Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Harden ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
125
fjordün, joista jälkimäinen kiertää Folgefondenin
jäätikön. E. E. K.
Harden, Maximilian (s. 1861),
alkuperäiseltä nimeltään Witkowski, saks. kirjailija
ja arvostelija. H. alkoi julkaisemalla salanimellä
„Apostata" purevia arvosteluja aikansa
politiikasta ja henkisestä elämästä. Nämä kirjoitelmat
ovat julkaistut nimellä „Apostata" (1892).
V. 1896 hän julkaisi toisen sarjan „Literatur
und Theater". H. perusti viikkolehden „Die
Zukunft". H. puolusti innokkaasti ruhtinas
Bis-marckia tämän jouduttua epäsuosioon.
Vastustajiaan kohtaan H. on terävän pisteliäs ja
intohimoinen hyökkääjä. Huomiota herätti hänen
polemiikkinsa H. Sudermannia vastaan
(„Kampfgenosse Sudermann", 1903) sekä varsinkin hänen
paljastuksensa kuuluisassa Eulenburg-prosessissa
(ks. Eulenburg 3). " J. H-l.
Hardenberg. 1. Karl August, ruhtinas
von H. (1750-1822), preussil. valtiomies, oli en^in
Hannoverin ja Braunschweigin palveluksessa;
tuli 1790 Ansbachin ja Bayreuthiu markkreivin
ministeriksi; kun nämä alueet 1791 oli
yhdistetty Preussiin, hoiti H. edelleen niiden hallintoa
Preussin ministerinä; otti Preussin valtuutettuna
osaa Baselin rauhanneuvotteluihin 1795; tultuaan
1804 ulkoasiainministeriksi H. koetti pysytellä
hyvissä väleissä Napoleonin kanssa saadakseen
hänen avullaan Preussille Hannoverin. 15 p.
jouluk. 1805 ja 15 p. helmik. 1806 tehtyjen
sopimusten kautta Preussi liittyikin läheisesti
Ranskaan. Omituista kyllä piti Napoleon H:ia
Ranskan vihollisena, ja hänen vaikutuksestaan tämän
oli pakko luopua virastaan huhtik. 1806. Tämä
seikka ja Preussin onnettomuudet 1806-07
tekivät H:sta Napoleonin vihamiehen; tuli huhtik.
1807 uudelleen ulkoasiainministeriksi, mutta
luopui jo heinäk., koska Napoleon pani hänen
erottamisensa rauhanneuvottelujen ehdoksi. V. 1810
hän kuitenkin Napoleonin suostumuksella
nimitettiin valtiokansleriksi ja sai käsiinsä sekä
ulko-että sisäasiain ylimmän johdon. H. järjesti
Preussin rappiolla olevat raha-asiat ja kehitti
edelleen Steinin aloittamia parannuksia: poisti
animattipakon ja pani toimeen
elinkeinovapauden, jatkoi talonpoikain vapautusta y. m.
Napoleonin onnettoman Venäjän retken jälkeen hän
sai Preussin kuninkaan (1813) menemään
Napoleonin vihollisten puolelle; allekirjoitti Preussin
puolesta 1814 Pariisin rauhan, minkä jälkeen hän
korotettiin ruhtinaalliseen säätyyn. V. 1815 hän
sai kuninkaan lupaamaan kansalleen
valtiosäännön ja kansanedustuksen, jota lupausta ei
kuitenkaan pidetty. H. ei myöskään voinut estää
Preussin politiikkaa kulkemasta yhä enemmän
pyhän liiton taantumukselliseen suuntaan. [Klose,
„Leben K. A., Fürsten v. H.", Ranke,
Denkwürdigkeiten des Staatskanzlers Fürsten v. H."]
J. F.
2. Friedrich Leopold von H.
(1772-1801), saks. romantisen suunnan runoilija,
tunnettu nimellä Novalis. H. sai ankarasti
pietistisen (herrnhutilaisen) kasvatuksen,
opiskeli Jenassa ja Leipzigissä. Meni kihloihin
13-vuotiaan Sophie von Kühnin kanssa, joka jo
vuoden perästä kuoli. Syvässä surussaan II.
hautoi kuolemanhaaveita; hän ei kuitenkaan
tahtonut tehdä itsemurhaa. Murheellisista
mielialoistaan hän sepitti ihmeelliset „Hymnen an clic
126
Nacht". Sen jälkeen H. opiskeli vuoritieteitä
Freiburgissa, jossa häu meni kihloihin Julie
v. Charpentier’]! kanssa, mutta kuoli enuen häitä.
