- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1691-1692

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Göötanmaa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1691

Göötit—Gööttiläinen

1692

yleisiin tai hyväntekeväisyystarkoituksiin;
anniskelupaikkojen johtajat ovat vakinaisesti
palkattuja henkilöitä, jotka eivät anniskelusta voi
lainkaan saada suoranaista tai välillistä etua.
Nimensä tämä järjestelmä on saanut Gööteporin
kaupungista, jossa sitä köyhäläisyyden
ehkäise-mistarkoituksessa v:sta 1865 alkaen toteutettiin
sellaisella tavalla, että se herätti paljon huomiota
muuallakin. Jo aikaisemmin oli samaa ajatusta
sovellutettu Falunissa, v:sta 1850, Jönköpiugissä.
v:sta 1852, ja Marstrandissa, v:sta 1861 ;
samanlaisia suunnitelmia on Suomessakin esitetty jo
ennen kuin Gööteporiin anniskeluyhtiö
perustettiin. Ruotsissa järjestelmä jotenkin pian tuli
yleisesti käytäntöön, ja jo 1870-luvulla se levisi
Norjaan ja Suomeen. Myöhemmin on
samantapaisia laitoksia järjestetty erinäisille
paikkakunnille Englantiin ja Saksaankin.
Järjestelmän toteuttaminen on tosin eri maissa
tapahtunut monessakin suhteessa eri lailla, ja
lainsäädäntö on sitä eri tavoin järjestellyt, mutta
yhteisenä tunnusmerkkinä on yksityisedun
poistaminen juovuttavien juomain kaupasta erityisten
tätä varten perustettujen yhtiöiden avulla.

Suomeu ensimäiset vähittäismyynti- ja
annis-keluvhtiöt, joilla oli samantapainen tarkoitus
kuin Gööteporin järjestelmällä, perustettiin
vuosina 1872-75 (Kajaaniin, Helsinkiin, Poriin,
Tammisaareen, Turkuun, Uuteenkaupunkiin,
Uuteenkaarlepyyhyn, Sortavalaan, Viipuriin,
Kuopioon ja Hämeenlinnaan). Samoihin
aikoihin, 1873 v:u paloviina-asetuksessa, näitä
yhtiöitä ensi kerran mainittiin lainsäädännössämme
vähittäismyynti- ja anniskeluoikeuksien
myöntämisen yhteydessä. — Vuosikymmenen kuluttua
oli vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiö jo kaikissa
maamme kaupungeissa paitsi Joensuussa ja
Kemissä, ja muutamiin perustettiin kaksikin
yhtiötä; vuosisadan vaihteessa tämä järjestelmä
oli käytännössä — tosin eri laajuudessa —
kaikissa maamme kaupungeissa. Samaa periaatetta
noudattaen on monessa kaupungissa järjestetty
myöskin viinien ja muiden miedompien
väkijuo-main sekä mallasjuomani kauppa, jota varten on
perustettu erityisiä yhtiöitä; 1902 niitä oli 11
kaupungissa.

Paloviina-asetusta muutettaessa 1885 v:n
valtiopäivillä päätettiin, että kaikkien väkijuomain
vähittäismyynti tahi anniskelu voidaan uskoa
yhtiölle, joka siveellisyyden edistämiseksi on
sellaisen liikkeen käyttämistä varten pantu
toimeen, ja että yhtiön liikkeestä syntyvä voitto
on käytettävä yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ei
kuitenkaan sellaisiin, joista kaupunkikuntien itse
tulee jäseniänsä verottamalla huolta pitää.
Voittovarojen käytön suhteen tehtiin 1892 v:n
paloviina-asetuksessa se muutos, että 2/5 niistä
säädettiin luovutettavaksi valtion
kulkulaitosrahas-toon ja 3/5 kaupunginvaltuusmiesten jaettavaksi
mainitunlaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Paloviinan vähittäismyynnin yksinoikeus ou
viime vuosina kaikissa maamme kaupungeissa
ollut vähittäismyynti- ja anniskeluylitiöillä, ja
useimmissa kaupungeissa on niillä ollut
yksinoikeus myös muiden poltettujen tahi tislattujen
väkijuomain vähittäismyyntiin; anniskelun
suhteen on monopolijärjestelmä sitävastoin ollut
meillä vähemmän käytännössä. V. 1903, jolloin

