Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Haarlem ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1707
Haartman
1708
L. G. v. Haartman.
maa-asetus (vrt. Lahjoitusmaat) ;
nimitettiin 1830 senaatin jäseneksi ja oli 1831-40 Turun
ja Porin läänin
maaherrana. H:n suurta kykyä
käytettiin 1830-luvulla
useissa tärkeissä
komiteoissa; 1834 hän
määrättiin jäseneksi
Suomen ja Venäjän välisiä
kauppasuhteita
järjestämään asetettuun
komiteaan, sam. v.
puheenjohtajaksi komiteaan,
jonka tuli ehdottaa
keinoja maamme kaupan ja
elinkeinojen
elvyttämiseksi ; sai 1837 toimekseen
Venäjän erityisenä
täysvaltaisena edustajana
tehdä Ruotsin hallituksen kanssa Suomen ja
Ruotsin välistä kauppaa koskevan sopimuksen ; oli
puheenjohtajana ensin (1838) komiteassa, jonka tuli
ehdottaa keinoja Suomen valtiontulojen
kartuttamiseksi, ja sen jälkeen (1839) kahdessa
komiteassa, joiden tuli tehdä ehdotus Suomen
raha-olojen järjestämiseksi. V. 1840 H. nimitettiin
senaatin valtiovarain toimituskunnan päälliköksi
ja väliaikaisen rahasuoritusta toimeenpanemaan
asetetun senaatin osaston puheenjohtajaksi, 1841
senaatin varapuheenjohtajaksi. Senaatissa H:lle
avautui laaja vaikutusala. Finanssipäällikkönä
hänen oli valtion raha-asiain ohessa pidettävä
huolta maanviljelyksestä, kaupasta,
teollisuudesta ja kulkuneuvoista. H:n nimi liittyy ennen
kaikkea niihin tärkeihin uudistuksiin, joiden
tarkoituksena oli vakavan raha-arvon
aikaansaaminen ja valtion tulojeu lisääminen.
Edellinen tarkoitus saavutettiin vv. 1840-42
toimeenpannulla rahasuorituksella: Suomen pankille
hankittiin tarpeelliset hopeavarat, niin että se
saattoi lunastaa täydestä arvosta uudet
liikkeeseen lasketut setelinsä, joiden tuli korvata tätä
enneu käytetyt venäläiset ja ruotsalaiset setelit,
mitkä viimemainitut kokonaau poistettiin
liikkeestä. Tuntuvan parannuksen valtion
raha-asiain tilassa vaikutti H:n aikaansaama
tulli-olojen uudistus. Hallitsijan suostumuksella hän
(v:sta 1841) määräsi virallisen, korkean
tulli-taksan sijaan noudatettavaksi salaisen melkoisia
alennuksia sisältävän taksan, josta ynnä samaan
aikaan toimeenpannusta tullivalvonnan
koventamisesta oli seurauksena salakuljetuksen tuntuva
väheneminen ja tullitulojen moninkertainen
nouseminen. Valtiopäiväin mieltä kysymättä
pantiin H:n johdolla myöskin toimeen valtiolle
edullinen maaverojen järjestely (veroparselien lukua
vähennettiin) ja leimaveron korotus. Näin
lisääntyneitä valtion tuloja H. käytti suuressa
määrin elinkeinojen, varsinkin alkavan
suurteollisuuden, ja kulkuneuvojen edistämiseksi. H:n
ansioksi on suurelta osalta luettava Saimaan
kanavan rakentaminen (1845-56). Itämaisen
sodan aikana 1854-56 H:n valtiovarainhallinto
kesti hyvin koetuksen, jos kohta Venäjän
setelirahan arvon aleneminen saattoikin maamme
rahalaitoksen jälleen epävakavalle kannalle.
