- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
37-38

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hallinnollinen keskitys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

37

Hallinnollinen keskitys—Hallinto

yleisen hallinnollisen jaon ohella on vielä
erityisiä hallintotehtäviä varten erikoishallintopiirejä,
niinkuin 53 piirilääkärin- ja 53
eläinlääkärin-piiriä, 33 tullikamarinpiiriä, 8 kruununnietsien
tarkastuspiiriä ja niiden alaosastoina 78
hoitoaluetta, 10 virkatalontarkastajan-, 26
kansakouluntarkastajan-, 16 lääninagronomin-, 4
mei-jerikonsulentti-, 36 vakaus-, 6 tie- ja
vesirakennusten-, 8 rautatieliikenne-, 8 luotsaus- ja 5
am-mattieutarkastajanpiiriä. Lääninjaosta on
säännös 1772 vuoden Hallitusmuodon 33 §:ssä, mutta
sittemmin on läänien lukua lisätty ja uiiden
alueita muutettu hallinnollista tietä. Hallitsija
antaa myöskin määräyksiä kaupunkien ja
kauppalain perustamisesta, mutta maalaismaau
yhdistäminen kaupunginmaahau, kihlakuntajaon
järjestäminen sekä nimismiehenpiirien jakaminen
ja järjestäminen ja uusien nimismiehenpiirien
muodostaminen on jätetty senaatin talousosaston
lopullisesti päätettäväksi (K. Ohjes. "/B 1892, 98
§; K. A. a/7 1896, 2 §). Erikoishallintopiirit ovat
niinikään osaksi hallitsijan osaksi senaatin
määrättävinä. Maalaiskuntain alue on taas maan
kirkollisesta jaosta riippuvainen siten, että
yleensä kukin maaseurakunta, jolla on oma alue,
on itsekseen eri kuntana (K. A. "/a 1898, 1 §).
— Muiden maiden hallinnollisesta jaosta
mainittakoon, eitä Ruotsissa on yleinen hallinnollinen
jako suunnilleen samanlainen kuin Suomessa,
Ranska on yhtenäisesti jaettu
departementteihin, arrondissementteihin ja kuntiin, Saksassa
on hallinnollinen jako erilainen eri valtioissa,
esim. Preussissa ovat yleisiä hallintopiirejä
maakunnat (Provinzen), hallituspiirit
(Regierungsbezirke), piirit (Kreise), virkapiirit
(Amtsbezirke) ja kunnat (Gemeinden, Gutsbezirke).

K. J. S.

Hallinnollinen keskitys eli sentralisaisioni
on sellainen hallinnon järjestäminen, että
hallinto on suuresti riippuvainen koko valtion
alueelle yhteisestä hallinnon keskusjohdosta
(ministeriöstä, ministeristä).
Desentralisat-sioniksi sanotaan taas sitä, kun
paikallishallinnolla on itsenäinen asema ja laaja toimivalta.
Jos paikallishallinnolla kyllä on paljon tehtäviä,
mutta se on suuresti keskushallinnosta
riippuvainen, niin tällainen järjestelmä (ransk.
décon-centration) on askel keskityksestä eteenpäin.
Mutta desentralisatsioni varsinaisessa
merkityksessä muodostuu vasta sitten, kun paikallinen
väestö saa sananvaltaa hallintoviranomaisten
asettamiseen ja toimintaan nähden. Ja mikäli
hallintoa siten tulee toimialallaan itsenäisten
yhdyskuntain huostaan, sanotaan sitä
itsehallinnoksi. Kun kokonainen maakunta on
hallintonsa puolesta erikoisasemassa, niin tämä
erotetaan maakunnallisena desentralisatsionina
hallinnollisesta desentralisatsionista yleensä.
–Euroopan maista on varsinkin Ranskassa
suuresta vallankumouksesta lähtien hallinnon
keskitys ollut voimassa, varsinkin Englannissa
desentralisatsioni ; mutta molemmat maat ovat
vähitellen kehittyneet lähemmäksi toisiaan,
lieventäen järjestelmänsä yksipuolisuutta. Ja yleensä
on kehitys muissakin maissa käynyt siihen
suuntaan, että varsinainen valtiohallinto on
lujasti keskittyneenä ministerihallituksesta
riippuvaksi, mutta sen ohella hallintoon
kokonaisuudessaan on itsehallinnon kautta tullut voimakas

desentralisatsioni-aines. Siten nykyajan
hallinnossa ovat vuorovaikutuksessa nuo molemmat
järjestelmät, kumpikin täyttäen
erikoistehtävänsä. K. J. S.