H:n lisänä romantisen koulun kirjalliseen
toimintaan olivat hänen henkevät filosofiset
mietelmänsä. Uskonnolliset haaveilunsa hän puki
runoiksi kauniissa kokoelmassa „Geistliche Lieder"
ja keskeneräiseksi jääneessä „Die Christenheit
oder Europa". H:n pyyteenä oli yhteensulat; aa
elämää, runoutta, tiedettä ja uskontoa.
Keskeneräiseksi jäi mvöä hänen suuri keskiaikaa
kuvaava romaaninsa „Heinrich von Ofterdingen".
H:n kootut teokset julkaisivat Tieck ja Fr.
Schlegel (1802, 2 n.). [Schubart, „Novalis’
Leben, Dichten u. Denken" (1887) ; J. Bing,
„Novalis" (1893) ; E. Heilborn, „Novalis, der
Romantiker" (1901) ; Spenlé, „Novalis, essai sur
l’idea-lisme romantique en Allemagne" (1904).]
J. H-l.
Hardie fhädij, J a m e s K e i r (s. 1856), eng|,
sosialisti, aloitti uransa kaivostyömiehenä, tuli
1879 Lancashiren kaivostyömiesten
ammatti-yhdistyksen sihteeriksi, oli aliluioneen jäsenenä
1S92-95 ja sittemmin v:sta 1900 lähtien; peru.-ti
1S93 sosialistisen riippumattoman
työväenpuolueen (Independent labour party),
joka otti tehtäväkseen hankkia työväelle omia
edustajia parlamenttiin; oli 1894-1903 tämän
puolueen johtajana ja sen äänenkannattajan
„Labour leader"in toimittajana. Kun
työväenjärjestöt v. 1906 vaaleissa olivat saaneet n. 51
edustajaa parlamenttiin, valittiin H. sam. v.
ali-huoneessa muodostuneen uuden työväenpuolueen
johtajaksi. J. F.
Hardt 1. Hart, vuoriseutu Saksassa, Baierin
Reinpfalzissa, Vogeesien jatkoa pohjoisessa.
Korkein kohta Kalmit 683 m Rein-laakson partaalla.
— Neljä viidennestä tätä hiekkakiviylätasankoa
on sankkojen metsien peittämä lukuisine
linnau-raunioineen ja luostareineen. Itärinteillä
viinin-ja hedelmänviljelystä. E. E. K.
Hardwar [häduäd] 1. G a n g a d w a r a(sanskr.
Haridvara), vähäinen kaupunki luoteisessa
Etu-Intiassa, Ganges-virrau varrella, missä se
vuorilta laskeutuu tasangolle ja missä
Gangos-kanava haarautuu. Vuosittain käy täällä satasen
tuhatta pyhiinvaeltajaa kylpien virrassa
portaiden partaalla, jossa Visnu-jumalan jalka on
tehnyt jäljen kiveen. Joka 12:s vuosi on pyhä juhla,
Knmb-mela, jolloin pyhiinvaeltajien luku on n.
300,000. ’ E. E. K.
Hardy [ardi’J, Alexandre (1570-1631),
ransk. näytelmänkirjoittaja, harvinaisen
tuottelias (kirjoitti yli 600 kappaletta). Huomattavin
H:n näytelmistä on tragedia „Mariamne" (1610).
[E. Rigal, „A. H. et le théàtre fran^ais" (1890).]
J. H-l.
Hardy fhädij, Thomas (s. 1840), engl.
novellisti, etevä tyylitaituri, panee painoa
perinnöllisyyteen ja ,,milieu"n vaikutukseen,
kuvailee-kotiseutunsa väestöä. H:n mainittavimmat to» k
set: „Under the greenwood tree" (1872), „The
hand of Ethelberta" (1876), „The trumpet
ma-jor" (1880), „Wessex tales" (1888), „Tess of the
D’Urbervilles"(1891. suom. „Tessin tarina" 1909).
i „The well-beloved" (1892), „Wessex poems"
! (1898), „Poems of the past and present" (1901).
[A. Macdonald, „Th. H." (1894).] J. H-l.
Hare [hä-J, E r i k (k. 1627), virkamies, ninii-
Harden —Hare
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
