aina salata itsekkäät aikeensa
ulkonaisen säädyllisyyden verhoon.
Kaunopuheisuutensa ja taitonsa tähden häntä paljon käytettiin
lähettilästoimissa. Frans II:n hallitessa G:llä
oli suuri vaikutusvalta, jota hän käytti
etupäässä hugenottien vainoamiseen. Kaarle IX:n
aikana hänet syrjäytettiin, josta suuttuneena
hän Tridentin kirkolliskokouksessa, missä euaisi
oli johtanut uudistuspuoluetta, meni paavin puo
lelle 1563; tämä ratkaisi paavin puolueen voiton.
3. Henrik I (1550-88), Joinvillen prinssi,
sittemmin G:n herttua, kutsuttu nimellä le
Ba-lafré (Arpinen), Frans G:n vanhin poika, otti
nuoruudestaan saakka osaa sotiin hugenotteja
vastaan, osoittaen rohkeutta ja taitoa, mutta
samalla kiihkeää uskouvihaa. Johti isänsä
kuoltua katolista puoluetta ja oli Pärttyliuyön
veri-saunan toimeenpanijoita sekä surmautti Coliguyn
muka kostoksi isänsä murhasta. Kuu Henrik III
kiihkokatolisten mielestä ei esiintynyt kyllin
jyrkästi hugenotteja vastaan, muodosti G. ii. s.
Pyhän liigan 1576 kerettiläisten
vastustamiseksi. Nauttien suurta kansansuosiota sekä
eteväin henkisten ominaisuuksiensa että komean
ulkomuotonsa tähden hän rupesi, kuninkaan
veljen Alengon’in herttuan kuoltua 1584
tavoittamaan Ranskan kruunua, samalla estääkseen sitä
joutumasta kerettiläiselle Henrik Navarralaiselle.
Espanjan liitossa, jolle hän lupasi Ranskan
maakuntia sekä sukunsa ja puolueensa
kannattamana, hän esiintyi ulikamielisesti Henrik III:ta
vastaan, sai aikaan n. s. kolmen Henrikin sodan
1585, pani Pariisissa toimeen kapinan (n. s.
bar-rikadipäivän) ja aikoi vangita kuninkaan 1588.
Henrik ITT pääsi pakenemaan, mutta pakotettiin
myöntymään G:n vaatimuksiin ja määräsi
seuraajakseen vanhan Bourbou’in kardinaalin, G:n
kätyrin. Mutta Blois’ssa valtiopäiväin aikana
sam. v. nenrik III salamurhan avulla
vapaut-tautui liian mahtavaksi paisuneesta
kilpailijastaan, sekä surmautti myös hänen veljensä,
kardinaali Ludvik G:n. Täten G. suvun mahtavuus
vaipui.
4. K a a r 1 e G. (1554-1611), Mayennen
markiisi ja myöhemmin herttua, edellisen veli,
rupesi veljensä kuoltua liigan johtoon ja tavoitti
Bourbon’in kardinaalin kuoltua 1590 itse
Ranskan kruunua. Hän joutui kuitenkin tappiolle
Henrik TV:tä vastaan, esim. Ivryn luona 1590,
alistui 1596 ja nimitettiin sitten Isle de Francen
kuvernööriksi.
5. Henrik II (1614-64), G:n herttua.
Joinvillen prinssi, Henrik G:n pojaupoika. Yhtyi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
