Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hankavitsa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
hankavitsa—Hanko
102
Hankavitsa ks. Hanka.
Hankel. 1. Wilhelm Gottlieb H.
(1814-99), saks. fyysikko, tuli 1840 Hallen
yliopistoon fysiikan ja kemian yksityisdosentiksi
ja 1847 ylim. professoriksi, kutsuttiin 1849
Leipzigin yliopistoon fysiikan professoriksi ja
hoiti sitä tointa v:een 18S7. H. suoritti uutteran
tieteellisen työnsä etupäässä sähköopin,
semminkin lämpösähkön alalla: hän tutki kiteitten
lämpösähköomi unisuuksia, sähköpurkausvirran
magneettisia vaikutuksia, virtoja, jotka syntyvät
valon vaikuttaessa veteen tai suolaliuoksiin
upotettuihin metalleihin j. n. e. Hän keksi uusia
keinoja ja kokeita ilmasähkön mittaamiseksi ja
e>itti uuden teorian sähköilmiöitten
selittämiseksi. Tutkimustensa tulokset hän julkaisi
tieteellisissä aikakauskirjoissa ja teoksessa
„Elektrische Untersuchungen" (1856-99). Sen ohessa
hän toimitti saksalaisen painoksen Aragon
julkaisuista (1854-60, 16 nid.).
2. Hermann H. (1839-73), edellisen poika,
saks. matemaatikko, luki matematiikkaa
Leipzigin ja Göttingenin yliopistoissa, tuli
matematiikan dosentiksi Leipzigin yliopistoon 1S63,
ylim. professoriksi 1867, sam. v. professoriksi
Erlangenin yliopistoon ja 1869 Ttibingeniin. H.
mieltyi etenkin matemaattiseen analyysiin ja
aikoi julkaista täydellisen kompleksifuiiktsionien
teorian. Siitä ilmestyi kuitenkin vain
ensimäi-nen osa: „Theorie der complexen Zahlensysteme"
(1867). Sitä paitsi hän on kirjoittanut teoksen
„Die eulerschen Integrale bei unbeschränkter
Variabilität des Argumentes" (1863). Hänen
kuolemansa jälkeen julkaistiin hänen
käsikirjoituksistaan: „Zur Geschichte der Mathematik im
Altertum und Mittelalter" (1874) sekä „Die
Elemente der projektivischen Geometrie in
synthetischer Behandlung" (1875). U. S:n.
Hankintakeinottelu ks.
Termiinikei-»ottelu.
Hankkija, maanviljelystarvikkeiden kaupan
alalla toimiva osuustoiminnallinen kesku.sliiko
(vrt. Osuustoiminta), täydelliseltä
nimeltään Keskusosuusliike Hankkija r. 1.
Liike perustettiin 17 p. tammik. 1905,
kotipaikkana Helsiugin kaupunki, ja sai säännöilleen
vahvistuksen seuraavan helmik. 15 p. (sittemmin
on säännöt erinäisissä kohdin muutettu 190S).
TT:u pääasiallisimpana tarkoituksena on hankkia
etupäässä omille jäsenilleen tarvetavaroita,
avustaa neuvoja ja tietoja antamalla paikallisia
osuuskuntia niiden osto- ja myyntitoimissa sekä
edistää maamiesten yhteisostoasiaa yleensä.
Jäseniksi siihen voivat päästä kaupparekisteriin
merkityt osuuskunnat sekä myöskin
maamiesseurat, maanviljelyksen alalla toimivat
yhdistykset ja maanviljelystä harjoittavat yksityiset
henkilöt; kuitenkaan ei yhdistyksiä ja yksityisiä
henkilöitä saa yhtä aikaa olla jäseninä enempää
kuin kolmas osa koko jäsenmäärästä. Kukin
jäsen ottaa osuuskuntaan osaa ainakin yhdellä
100 markan suuruisella osuusmaksulla, mutta
tulee hänen ottaa lisäosuuksia, jos hänen vuotuisten
ostojeusa keskimääräinen arvo kahdelta toisiaan
seuraavalta vuodelta nousee yli vissin, säännöissä
määrätyn rahasumman. Kutakin osuutta kohti
on jäsenellä 400 markan lisämaksuvelvollisuus.
Liikkeen asioita hoitaa hallintoneuvosto ja
johtokunta, joiden tehtävät ovat säännöissä lähemmin
määrätyt. Vuosivoitto, sittenkuin siitä on
siirretty säännöissä säädetty % vara- ja
käyttörahastoihin sekä suoritettu enintään 6 % korko
osuusmaksuille, jaetaan ostajien kesken näiden
ostomäärien mukaan. — V:n 1909 lopussa oli
H:ssa 359 jäsentä ja näillä yhteensä 406 osuutta.
Osuuspääoma teki siis 40,600 mk ja vararahasto
oli, sittenkuin v:n 1909 tappio siitä oli korvattu,
2,245 mk 65 p:iä. Yhteensä nousivat H:n omat
rahastot, jäsenten takuusitoumukset niihin
luettuina, 255,745 markkaan 67 penniin.. Liikevaihto
oli sanottuna vuonna 2,841,141 mk 61 p:iä. H:lla
on nykyään 6 sivukonttoria. O. K:nen.
Hanko, lapion sijasta käytettävä työase
kovan maan muokkauksessa, 2-4 teräspiitä päistään
teroitetut ja hyvin karaistut. — Käytetään
myöskin navetassa lannanluomiseen, jota varteu
hangot, taikot, tehtiin vanhaan aikaan puusta,
vrt. Heinähanko.
Hanko (ruots. Hangö), kaupunki läntisellä
Uudellamaalla, Hankoniemen, maamme
eteläisimmän niemen kärjessä, 59°
49’ pohj. lev. ja 22° 58’ it. pit.
Greenwichistä. Pinta-ala 3,i
km2, 6,897 as. (1909: 1880: 708
as., 1890: 2,378, 1900: 4,908),
joista suomenkielisiä noin 32
Kaupunki on jaettu 7 osaan,
joita paitsi on kaksi
huvila-aluetta: Kylpyhuoneenpuisto ja
rautatien pohjoispuolella oleva
huvila-alue Storsvcdjeäng,
siirretty 1907 Bromarvista kaupungille, sekä
esikaupungit: Tiilitehtaan alue (Tegelbruksområdet) ja
Sahatehtaan alue (Sågområdet), jotka
kunnallisesti vielä kuuluvat Bromarviin, mutta
seurakunnallisesi Hangon maaseurakuntaan. -—
Huomattavimmat rakennukset: kirkko (Jae.
Ahrenberg, 1892), kylpylaitos kasinoilleen ja
voimis-telurakennuksineen, Suomen valtion talo, jossa ou
kaupungin raatihuone, poliisilaitos ja
postikonttori, suurenmoinen, valtion rakentama
voimakasiini satamassa, ev.-luter. yhdistyksen
rukoushuone, uusi kansakoulutalo (1909), hotelleja y. m.
Pääkatuja: Bulevardi (kauniit lehmusistutukset)
ja Vuorikatu; puistoja: Haganpuisto ja
Kylpyhuoneenpuisto; toreja: kauppa- 1. rautatientori;
satamat: länsi- 1. suurisatama sekä itäsatama
pikkulaivoja, kalastaja- ja kaupunkilaisveneitä
varten. Entisajan muistomerkkejä ovat
linnoitusten jätteet (ks. H: n linnoitus), joista on
ruutikellari länsipuolella rautatietä, seKä
itä-sataman rannalla kirkon rauniot, joista on liy-
Hangon vaakuna.
Laiturinvarsi Hangon satamassa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
