Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Haminanlahti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
67
Hammarskipt—Hammarstedt
68
kerö-Hammarlandin nimismiesp.; kirkolle
lähimmältä höyrylaivalaiturilta 27a km; 126 km2,
joista viljeltyä maata 2,162 ha (1901); 42 3/4
manttaalia, talonsavuja 127, torpansavuja 23 ja
muita savuja 140; 2,159 as. (1907), joista
suomenkielisiä n. 5 %; 234 hevosta, 774 lehmää
(1908). — Sivistyslaitoksia: kansakouluja 3. —
2. Seurakunta, keisarillinen, Turun
arkki-hiippak., Ahvenanmaan rovastik.; itsen,
khra-kunta ainakin jo 1400-luvun alulla. Kirkko
harmaasta kivestä, keskiaikuinen. k. s.
Hammarskipt. Tässä sekä maakunta- että
maanlaeissa tavattavassa, vanhanaikuista
maanjakoa tarkoittavassa nimityksessä on edellistä
osaa „hammar" tulkittu eri tavalla. Toiset
tutkijat ovat johtaneet sen sanasta liammare
merkityksessä vasara. Toiset ovat taas selityksessään
siirtyneet sanan alkuperäiseen merkitykseen
„kivi" taikka siitä myöhemmin syntyneisiin
merkityksiin „kivikko", „kivikkomäki" ja „korkea
kivinen paikka". Enimmät edellisen suunnan
miehistä ovat arvelleet, että maanjaossa vasaran
heitolla määrättiin, paljonko yhteisestä maasta
piti tulla kunkin kyläläisen viljeltäväksi.
Myöhemmin mainitun suunnan edustajat
jakaantuvat kahteen pääryhmään. Muutamat heistä
otaksuvat nimen „hammarskipt" johtuvan niistä
raja-kivistä, jotka kyläläiset raivatessaan
uudisviljelyksiä asettivat näiden ympäri erottaaksensa ne
muitten maista. Toiset ja enimmät tämän suunnan
kannattajista ovat, hyläten hammar-sanan
alkuperäisen merkityksen ,,k i v i" siirtyneet sen
merkitykseen „kivikkomäki" ja arvelleet kylien
sijainneen kivikkömäillä, jotka olivat
epäsäännöllisesti jaetut talojen kesken tonttimaiksi.
Hamar-jako oli siis heidän mielestään etupäässä
tonttijakoa. Millainen talojen osallisuus kylän
viljelysmaihin oli, siitä ovat samat tutkijat olleet eri
mieltä. — Luultavinta on, että hamar-jaossa
kylän taloilla oli vaihtuva omistusoikeus sen
viljelysmaihin siten, että pelto- ja niittyosat jonkun
ajan kuluttua siirtyivät kiertokulussa toiselta
talolta toiselle. Mitä maahamme tulee,
osoittavatkin muutamat kohdat 1600-luvun
tuomiokirjoissa hamar-jaon meillä olleen tämänkaltaista.
Miten pitkän ajan kuluttua pelto- ja niittyosat
siirtyivät talolta toiselle, ei näistä asiakirjoista
käy ilmi. Laidun- ja metsämaat tuntuvat olleen
täydellistä yhteisomistusta, joiden osiin ei
talollisilla ollut sellaista vuorottaista hallinto-oikeutta
kuin viljelysmaihin. [K. R. Melander, „Über
die Hamarteilung in Finnland im 17.
Jahrhundert" (Suom. tiedeakatemian toim. I).]
k. r. m.
Hammarskjöld f-söldj. 1. Lorenzo H.
(1785-1827), ruots. kirjallisuus-ja
taidehistorioitsija ja kriitikko, oli fosforistisen suunnan
huoma-tuimpia edustajia, taistellen sen puolesta
aikakauskirjoissaan „Läsning i hvarjehanda" (1810)
ja „Lyceum" (1810-11), toimien ahkerana
avustajana „Polyfem"issa, „Phosforoksessa", „Poetisk
kalender"issa, „Svensk litteraturtidning"issa ja
toteuttaen romantiikan aatteita omissa kirjaili- ’
sissa tuotteissaan: „Kärleksqväden" (1811),
„Prins Gustaf, tragedi" (1812), „Poetiska
studier" (1813) y. m. Hän hyökkäsi häikäilemättä
akatemiallisen kirjallisuuden kimppuun,
sepittäen Atterbomin y. m. kanssa m. m.
pilarunoel-man „Markalls sömnlösa nätter", joka lähinnä
oli tähdätty Wallmarkia vastaan. Se teos, joka
kauimmin tulee säilyttämään hänen muistoansa,
on „Svenska vitterheten" (1818-19), joka
yksipuolisuudestaan huolimatta kuitenkin on
ansiokas. Loppuvuosinaan hän syventyi filosofisiin
tutkimuksiin, julkaisten m. m. „Grunddragen
af filosofins historia" (4 nid., 1825-27). e. h.