Hallinta. Esineen hallinta on sillä henkilöllä,
jonka tosiasiallisessa vallassa esine on. Hallinta
ei ole mikään oikeus eikä edellytä mitään
oikeutta, vaan se on ainoastaan tosiasiallinen tila.
Sellaisena se on lain suojeluksen alainen, tullen
haltijan häiritsemättä ja estämättä saada pitää,
hallintansa aina siihen saakka, kunnes jokin
toinen esiintuo oikeudellisen perusteen sen häiritse-,
miseen tai saamiseen. Hallintaa häirittäessä on
haltija oikeutettu ensi kädessä itse häirinnän
estämään ja esim. itse ottamaan takaisin irtaimen
esineen henkilöltä, joka sen on häneltä
oikeudettomasti anastanut ja jonka hän siitä vereksellä
tapaa, sekä myöskin irtaimelta ja tuntemattomalta
mieheltä ; muissa kuin näissä tapauksissa ei
menetettyä hallintaa saa ominvalloin palauttaa, vaan
silloin on turvauduttava viranomaisiin
(Rikoslain voimaanpanoasetuksen 12 § ja Ulosottolain
7 luvun 14 §). Myös on haltija oikeutettu n. s.
hallintakanteisiin, jotka tarkoittavat joko
hallinnan saantia siltä, joka oikeudettomasti
hallitsee, tai hallinnan häiritsemisen estämistä.
Erityisen tärkeä on hallintakysymys esineen
omistusoikeutta koskevissa riidoissa; niissä näet
hallinta ratkaisee kysymyksen siitä, kenelle
todistusvelvollisuus asiassa kuuluu, ollen se, joka
vaatii itselleen omistusoikeutta mutta jonka
hallinnassa ’esine ei ole, velvollinen omistusoikeutensa
todistamaan, joten siis haltija tällaisissa riidoissa
säännöllisesti on vastaajan asemassa. K. U-a.

Hallinto (ruots. förvaltniny, saks.
Verwaltung, ransk. administration) on valtion toiminta
oikeusjärjestyksen rajoissa tehtäväinsä ja
tar-koitustensa toteuttamiseksi. Siten hallinto
laajemmassa merkityksessä eli toimeenpanevan
vallan käyttäminen käsittää kaiken sen
valtiotoi-minnan, joka ei ole lainsäädäntöä eikä
lainkäyttöä. Tässä hallinnossa voidaan vielä erottaa
toiselta puolen hallitus eli korkeimman vallan
käyttäminen sekä toiselta puolen julkisten
viranomaisten toimitettava hallinto ahtaammassa eli
varsinaisessa merkityksessä. Ne viranomaiset,
jotka toimittavat hallintoa päätehtävänään, ovat
hallintoviranomaisia (lyhyesti niitäkin sanotaan
hallinnoksi). Mikäli valtio itse toimittaa
hallintoa omain viranomaistensa kautta, on se
valtiohallintoa, mikäli hallinto taas on annettu
kuntain tai muiden toimialallaan itsenäisten
yhdyskuntain toimitettavaksi, 011 se niiden
itsehallintoa. Myöskin hallinnon alalla ahtaammassa
merkityksessä voidaan erottaa eri
hallintohaa-roja, niinkuin ulkoasiain hallinto, sotilashallinto,
kirkollishallinto, oikeushallinto,
valtiovarainhallinto sekä sisähallinto, joka tarkoittaa yleisen
turvallisuuden ja menestyksen edistämistä.

Kaikilla eri aloillaan saattaa hallintotoiminta
milloin käsittää, milloin olla käsittämättä
julkisen käsky- ja pakkovallan käyttämistä sekä olla
joko lain kautta aivan tarkoin järjestetty taikka
ainoastaan yleisesti suunniteltu ja ahtaammin
tai väljemmin rajoilleen määrätty. Hallintoakin
on vähitellen järjestelty sitovilla
oikeussäännöillä, jotka muodostavat h a 11 i n t o-o i k e
u-d e n (ks. Hallinto-oikeus). Nykyajan
perustuslaillisessa valtiossa, oikeusvaltiossa, on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0031.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free