Kykynsä ja tarmonsa puolesta senaatin muita
silloisia jäseniä huomattavasti etevämpänä H.
oli 1840-luvun alusta Aleksanteri II:n hallituk-
sen alkupuolelle asti maamme vaikutusvaltaisin
mies. Hänen aikalaisensa syyttivät häntä
vallanhimosta ja virkavaltaisuudesta; ärtyisyytensä
vuoksi hän sai pilkkanimen „Hänen
Hirmuisuu-tensa". Ilmoille pyrkiviä uusia
kansallissuoma-laisia ja vapaamielisiä aatteita H. ei ensinkään
ymmärtänyt, asettuipa suorastaan niitä
vastustamaankin. Hän oli niitä senaatin jäseniä, jotka
1846 äänestivät „Saima" lehden lakkautusta ja
niitä, joiden mielestä 1850 v:n merkillinen
kieli-asetus oli tarpeen vaatima; 1850-luvulla
lausuttuja toivomuksia valtiopäivien
kokoonkutsumisesta hän piti pelkkinä haaveiluina. Aleksanteri
II:n hallituksen mukana alkaneisiin uusiin
oloihin H. ei enää sopinut. Riitaannuttuaan
silloisen kenraalikuvernöörin kreivi Bergin kanssa
H. 1858 pyytämättänsä sai eron; 1849 hän oli
korotettu vapaaherraksi; kuoli 16 p. jouluk. 1859
Lempisaaren kartanossa Merimaskussa. J. F.
4. Carl Daniel von H. (1792-1877),
lääkäri, edellisen velipuoli, tuli lääket.-tohtoriksi
1817, linnan- ja sairaalanlääkäriksi Turkuun
sam. v„ kirurgian ja lapsenpäästötaidon
apulaiseksi Turun akatemiaan 1818, Turun
lapsen-päästölaitoksen esimieheksi ja opettajaksi 1825,
oli kirurgian ja lapsenpäästötaidon professorina
Helsingin yliopistossa 1834-38, Suomen
lääkintä-laitoksen ylitirehtöörinä 1836-55. H. oli etevä
kirurgi ja lapsenpäästäjä, julkaisi useita teoksia
lääketieteen käytännön alalta, m. m. ensimäisen
kotimaisen oppikirjan kätilöitä varten 1821. H.
oli „Suomen lääkäriseuran" perustajia (1835).
Lääkintälaitoksen päällikkönä hän oli voimakas
järjestäjä, usein itsevaltainenkin. Erikoisesti
hänellä on ansioita mielenvikaisten hoidon
parantajana.
5.Carl Frans Gabriel von H.(1819-88),
lääkäri, edellisen poika. H. saattoi Lontoossa
1848 synnytyksissä käytäntöön kloroformin, jota
hänen opettajansa Edinburghissa ensimäisenä oli
tällaisissa tapauksissa käyttänyt huumausaineena,
ja palattuaan Suomeen sam. v. hän sitä ryhtyi
ensimäisenä käyttämään kotimaassaan. Lyhyen
aikaa toimittuaan Helsingin n. s. Yleisen
hospitaalin (nyk. Vanhan klinikan) lääkärinä H.
muutti 1850 Pietariin, jossa hänestä pian tuli
paljon käytetty lääkäri, etenkin naistaudeissa ja
varsinkin ylemmissä piireissä. V. 1863 hän kohosi
keisarinna Marian, Aleksanteri II:n puolison,
henkilääkäriksi. 1870-luvun keskivaiheilla H.
hovijuonien vuoksi luopui virastaan asettuen
loppuiäkseen asumaan Sveitsiin. Hän on
ensimäinen, joka Suomessa opereeraamalla poisti
munasarjakasvaimen (1849). O. 77.
6. Viktor Georg Gustaf von H.
(1830-95), valtiomies. Opiskeli lakitiedettä, palveli
senaatissa, tuli 1865 Suomen pankin johtokunnan
jäseneksi, 1866 sen puheenjohtajaksi. Kutsuttiin
1870 senaattiin ja tuli 1871
valtiovaraiutoimitus-kunnan apulaispäälliköksi; polyteknikko
järjestettiin ja sai komean talonsa hänen toimestaan;
1872 koulu-ylihallituksen jäsen ja K. von
Kothe-nin erottua 1873 sen puheenjohtaja v:een 1874.
Vv. 1882-88 jäsen Suomen asiain komiteassa
Pietarissa; maamarsalkka v:n 1888 valtiopäivillä;
sen säätyjen puhemiesten muodostaman
lähetystön johtaja, joka 1890 lähetettiin Pietariin
ilmi-lausumaan keisarille kansamme huolia Suomen
oikeuksia vastaan tehtyjen hyökkäyksien takia;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
