- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
29-30

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Halla ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

29

Halla

auringosta maahan säteilevästä lämmöstä veden
haihduttamiseen. Auringon laskiessa tämä
lämmönlähde ehtyy ja jatkuvaan haihtumiseen
kuluva lämpö on otettava lähimmistä kappaleista ja
ilmasta. Haihtuminen jouduttaa siis
maastasätei-lyn aikaansaamaa lämpötilan alenemista. Mutta
kun lämpötila on saavuttanut kastepisteen, niin
haihtuminen lakkaa. Koska kastepiste illalla ani
harvoin on nollapistettä alempana
kesä-syyskuussa, niin pääasiallisin syy hallan syntyyn ei
voi olla haihtuminen, kuten Turun professori
Hällström viime vuosisadan alussa
hallatutki-muksissaan arveli (ja vielä viime aikoihin asti
yleensä on arveltu), vaan syynä on lämmön
säteileminen. — Maastasäteilyn aiheuttamat
lämpötilan muutokset alimman ilmakerroksen eri
korkeuksilla ovat riippuvaiset maanpinnan
luonteesta. Aukealla kentällä, missä säteileminen
tapahtuu ruohosta tai paljaasta maasta, on ilman
lämpötila alhaisin aivan maan läheisyydessä,
kohoten ylöspäin. Kohoaminen tapahtuu ensin
nopeasti, noin 3-5 astetta 1-2 metrin
korkeuteen, mutta sitten hitaasti, ehkä noin 50-100 m:n
korkeuteen, josta alkaen lämpötila alenee sekä
ylös etiä alaspäin. Varsinainen kylmä
ilmakerros on siis niin ohut, että pienikin
tuulenhen-käys sekoittaa sen ylempiin, lämpöisempiin
ilmakerroksiin. Epätasaisella maalla juoksee kylmää
ilmaa notkoihin, joissa sentähden kylmä
pohjakerros on vahvempi kuin kukkuloilla. Alemmat
paikat ovat näin ollen, kuten kokemus
osoittaakin, aremmat hallalle. Viljavainioilla lämpö
säteilee viljan tähkistä tai korsien huipuista.
Tästä seuraa, että ilma on jonkun verran
kylmempi tähkien kohdalla kuin maanpinnalla.
Koska jäähtynyt ilma painuu korsien väliin,
sekoittuen siellä olevaan ilmaan, niin alin
lämpötila ei ole pellolla yhtä alhainen kuin
maanpinnalla, viereisellä paljaalla maalla tai nurmikolla.
Jos vilja on laossa, on kasvipeite tiheämpi, ilman
virtaus tulee estetyksi ja jäähtyminen suurenee.
Metsässä lämpö säteilee puitten latvasta ja ilman
sekoittuminen tapahtuu niin täydellisesti, että
lämpötila on melkein sama maanpinnalla kuin
korkeammalla, laskien hitaasti yön kuluessa. —
Keinoja suunnitellessa hallavaani n torjumiseksi
on tärkeä tuntea, kuinka suuret lämpömäärät
yön kuluessa säteilevät pois maasta avaruuteen.
Niillä kahdella suomalaisella tiedemiehellä
(Lemström ja Homén), jotka ovat meillä asiaa viime
aikoina lähemmin tutkineet, on kysymyksestä
hyvin erilaiset mielipiteet. Erimielisyys on
syntynyt maanpintaan yöllä lämpönsä
luovuttavien lämpölähteitten suuruuden erilaisesta
arvioimisesta. Näistä ovat tärkeimmät: m a a
n-kuoreen päivällä imeytynyt
aurin g o n 1 ä m p ö, kasteen
muodostumisessa vapautunut lämpö ja ilman
1 ä m p ö. Ensinmainitusta lämmönlähteestä
Homén on tehnyt seikkaperäisiä tutkimuksia.
Hän on huomannut, että lämpö kesäpäivänä
tunkeutuu eri nopeudella ja eri syvyyteen erilaisessa
maaperässä. Vesiperäiseen suomaahan tunkeutuu
siten lämpö paljon hitaammin kuin
heikkakan-kaasen tai savipeltoon. Eri maalajien päivällä
imemät ja yöllä luovuttamat lämpömäärät
vaihtelevat myös tuntuvasti suuruudelleen. Niiden
lämpömäärien, jotka yöllä johtuvat maasta sen
pinnalle ja paljaasta maasta suurimmaksi osaksi

