Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hainan ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9
Hainan
—Haiti
10
mukaan taas hän oli Oidipuksen tyttäreu
An-tigonen sulhanen ja surmasi itsensä morsiamensa
ruumiin ääreen (näin varsinkin Sophokleen
Antigone tragediassa). O. E. T.
Hainan, Kiinan Kvang-tungin provinssiin
kuuluva saari Tonkinin-lahden edustalla; 37,100
km1. H:n-salmi erottaa sen mantereesta.
Saaren sisäosa on vuorinen (aina 2,000 m yi.
merenp.) ja paikoittain melkein
läpipääsemät-tömän aarniometsän peittämä. Jokia on
runsaasti, kanavoimisella ne ovat tehdyt tärkeiksi
liikeväyliksi. Ilmanala on alavilla paikoilla
kuuma. Kasvisto on rikas; kallisarvoisia
tarvepuita ja hyödyllisiä palmulajeja on runsaasti.
Eläimistä mainittakoon tiikeri, sarvikuonot,
hirvet, apinat ja käärmeet. Asukkaat, n. 2,5 milj.
(3/5 kiinalaisia, a/5 alkuasukkaita, li) harjoittavat
riisin ja sokerin viljelystä, siipikarjan-, sian- ja
mehiläishoitoa; merestä saadaan kaloja,
koralleja ja helmisimpukoita. Vuorityö tuottaa
kultaa, hopeata, vaskea ja jalokiviä. Pääkaupunki
Kiung-tsu, pääsatama Hoi-hau. (W. S-m.)
Hainari, Oskar Aadolf (1856-1910), suom.
historiankirjoittaja, synt. Tohmajärvellä
(alku-per. nimi Forsström), ylioppilas 1876, fil.
kand. 1882, fil. toht. 1890;’ oli eri
opettajanviroissa Jyväskylän ja Sortavalan
oppilaitoksissa ja viimeksi suomal. normaalilyseon
historian-lehtori. H. otti innokkaasti osaa
kansallisiin, yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin
rientoihin. Valtiopäivillä 1899-1905 hän oli
Savonlinnan hiippakunnan opettajain edustajana
pap-pissäädyssä ja 1908 ja 1909 uuden eduskunnan
jäsenenä vanhan suomalaisen puolueen
edustajana Viipurin itäisestä vaalipiiristä. Erittäinkin
hartaasti H. harrasti Raja-Karjalan olojen
parantamista, ollen jäsenenä eri komiteoissa ja Vienan
karjalaisen liiton varapuheenjohtajana sen ensi
ajoista asti. Hänen julkaisuistaan mainittakoon:
väitöskirja „Kuvaus Inkerinmaan oloista Ruotsin
vallan aikana I" (1890), „Kuvia Raja-Karjalasta"
(1895) ja laajahko „Suomen keskiajan historia"
(1898) ; hänellä kauan tekeillä ollut esitys
Suomen historiasta Ruotsin mahtavuuden ajalla jäi
valmistumatta. K. G.
Hainaut [enö’J, saks. Hennegau, nyk.
maakunta Belgiassa, Ranskan rajalla; 3,722 km®,
1,229,103 as., enimmäkseen valloneja, (arvio
1908) n. 330 henkeä km2:llä; 99 % ranskaa
puhuvia. — Pohjoisosa 011 kukoistavaa
maanviljelys-ja karjanhoitoaluetta, eteläosa, pääkaupunki
Möns sekä Charleroi keskustoina, on maailman
korkeimmin kehittyneitä vuorityö- ja
teollisuus-seutuja. — Aikaisempi kreivikunta H. ulottui
laajemmalle nykyiseen Ranskaan. Oli ensin
pitkän aikaa yhdistyneenä Flanderiin, josta 1246
tapahtuneen eron jälkeen joutui Hollannin
yhteyteen kuuluen sittemmin m. m. keisari Ludvik
Baierilaiselle (v:sta 1345), Burgundille (v:sta
1433), Habsburgeille (v:sta 1477), tämän suvun
espanjalaiselle haaralle (v:sta 1556). Espanja,
joka H:sta oli kadottanut Valeneieunen alueen
Ranskalle 1678, luovutti H:n 1713 Itävallalle.
