Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hamilton ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
57
Hamilton
58
tioiihoitaja Morayta vastaan ja sopi vasta 1573
nuoren Jaakko VI:n kanssa.
3. James (1606-49), H:n herttua, oli Kaarle
I:n läheinen ystävä. V. 1631 hän vei Kustaa
Aadolfille avuksi Saksaan viisi pestaamaansa
rykmenttiä, otti osaa Breitenfeldiu taisteluun,
mutta palasi pian takaisin Englantiin.
Skotlannissa hän toimi Kaarlen hyväksi, lähestyi sitten
pitkää parlamenttia ja osoitti sisällissodan
aikana horjuvaisuutta. V. 1648 hän vihdoin
skotlantilaisen sotajoukon etunenässä marssi
Englantiin kuninkaan avuksi, mutta kärsi
tappion taistellessaan Prestoniu luona Cromwellia
vastaan, joutui vangiksi ja mestattiin Lontoossa.
4. Anthony H. (1646-1720), Abercornin
jaarli, nuorempaa H.-suvun haaraa. Jaakko II:n
kukistuttua H. taisteli Irlannissa hänen
puolestaan v:een 1690, eläen sitten Jaakon ja hänen
poikansa hovissa Ranskassa. Esiintyi
kirjailijana m. m. toimittamalla Gramont’in kreivin
muistiinpanot („Mémoires du Comte de
Gramont", 1713; pidetään pääasiassa H:n teoksena),
jotka ovat tärkeät sivistyshistoriallisessa
suhteessa. On myös kirjoittanut satuja („Contes
de féerie" 1815, 1873-74). G. R.
5. Sir William H. (1788-1856), skotl.
filosofi, nuorempaa suvun haaraa; tuli, haettuaan
turhaan moraalifilosofian professorinvirkaa
Edinburghin yliopistossa, 1821 historian professoriksi,
1836 logiikan ja metafysiikan professoriksi
samaan yliopistoon. Tutkimuksellaan
„Philoso-phy of the unconditionated" (1S29) hän siirsi
Kantin filosofian englantilaiseen maaperään,
teoksessa „Discussions on philosophy and
litera-ture" (1852) hän kehitti omaperäistä
tietoteoriaansa ja filosofiaansa. Julkaisi opettajansa Th.
Reidiu kootut teokset muistutuksilla
varustettuina (2 os., 1856). H:n tietoteoreettisia
periaatteita on: to tliinlc is to condition, s. o.
käsittääksemme jotakin täytyy meidän ajatella se
suhteessa johonkin toiseen, joka on sen ehtona
ja sitä rajoittaa. Kaikkea ajatteluamme vallitsee
siis relatiivisuuden laki (law of relativity).
Kausaliteetti on tämän sovelluttamista. Emme
voi käsittää absoluuttista alkua emmekä
absoluuttista loppua. Ajatuksemme relatiivisuudesta
johtuu sekin, ettei filosofia voi tarjota mitään
absoluuttista tietoa; sen arvo on siinä henkisessä
ponnistuksessa, jonka se herättää. Tietopuoliset
ajatuksen ristiriidat ratkaisevat käytännölliset,
moraaliset motiivit. Me tarvitsemme uskoa
ehdottomaan olentoon, joka voi turvata meidän
korkeimmat henkiset harrastuksemme. Useita
psykologisia ja loogillisia kysymyksiä H. on
erittäin terävästi käsitellyt ja eritoten
arvostelma-opin alalla kehittänyt oman teoriansa
predikaatin kvalifikatsionista. [J. St. Mill,
„Examina-tion of Sir W. H:s philosophy" (1865).]
Hamilton [hamilton]. 1. Sir William H.
(1730-1803), engl. diplomaatti ja
muinaistietei-lijä, kuului oikeastaan Douglas-sukuun,
äidin-puolelta H. sukuun. Meni Englannin
lähettiläänä Napoliin 1764, missä paljon edisti
Hereu-lanumin ja Pompeijin kaivamistöitä; tutki
myöskin Italian tulivuoria. Julkaisi
tutkimuksistaan useita teoksia: „Antiquités étrusques,
grec-ques et romarnes" (1766-67), „Campi Phlegræi"
(1776), „Account of the discoveries in Pompeji"
(1777), y. m. Nai toisessa aviossaan Emma TI:u
(ks. t.), jonka avulla hän solmi liiton Napolin
ja Englannin välillä 1793. Palasi Englantiin
1800.
