Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Halla ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
31
(1910) oli jotenkin yleinen halla maassamme
juhannusyöllä. Valaisevan kertomuksen hallan
esiintymisestä Suomessa vv. 1892-94 antaa
Kihl-maa Suomen maantieteellisen seuran keräämien
tietojen perusteella (julk. Fenniassa, nid. 8, 10,
12). Havaittujen hallojen lukumäärä oli näinä
vuosina 55, 68 ja 38. V. 1892 oli kovia halloja
paitsi syysk. 1 p., kesäk. 12-14 p:inä sekä elok.
1-3 ja 14 p:inä. V. 1893 oli tuhoisin halla heinäk.
14 p., muut suuremmat hallat tapahtuivat
kesäkuun alussa ja elokuun lopussa. V. 1894 muuttui
aikainen kevät tuhoisaksi takatalveksi Etelä- ja
Lounais-Suomessa toukokuun 19-27 p. Kuten
edellä mainittiin, on hallaöinä maanpinnalla
oleva tuhoa tekevä, kylmä ilmakerros aivan
ohut, korkeintaan pari metriä. On sentähden
monessa maassa: Ameriikassa, Ranskassa,
Saksassa, Itävallassa, Suomessa j. n. e. vaihtelevalla
menestyksellä yritetty käytännöllisiä keinoja
hallan vastustamiseksi. Tässä tehtävässä voi ottaa
ohjeeksi eri näkökohtia. Voi kohdistaa
huomionsa alimman ilmakerroksen suoraan
lämmittämiseen tulilla, lämmön säteilemisen estämiseen
keinotekoisilla pilvillä tai kylmän ilman
sekoittamiseen ylempiin, lämpöisempiin
ilmakerroksiin. Niin ulkomailla kuin meilläkin 011
tarkoitusperiin saavuttamiseksi käytetty keinoa, joka
yhdistää eri näkökohdat. Tämä keino on
savupilven synnyttäminen pellolle polttamalla
viljelyksien ympärillä kosteita lehtiä, lantaa, olkia,
turvetta, tervaa j. n. e. Kuuluisuutta
saavuttivat aikanaan Lemströmin kokeet n. s.
halla-soihduilla. Niiden tekotapa oli seuraava:
hyvin maatuneen rahkasammaleen, hartsin ja
hiilen sekoituksesta valmistettiin 20 cm
korkuisia onttoja sylinterinmuotoisia kappaleita, joiden
läpimitta oli 13 cm ja aukon halkaisija 4 cm.
Hallasoihdut asetettiin sitten peltojen
pientareille, eri kokeissa eri tavalla 3-9 m etäisyydelle
toisistaan ja sytytettiin hallaöinä. Soihtujen
lämpö sai aikaan ilmavirtauksia ja niiden
levit-tämät savun ja vesihöyryn sekaiset keinotekoiset
pilvet laskeutuivat suojelevana kerroksena
pulloille. Lemströmin havaintojen mukaan olisivat
soihdut saaneet aikaan noin 3-5 asteen
lämmön-korotuksen pellolla. On kuitenkin epätietoista,
missä määrin ne vaikuttivat ilman lämpötilan
korotuksen, kun ei otettu tarpeeksi huomioon,
tulosta määrätessä, että ilma jo kokeita alkaessa
oli lämpöisempää pellolla kuin sen ulkopuolella. —
Tehokas ase taistelussa suomaalle tehtyjen
peltojen hallanarkuutta vastaan on niiden
ojittaminen ja saveaminen. Ojat kuivattavat
maan ja niissä juokseva vesi kulettaa mukanaan
hallaöinä kylmää ilmaa varsinkin kaltevammilla
mailla. Maan kuivattaminen ei kuitenkaan
vähennä suuremmassa määrässä sen hallanarkuutta,
sillä kuiva suomaa on hyvin huono
lämmönjoh-taja. Sentähden on siihen sitäpaitsi sekoitettava
paremmin lämpöä johtavaa savea. Siten vähenee
myös lämpöä kuluttava veden haihtuminen. —
[Hällström, „Om nattfroster i Finland" (1806;
painettu 1851) ; Lemström, ,,Om nattfrosterna
etc." (1893); Homén, „Om nattfroster" (1893);
Kihlman, „Nattfrosterna i Finland" (1892; pain.
1893, myös suom.: „Yöhallat Suomessa
1892-1894"); Päivärinta, „Käytännöllisiä neuvoja
soitten ja rämeitten viljelemiseen" (1886).] vrt.