Wienin kongressin päätöksen mukaan H. 1815
liitettiin Alankomaihin, joista se muun Belgian
kera 1830 erosi. E. E. K.
Haisti = h a j u a i s t i (ks. t.).
Haistila, kylä (Ulvilassa), jossa Klingsporin
armeian läntinen osasto peräytymisretkellään
pidätti venäläisiä siksi kuin Poriin kootut
sota-varastot saatiin pelastetuiksi. — Haararata
lastauspaikkaan Kokemäenjoen varrella
samannimiseltä asemalta. K. S.
Haisukalkki (= ruots. orstenskalk),
eläimen-jätteistä muodostuneita hiiliyhdistyksiä
(bitu-miiuisia aineita) sisältävä kalkkikivi. Noista
aineista johtuu väkevä haju, joka tuutuu
selvästi kiveä hangattaessa. Tavataan m. m.
Ruotsin siluurimuodostumissa. P. E.
Haisumäyrä (Myadus meliceps) on Borneon,
Sumatran ja Jaavan vuoristoissa elävä petoeläin.
Sen pituus on 40
cm, josta häntä
2 cm; pitkä ja
suippo liikkuva
kärsä on silmistä
asti aivan
karvaton. Niskassa on
vaalea, pysty
harja, josta vaalea
juova kulkee
pitkin selkää
häntään päin. Muu
ruumis on tumman ruskea, alapuolelta
vaaleampi. Suojaksi lukuisia vihollisiaan vastaan
on haisumäyrällä pari rauhasta, jotka erittävät
erittäin pahanhajuista nestettä. Sen
elämäntavoista tiedetään sangen vähän, tuskin muuta
kuin että se liikkuu öisin ja elää kaivamissaan
koloissa. E. W. S.
Haisunenä (ozæna), sellainen nenätauti, jossa
erittyy erittäin pahanhaisevaa, milloin liman
milloin märän tapaista ja ruveksi kuivuvaa
visvaa: h. esiintyy sekä risataudissa(skrofuloosissa)
ja syfiliksessä, kuin myöskin itsenäisenä
paikallisena tautina. H. on enimmäkseen kovin
vaikeasti hoidettava itsepäinen ja kiusallinen tauti.
(M. O-B.J
Haisunäätä (Mephitis mepliitica), keski- ja
pohj.-amer. näätien heimoon kuuluva petoeläin,
joka kahdesta
peräaukon luona
olevasta rauhasesta
erittää
pahanhajuista nestettä,
jota se vaaran
uhatessa
ruiskuttaa ympärilleen
aina 5 metrin
päähän. Pienen kissan kokoinen eläin muistuttaa
ruumiinmuodoltaan suuressa määrin meidän
mäntynäätäämme, häntä vain on sangen tuuhea
ja pitkäkarvainen. Väri on yleensä musta,
otsassa on valkea viiru ja niskassa valkea läiskä,
sekä molemmin puolin selkää kulkevat valkeat
juovat, jotka ulottuvat häntään asti. Nahka on
arvokasta ja kulkee kaupassa „skunkin" nimellä.
Keski-Ameriikassa on lisäksi kaksi läheistä lajia
M. macrura ja M. putorius. E. W. S.
Haisupihka, hajupihka. ks.
Pirun-paska.
Haiti (karib., = „vuorimaa"; esp. San 1.
Santo Domingo, aikaisemmin H i s p
a-niola 1. La E sp an oi a). 1. Saari
Länsi-Intiassa, Kuban jälkeen suurin ja rikkain
Tsoista-Antilleista; 77,253 km2 lähisaarilleen, joista
tärkeimmät Gonave ja Tortuga ; 2,110,000 as. (1908).
— Geologisesti suurin osa H:ia kuuluu An-
Haisumäyrä.
Haisunäätä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