2. Emma Harte, sittemmin lady H.
(n. 1765-1815), edell:n puoliso, oikeastaan
nimeltään E my (Emily) 1. A m y Lyon, otti
sittemmin Harte nimen, alhaista syntyperää, oli
ensin palvelijattarena Lontoossa ja vietti
kevytmielistä elämää, herättäen yleistä huomiota
kauneudellaan ja näyttelijälahjoillaan sekä
hankkien myös itselleen sivistystä. Hän seurasi
lähettilästä Sir William H:ia (ks. t.) Napoliin
1786 ja tuli hänen puolisokseen 1791. Emma II.
tuli pian Napolin kuningattaren Maria Karoliinan
uskotuksi ystäväksi ja käytti vaikutusvaltaansa
Englannin politiikan hyväksi, siten auttaen
miestänsä ja amiraali Nelsonia, jonka viimemainitun
rakastajattareksi hän tuli. Nelsonin kaaduttua
Trafalgariu luoua 1805 hän joutui ahtaisiin
oloihin. — Taiteilijana voidaan katsoa hänen
uudistaneen muinaisajan plastillista mimiikkaa ja
tanssitaitoa usein esittämällä antiikin
kuvateoksia. [„Letters of lörd Nelson to lady H.",
Moor-house, „Nelson’s lady H.", myös ruotsiksi.]
G. R.
Hamilton [hämiltan], Sir Ian Standeith
Monteith (s. 1853), engl. kenraali, ottanut
v:sta 1878 lähtien osaa Englannin
siirtomaasotiin; oli buurisodan alkaessa 1899 Nataliu
ar-meian esikuntapäällikkönä, kunnostautui
erityisesti Elandslaagten luona ja Ladysmithin
puolustuksessa; otti osaa Robertsin retkeen
Pretoriaa vastaan ja tuli 1901 Kitchenerin
esikuntapäälliköksi; oli 1904-05 Japanin armeiau
mukana Mantsurian sotaretkellä, jota on kuvaillut
kirjassa „A staff officer’s scrap book" (1905) ;
v:sta 1905 brittiläisen armeian eteläisen osaston
päällikkö. J. F.
Hamilton [hämiltan], James (n. 1769-1831),
engl. pedagogi, alkuaan kauppias. Siirryttyään
Hampuriin ja ryhdyttyään oppimaan saksaa hän
pyysi opettajaansa jättämään kieliopin sikseen,
jolloin tämä ryhtyi kääntämään saksalaista
kaskukirjaa sana sanalta sovittaen väliin vain
välttämättömimmät kieliopilliset selitykset. Jo 12
opetustunnin jälkeen H. pystyi lukemaan mitä
helpohkoa saksalaista kirjaa tahansa.
Epäonnistuttuaan liikealalla H. 1S15 asettui New Yorkiin
kielenopettajaksi, ja kun hänen 10:ssä
opetus-luennossa oli onnistunut saada oppilaansa
kykeneviksi omin päin kääntämään Johanneksen
evankeliumi ranskasta englantiin, sai hän runsaasti
oppilaita missä vain liikkui Ameriikan
kaupungeissa. V. 1823 H. palasi Englantiin toimien
siellä latinan, kreikan, ranskan, italian ja
saksan opettajana. — N. s. Hamiltonin
menetelmän periaatteet ovat seuraavat:
kieliopin-luku hyljätään; aletaan heti yhtenäisellä
tekstillä, jolloin samalla sanain muistamista tuetaan
luetun ajatus- tai miellevhteyden avulla ja
sisällyksen avulla ylläpidetään harrastusta.
Kieliopilliset muodot saatetaan itsetietoisen
harkinnan alaiseksi, vasta sittenkuin niitä analogiain
avulla on vaistomaisesti opittu sovittamaan. H:n
menetelmä eroaa n. s. i m i t a t i i v i s e s t a
menetelmästä siinä, että ensinmainitun
pohjana on painettu teksti, kun taas viimemainittu
nojaa puhuttuun kieleen. Vieraskielinen teksti
opitaan ulkoa ja kysellään muuttamattomassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
