Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hampaan taudit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
83
Hampaat
84
Hampaat (dentesj, luuntapaisia, suun
limakalvosta alkunsa saaneita muodostumia
luurankois-ten suunontelossa; niiden päätarkoitus on ruuan
hienontaminen. Imettäväisillä niitä on
ainoastaan leukaluissa, joitten reunoissa oleviin
syvennyksiin (alveolus) ne ovat juurikalvon avulla
vahvasti kiinnitetyt. Alemmilla eläimillä
pois-lähteneitten hampaitten sijalle kasvaa yhä uusia
(polyphyodontes), imettäväisillä ne joko eivät
enää uusi (monopliyodontes) tai uusivat vain
yhden kerran (dipliyodontes). Hampaassa
erotetaan terä 1. kruunu, kaula ja juuri, joka
on yksi-, kaksi- tai kolmihaarainen. Terässä on
ontelo, josta kapea kanava kulkee läpi jokaisen
juuren. Ontelon täyttää pehmeä
sidekudosmuo-dostelma, hammasydin („hermo", pulpa),
johon leuasta juurikanavan kautta kulkevat
verisuonet ja hermot haaraantuvat ja
muodostavat tiheän verkon. H:n juurta ympäröi
sidekudoskalvo (periodontium). H:n kovat osat ovat:
1) h a m m a s 1 u u, 2) hammaskiille ja 3)
hammastahdas (sementti). 1) Hammasluu
(dentiiui) muodostaa hampaan pääosan ja sillä
— on sama muoto
kuin itse
hampaalla. Ham-masluun perusaineen muodostaa kalkkiutunut, hienon
hienojen (0,0005
mm paksujen),
liimaa antavien
säikeiden
(fibril-lien) läpäisemä
massa.
Ham-inasytimen pintaa peittää
kerros pullonmuotoi-sia soluja, joiden
jatkokset tiheissä
riveissä,
torven-muotoisina (den-tiinikanavat, Römer) jatkuvat
ja haaraantuvat,
kulkien ytimestä
hammasluun
lävitse sen
ulkopintaan saakka
ja vieläpä osaksi
tunkien
kiilteeseen ja
sementtiin. 2)
Hammaskiille (emalji),
joka muodostaa
tupen hampaan
terän ympärille,
on
puremapinnal-la paksuin ja
kaulan kohdalla
ohuin. Se on koko
elimistön kovin
aine ja on hyvänä
suojana
hammas-luulle. Se on
muodostunut hyvin
hienoista,
vahvoista, läpikuulta-
Täydelliset ylä- ja alaleuan
tekohampaat.
N. s. Silla.
<j Nastahammas ja kultakruunu sekä
niiden väliin kiinnijuotettu
tekohammas.
b Silta paikoillaan suussa.
vista, kalkinpitoisista pylväistä 1. prismoista,
joita kiinnittää toisiinsa hyvin lujasti
kiinnipitävä aine. 3) Hammastahdas (sementti)
muodostaa tupen hampaan juuren ympärillä samoin
kuin kiille terän ympärillä. Sen rakenne
lähenee luun rakennetta.
Ihmisen pysyväisten hampaitten luku on 32.
Ne luokitetaan etu-, kulma-, pieniin ja isoihin
poskihampaisiin. Etuhampailla (incisores,
inci-sivij, joita on neljä ylä- ja 4 ala-leuassa, on yksi
juuri, niiden terä on meisseliu muotoinen, joten
ue kulkiessaan toistensa ohitse niinkuin saksien
terät leikkaavat välissä olevan ruuan.
Kulmahampailla (cunini) on suippopäinen terä. Niitä
on yksi kummallakin puolella kummassakiu
leuassa. Ne ovat leukojen vahvimmat hampaat
ja varsinkin yläleuassa niiden keilanmuotoiset
juuret ovat hyvin paksut ja pitkät
(„silmäham-mas"). Niiden tarkoitus lienee ihmisen
alku-kehitysaikoina ollut sama kuin petoeläinten
tora-hampaitten, nim. puolustaminen, mutta nykyään
sitkeän ruuan (esim. lihan) repiminen. Pieniä
poskihampaita (prcemolares, iicuspides) ou kaksi
kummallakin puolella kummassakin leuassa.
Juuria on yläleuan etumaisissa kaksi, muissa vain
yksi, litteähkö. Isoja poskihampaita (molares)
on 12, kolme kullakin puolella. Niillä on
yläleuassa kolme juurta ja terä nelinystyräinen,
alaleuassa kaksi juurta ja terä viisinystyräinen.
Niiden ja pienten poskihampaiden tarkoituksena
on pienentää ruokaa samalla tavoin kuin
myllyn-kivet jauhavat jyviä.
Hampaiden muodostuminen alkaa sikiössä jo
toisen kuukauden kuluessa ja ne alkavat
lapsessa puhjeta 6-8 kuukauden iällä, ensin
etuhampaat, sitten’ etumainen poskihammas 12-16
kuukauden iällä, kulmahammas 16-20
kuukauden iällä ja viimein toinen poskihammas, 20-30
kuukauden iällä, alaleuassa aina vähä
aikaisemmin kuin yläleuassa. Näitä ensimäisiä hampaita
nimitetään maitohampaiksi ja niitä on yhteensä
20: kaksi etuhammasta, yksi kulma- ja kaksi
poskihammasta kummallakin puolella ylä- ja
alaleuassa. Ne alkavat 6-8 v:n iällä irtaantua,
etuhampaat ensin, sitten etumainen poskihammas,
sitten kulmahammas ja viimein 12-14 v:n iällä
toinen poskihammas ja samoihin aikoihin
alkavat vastaavat pysyväiset hampaat kasvaa sijaan
(hammassato). Samaan aikaan kuin etumaiset
maitohampaat alkavat irtautua, kasvaa
maito-hammasrivin jatkoksi, siis 6-vuotiaana,
ensimäi-nen pysyväinen syömähammas, joka siis on
kuudes hammas järjestyksessä keskiviivasta. Tätä
pitää yleisö usein erehdyksestä maitohampaana,
eikä anna sille kyllin merkitystä. Se on
kuitenkin ihmisen tärkein hammas, sillä se
peruspyl-väänä ylläpitää leukojen muodon ja purennan
hammassadon aikana ja on siis hyvin tarkkaan
silmälläpidettävä ja hoidettava. Seuraava
pysyväinen poskihammas puhkeaa 2 X 6 v:n 1. 12 v:n
iällä ja kolmas tavallisesti noin 3x6 v:n 1. 18
v:n iällä, mutta sen puhkeamisaika voi suuresti
vaihdella. Vanhoilla ihmisillä hampaat
säännönmukaisesti putoavat pois.
Hampaissa on myös säännöttömyyksiä sekä
asennossa että muodossa, vieläpä lukumäärässä.
Jos hampaat asentoonsa nähden ovat
epäsäännölliset, syntyy n. s. purentavikoja (malocclusio).
Muodon epäsäänuöll isyyksiä huomataan etu-
Tekokitalaki.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