maassamme oli yhteensä 41 vähittäismyynti- ja
anniskeluyhtiötä, niillä oli erilaisten
alkoholipitoisten juomain vähittäismyyntipaikkoja
yhteensä 72 ja anniskelupaikkoja 55. Vuosina
1898-1902 ne myivät paloviinaa vähittäismyynnissä
yhteensä 29 milj. litraa ja anniskelussa 634.000
litraa; se oli keskimäärin 78,!% maamme koko
paloviinankulutuksesta. Kokonaistulot nousivat
mainittuna viisivuotiskautena yhteensä yli 78
milj. mk:n ja puhdas voitto yhteensä 14 milj.
mk:aan, s. o. 18%:iin liikevaihdosta. Eri
yhtiöiden voitto on vaihdellut 5,s %:n ja 30,8 %:n
välillä. Voitosta teki valtion kulkulaitosrahaston
osuus vuosilta 1893-1902 yhteensä yli 9 milj. mk.
Yleishyödyllisten tarkoitusten joukossa, joihin ’/&
voitosta ou käytetty, ovat ensi sijalla olleet
opetustoimi, terveydenhoito, köyhäinhoito ja
hyväntekeväisyys, taide, kadut, tiet, torit ja puistot
j. n. e. Mutta onpa näitä varoja luovutettu
sellaisiinkin tarkoituksiin kuin kaupungin
velkoihin, poliisilaitokseen, kunnallishallintoon ja
kaupungin virastoille, yleisiin rasituksiin j. n. e.
Juoppoudeu vastustamista, jota varten yhtiöt
on perustettu, on voittovarojen jaossa jotenkin
vähän muistettu: keskimäärin 1 % on niistä
annettu varsinaiseen raittiustyöhön.

Joskin vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöiden
varsinaista tarkoitusperää, juoppouden
vastustamista, on liian vähän pidetty silmällä, on toiselta
puolen myönnettävä, että yhtiöt ovat
koettaneet vaikuttaa oikeaan suuntaan, kuten
vähentämällä myymälöiden ja anniskelujen lukua,
supistamalla niiden aukioloaikaa enemmän kuin mitä
laki säätää, rajoittamalla juoma-annosten
määrää, vähentämällä paloviinan alkoholipitoisuutta
ja korottamalla myyntihintoja, laatimalla
erityisiä järjestyssääntöjä liikkeisiin sekä
ylläpitämällä raittiusravintoloita ja lukusaleja. Ikäviä
epäkohtia on niiden liikkeessä myöskin
ilmennyt, kuten yksityisten polttimojen suosimista
paloviinan ostossa, tarpeettoman suuria
osakepääomia ja liian korkeita palkkoja, tehotonta
tilintarkastusta j. n. e. Hyvällä syyllä voidaan
väittää, ettei tämä järjestelmä ole —
ainakaan sellaisena kuin se on Suomessa — kyennyt
tehtäväänsä täyttämään, koskapa juoppous on
maassamme varsinkin viime vuosina
tavattomasti lisääntynyt. Mutta jotenkin varmana on
pidettävä, että taistelu juoppoutta vastaan olisi
tuottanut vielä huonompia tuloksia, jos
juovuttavien juomain myynti, joka tuottaa runsasta
voittoa, olisi ollut yksinomaan yksityisten
kauppiasten ja ravintoloitsijani hallussa, ja nämä
epäilemättä olisivat käyttäneet kaiken
vaikutusvaltansa liikkeensä suojelemiseksi niiltä
supistuksilta, joita yhteiskunnan etu tällä alalla
vaatii. [Leo Harmaja, ,,Gööteporin järjestelmä [-Suomessa".]-] {+Suo-
messa".]+} vrt. Anniskeluyhtiö.

2 Gööteporin järjestelmäksi sanotaan myös
erästä Gööteporissa käytettyä kaupungin
puhtaanapidon toimittamistapaa. L. Erm.

Göötit (isl. gautar), skandinaavilainen
kansan-nimi, tavataan ensin Ptolemaioksella (goutai) ja
Jordaneksella (gautigoth) Etelä-Ruotsissa
Gööta-(Gaut-)joen varrella asuvan kansan nimenä.
Myöhemmin nimi ulotettiin kaikkiin nyk.
Göö-tanmaan (ks. t.) asukkaihin.

Gööttiläinen ks. Goottilainen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/2/0894.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free