Hallavakuutus. U. 8:n.
32
Hallam [hätem], Henry (1777-1859), engl.
historioitsija; hänen huomattavimmat teoksensa
ovat: „A view of the state of Europe during the
middle äges" (1818; myös ruotsiksi), jota
vieläkin pidetään arvokkaana, „Constitutional history
of England from the accession of Henry VII to
the death of George II" (1827), „Introduction
to the literature of Europe in the 15, 16 and 17
centuries" (1837-39). H. oli tarkka ja
terävä-älyinen tutkija, katsomukseltaan whig-puolueen
kannalla. J. F.
Halland, historiallinen maakunta
Etelä-Ruot-sissa, Kattegatin rannalla, pituus 160 km, leveys
13-53 km. Vastaa jokseenkin täsmälleen H:n
läänin aluetta: 4,921 km2; 146,296 as. (1908).
Rannikko 011 pohjoisessa saari- ja luotorikasta,
etelässä aukeata. Itä-osa H:ia on ylävämpää, n.
200 m korkeaa harju- ja vuorimaata, joka
enimmäkseen on harvaan asuttua, paljasta nummea
ja suota. Rannikkoa seuraa alava, n. 15 km
levyinen, hedelmällinen, taajaanasuttu kaistale.
Pääelinkeinoina ovat maanviljelys, joka tuottaa
hiukan yli kotitarpeen, sekä karjanhoito.
Sivuelinkeinoja kalastus; varsinkin tuottoisa on
lohenkalastus meressä ja Viskan-, Ätran-,
Nissanja Lagan-joissa, lisäksi vielä merenkulku ja
kivi-teollisuus. Tehdasteollisuuden palveluksessa oli
1906 4,862 henkeä. Pääkaupunki H a 1 m s t a d.
:— H. kuului alkuaan Tanskalle.
Ruotsalais-tanskalaisissa sodissa ja rajameteleissä se oli
alinomaa tappotantereena, kärsien suuresti
vihollisten hävityksistä. Brömsebron rauhassa 1645
se luovutettiin Ruotsille ja Roeskilden rauhassa
1658 se lopullisesti yhdistettiin siihen. E. E. K.
Halla osakeyhtiö, norjalaisten 1875
perustama puutavaraliike, omistaa Kotkan lähellä
olevan Hallan (liikkeen ensimäiuen) ja
Jumalnie-men, Mikkelin lähellä olevan Saksalan ja
Kuopion lähellä olevan Karhonsaaren sahan, n.
parisataa maatilaa metsineen, yhteensä 110,000 ha,
sekä Hallan saaren selluloosatehtaan.
Osakepääoma (vararahastoineen) 5,259.000 mk. Tuotanto
1909 sahattua tavaraa 41,397 standarttia, arvo
6,388,461 mk. (1880 vietiin ulkomaille 6,321
standarttia, 1890 10,614 standarttia, 1900 23,336
standarttia), 3,000 tonnia selluloosaa, arvo 1,200,000
mk. Työväestön lukumäärä (1909) 1,300 henkeä,
joista suurin osa asuu yhtiön huoneissa,
sairaskassojen säästö 1 p. tammik. 1910 16,413 mk.;
kansankirjasto, kansakoulu (neljä opettajaa).
Hallaperhonen ks. C h e i m a t o b i a.
Hallasoihtu ks. Halla.
Hallavakuutus. Vasta aivan viime aikoina
on tehty kokeita niiden vahinkojen
korvaamiseksi vakuutuksen avulla, joita halla viljellyille
kasveille aiheuttaa kasvamisaikana. Eusimäineu
hallavakuutusyhtiö oli eräs Ranskassa perustettu
„Equinoxial" niminen yhtiö, joka suoritti
korvausta kevätkylmien arkaluontoisille
hedelmäpuille ja -pensaille, varsinkin viiniköynnöksille
tuottamista vahingoista. Seuraava tähän
suuntaan käyvä koe, joka myöskin on ainoa laatuaan,
tehtiin Ruotsissa. V. 1901 perusteltiin siellä
keskinäinen hallavakuutusyhtiö „Sveriges
frost-försäkringsbolag", joka otti vakuuttaakseen
kaikenlaisia viljalajeja, juurikasveja, tupakkaa ja
puutarhakasveja hallan tuottamien vahinkojen
varalta kesän aikaan ennen korjuuaikaa sekä
syysviljaa paleltumisen varalta talven kuluessa.
Hallam—Hallavakuutus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