2. Karl Gustaf von H. (s. 1838), ruots.
yliopistonopettaja ja valtiomies, edellisen
pojanpoika, kansantalouden ja finanssiopin professori
Upsalan yliopistossa 1877, tuli sam. v. Upsalan
yliopiston riemujuhlassa lainopillisen
tiedekunnan kunniatohtoriksi. V. 1S80 n. tuli
hallituksen kirkollisasiain ministeriksi, ollen
hallituksessa v:een 1888, sekä siitä lähtien korkeimman
tuomioistuimen jäsenenä. Edustajana useammilla
valtiopäivillä hän on innokkaasti ajanut
vapaamielisiä periaatteita sekä huomattavasti
vaikuttanut korkeamman opetuksen uudesta
muodostamiseen Ruotsissa. Julkaissut m. m. kirkollisia
kysymyksiä koskevia erinäisiä kirjoituksia sekä:
,,Om lösdrifvare och deras behandling" (1866),
,,Om grundskatternas upphäfvande eller
aflösning" (s. v.) ; „Om falsk angifvelse och
ärekränk-ning" (1875) sekä „Bidrag tili tolkning af
kom-munallagarna" (1888).
3. Knut Hjalmar Leonard H. (s. 1862),
ruots. yliopistonopettaja, lainopillinen kirjailija,
virka- ja valtiomies, valtioneuvos, edellisen
serkku; yksityisoikeuden dosentti 1886, vlimäär.
professori 1891, v. t. toimistopäällikkö
lainvalmistelukunnassa 1895 ; oli 1901-02 ministerinä ja
oikeusdepartementin päällikkönä, tuli heti sen
jälkeen Götan hovioikeuden presidentiksi, 1905
taas kirkollisasiain ministeriksi sekä otti sam. v.
yhtenä neljästä ruotsalaisesta osaa
Ruotsin-Nor-jan unionin hajoittamista koskeviin
keskusteluihin Karlstadissa; oli Ruotsin lähettiläänä (envové)
Tanskan hovissa sekä senjälkeen Upsalan läänin
maaherrana. Paitsi monia muita toimia
edustanut Ruotsia Pariisin konferenssissa 1896 sekä
Haagin konferenssissa 1900, 1904 ja 1907; v:sta
1904 ruotsalainen jäsen kansainvälisessä
tuomioistuimessa Haagissa; ollut puheenjohtajana
Casablancan riitaisuuksia ratkaisemaan asetetussa
tuomioistuimessa. Julkaissut m. m. ,,Om
frakt-aftalet och dess vigtigaste rättsföljder" (1886) ;
„Om grufregel och grufegendom i allmäuhet"
(1891) ; „Om inrättande af en administrativ
högsta domstol eller regeringsrätt" (1907).
K. n-a.
Hammarstedt, Nils Edvard (s. 1861),
ruots. etnologi, nimitetty Nordiska museumin
ylim. amanuenssiksi 1890, vakin. amanuenssiksi
1893, intendentiksi 1907: teki matkoja
museo-tutkimuksia varten Norjaan, Tanskaan ja
Saksaan sekä kansatiet. tutkimuksia varten oman
maan eri osiin. Kunniatoht. 1907. — H. on
harjoittanut etnologisia ja kulttuurihistoriallisia,
ennen kaikkea vertailevia
kansanuskon-tutkimuksia ja edustaa Ruotsissa samaa uudenaikaista
suuntaa kuin Mannhardt Saksassa sekä Frazer
y. m. Englannissa. H:n kirjallisesta tuotannosta
mainittakoon „Svenska folket, dess lefnadssätt,
seder och forntro" („Sveriges rike, utg. af
J. F. Nyström" II, 1902), ,,Om fröns användning
inom folksed och dödskult" („Studier tillegn.
Osc. Montelius", 1903), „Allmogens byggnadssätt,
boningsinredning och dräkt" („Uppland. skildring
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