säteilevät avaruuteen, mutta kasvia kantavassa
maassa kuluvat niiden ja ilman lämmittämiseksi,
Homén huomasi nousevan elokuussa ja syyskuun
alussa klo 9:stä i. p. klo 3:eeu a. p. hieman
ruohoa kasvavassa hiekkamaassa noin 450 kg
kaloriin (ks. t.), samoin ruohoa kasvavassa suomaassa
250 kg kaloriin, viljaa kasvavassa savimaassa
250 kg kai. ja viljaa kasvavassa suomaassa 150
kg kai., kaikki luettuna 1 m2 kohti maanpintaa.
Säteileminen tekee siis keskimäärin tunnissa 1 nr
kohti 25-75 kg kai. Suomaa imee päivällä
vähimmin auringon lämpöä ja säteilee samoin yöllä ’
pienimmän määrän. Siinä tärkeä syy sen
arem-muuteen hallalle. Lemströmin arvelun mukaan
maankuori menettää suurimman osan
lämmöstään yöllä sen hienoissa tiehyeissä olevan
kosteuden haihduttamiseen. Syntynyt vesihöyry
nousee ylöspäin ensin kylmempiin maakerroksiin,
tiivistyy siellä osaksi ja kohoaa edelleen
maanpinnalla olevaan kylmimpään ilmakerrokseen.
Siellä höyry jälleen osaksi tiivistyy, mutta loput
kohoaa yhä ylemmäksi, vieden mukana sitomansa
lämmön. Maasta kasvia vastaan säteilevä lämpö
ei siten olisi kuin noin 1 kalori tunnissa
neliömetriä kohti. Tämä arvio ou kuitenkin aivan
liian alhainen, joskin lienee mahdollista, eitä
pienehkö osa maan lämmöstä poistuu Lemströmin
selittämällä tavalla. — Vesikaasun tiivistyessä
kasteeksi vapautuu niinikään lämpöä, tehden
noin 600 kg kaloria kutakin
vesikaasukilogram-maa kohti. Kastemäärän suuruudesta voi siis
laskea, kuinka suuri vapautunut lämpömäärä on
ollut. Lernströmillä ja Homénilla on myös
kasteen runsaudesta hyvin eri mielipiteet. Homenin
mukaan vapautuu kasteen muodostuessa selkeinä
kesäöinä 60-100 kg kaloria 1 m2 kohti.
(Lemströmin mukaan 2,88-3,6 kai.). — Kolmannen
lämmönlähteen, ilman lämmön paljouden laskeminen
on vaikea, sillä pieninkin tuulahdus voi
aikaansaada siinä melkoisia muutoksia. Ei voi
sentähden varmuudella lausua mitään sen
suuruudesta. Edellä mainitut kolme lämmönlähdettä
koettavat illan tullen täyttää maastasäteilyn
aiheuttamaa lämmönhukkaa. Koska kirkkaina
öinä lämmön menetys on suurempi kuin tuonti,
niin lämpötila yhä alenee auringon nousuun asti.
Vahinkoa touoille koituu kuitenkin vasta, kun
lämpötila laskee 4 ä 6-astetta jäätymispisteen
alapuolelle. Taivaan pilveytyessä maan
menettämä lämpö suuresti pienenee, eikä ilman
lämpötila enää alene, vaan alkaa päinvastoin kohota.
— Halla on ilmiö, joka tekee tuhojaan ei
ainoastaan Pohjoismaissa, vaan myöskin
Keski-Euroo-passa Alppein etelärinteille asti. Vaarallisin aika
o;i siellä keväällä toukokuun 10-20 päivän
välinen aika, jolloin hedelmäpuut ja viiniköynnös
kukkivat. Saksassa kansa pelkää etenkin kolmea
päivää, toukokuun 12-14 p., joita nimittävät „die
drei gestrengen Herren"; Ranskassa samoin
kolmea päivää: „les trois saints de glace".
Ruotsissa on tällaisilla määräaikaisilla hallaöillä
nimenä „jernnätter" (rautayöt). Lemströmin
havaintojen mukaan ovat Suomen hallanarimmat
ajat: kesäkuun alku, juhannusaika, heinäkuun
10 ja 22 päivät, elokuun 10 ja 25 päivät sekä
syyskuun alku. (Halla voi lykkääntyä jonkun
päivän eteen- tai taaksepäin.) Muistettakoon
esim. suuret hallayöt vasten syyskuun 4 p:ää
1867 ja syyskuun 1 p:ää 1892. Tänä vuonna

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0027.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free