Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Haidar Ali ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
(
Haihtuvat öljyt—Haimon
8
Haihtuvat öljyt ks. Eetteriset öljyt.
Haikalat (Selachia), rustokalojen heimo,
jonka tuntomerkkejä ovat rustorunko ja suuri suu
pääu alapuolella. Ihoa peittävät pienet
rusto-levyt ja hampaat, mutta varsinaisia suomuja ei
ole. Rintaevät ovat suuret, vatsaevät aivan
lähellä peräaukkoa ja on niissä koiraalla
lisäkkeitä, jotka auttavat parituksessa. Pyrstöevä
on heteroserkkinen (ks. Kalat). Selkäeviä
on 2 ja peräeviä 1. Hampaat peittävät koko
suuontelon pinnan nieluun saakka.
Ruuansulatuskanava on lyhyt, ohutsuoli on muodostunut n. s.
spiraalisuoleksi, jonka tarkoituksena on laajentaa
suolenpintaa ja hidastuttaa ravinnon kulkua,
saaden siten aikaan paremman sulamisen.
Kidukset ovat ruumiin pinnalle aukeavissa
kidus-raoissa, joita on tavallisesti 5 (harvoin 6-7)
Kissa-hai munineen.
paria. Kiduskansia ja uimarakkoa ei ole. Aivot
ovat suuret. Munat hedelmöittyvät emon sisässä
ja sikiöt kehittyvät niissä täysimuotoisiksi joko
emon munatorvessa tahi vapaina vedessä, jolloin
omituisenmuotoiset, neliskulmaiset, päissään
piikillä talli pitkällä rihmalla varustetut munat
tarttuvat vesikasveihin. Eräillä elävänä
synnyttävillä lajeilla (Mustelus, Carcharias) on
jonkunlainen istukkamuodostus. Aluksi on
poikasilla ulkoiset kidukset, mutta ne häviävät
myöhemmin. — Jo ylä-siluurissa tavataan
haikalojen kantamuotoja, ja varsinaiset hait
saavuttavat liitu- ja tertiäärikaudella suurimman
leveneiiiisensä. Nykyään niitä tavataan kaikissa
suolaisemmissa merissä; meidän
luonnontieteellisellä alallamme vain Jäämeren rannikolla.
Alku-peräisimpiä haikaloja ovat sillikuningas
(Chimæra monstrosa), sinihai (Carcharias
glaucus), jättiläishai (Selache maxima),
koi r ah ai (Scylliurn canicula), kissa-hai
(S. catulus), piikkihait (Acanthias). ks. n.
E. W. 8.
Haikarat (Ardea), kahlaajasuku ; isoja, mutta
hentoruumiisia, pitkä- ja hoikkakaulaisia ja
-koi-pisia lintuja; niillä on vahva, sivuilta litistynyt
nokka, pitkät, leveät, tvlppäkärkiset siivet ja
pyöristynyt pyrstö. Pään ja kaulan höyhenet
usein muita pitemmät, riippuvat. H.
vahingoittavat kalastusta, syövät kaikkia pieniä, varsin-
kin vesieläimiä, pesivät yhdyskunnittain,
enimmäkseen puihin. Etelä-Suomeen on muutaman
kerran
eksynyt yksi
laji,
harin a a-h. (A.
einerea). Se
on 96-100 cm
pitkä lintu,
ruumiin
yläpuoli ja
kaula
harmaat, nokka
keltainen,
niskatöyhtö
musta.
Kotimaa vanhan-maailman lauhkeat osat. Egyptissä 1 e h m ä-h.
(A. ibis) nokkii syöpäläisiä lehmistä, puhveleista,
elefanteista. Kaakkois-Euroopassa ja siihen
rajoittuvissa Aasian ja Afrikan osissa ovat
valkea h. (A. alba), p u r p p u r a-h. (A. purpurea)
ja s i 1 k k i-h. (A. garzetta) yleisiä suolintuja,
joista kahta viimemainittua innokkaasti
pyydystetään kauniitten sulkiensa vuoksi.
Leveäuok-kainen y ö-h. (Nycticorax nycticorax) elää
suunnattomin joukoin Tonavan suistossa, ks. myös
Kapustahaikara, Kaulushaikara,
Marabu, Tuonenk urki. (J. A. W.J
Haikko. 1. H:n selkä, merisatama Porvoon
edustalla. — 2. H:n tila edellisen länsirannalla,
omistaa von Etter-suku. K. S.
Haikola ks. Jääski. Useita sennimisiä
kyliä ja maatiloja Itä-Suomessa. K. 8.
Häil, Sammar alueen pääkaupunki, Adza ja
Selma vuorien välissä Pohjois-Arabiassa, n. 10,000
as., tunnettu m. m. G. A. Wallinin
kertomuksesta. K. T-t.
Haili 1. silakka, Itämeressä ja sen lahdissa
elävä sillimuoto. ks. Silli.
Hailuoto (ruots. Karlö). 1. Kunta, Oulun
1., Sälöisten khlak., Hailuodon nimismiesp.;
saariryhmä aavalla merellä Oulun edustalla, aikanaan
yhtynyt 4 eri saaresta: Santonen, nanliinen.
Hailuoto ja Syökari, Oulusta 42 km; 169,» km5, joista
viljeltyä maata 6,596 ha (1901); 26 ’/»
manttaalia, talonsavuja 163, torpansavuja 6 ja muita
savuja 5; 2,313 as. (1907), joista miltei kaikki
suomenkielisiä; 219 hevosta, 969 lehmää (1908).
— Kansakouluja 2. — H:n mylly; H:n
osuusmeijeri ; H:n saha (1905). — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Kuopion hiippak., Raahen
ro-vastik.; itsen, khrakunnaksi 1573 Salosta. Kirkko
puinen (rak. 1600-luvun alussa, laudoituksen
peittämiä Mik. Toppeliuksen seinämaalauksia;
korj. 1847). K. 8.
Haima, mahasylkirauhanen (pancreas),
nisäkkäillä mahalaukun läheisyydessä oleva
pohjukaissuolen ympäröimä rauhanen, joka erityisen
tiehyen kautta tyhjentää eritteensä mainittuun
suolenosaan. Haimaneste sisältää
ruuansulatukselle erittäin tärkeitä aineksia, joista
mainittakoon: t r y p s i i n i, jolla on kyky hajoittaa
munanvalkuaista, s t e a p s i i n i, rasvaa
hajoit-tava aine, ynnä eräs tärkkelystä hajoittava aine.
(II. O-B.)
Haimon f-mön], kreik. taruhenkilö, Theban
kuninkaan Kreonin poika, kuoli toisten tarujen
mukaan Sphinks hirviön surmaamana; toisten
Harmaa-haikara.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
