- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
137-138

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Harnack ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

137

Harnack—Harpalos

maalle. [Th. Harms, „Lebensbeschreibung des
Pastor Louis Harms"; G. Haccius,
„Hannoversche Missionsgeschichte" II; „Ludvig Harmsin
elämä" (1868).] U. P.

Harnack fhàr-J. 1. Theodosius H.
(1816-89), balttilainen teologi, v:sta 1847
käy-tölli8en teologian professori ensin Tartossa,
1853-66 Erlangenissa ja sen jälkeen taas
Tartossa, jonka luterilais-teologisella tiedekunnalla
hänen aikanaan oli loistoaikansa. Kasvaneena
herrnhutilais-pietistisissä käsityksissä H.
myöhemmin kehittyi tunnustuksellisen
luterilaisuuden varmaksi edustajaksi ja on siinä hengessä
voimakkaasti vaikuttanut Itämerenmaakuntain
nykyiseen pappispolveen. Pääteokset: „Luthers
Theologie" (2 nid. 1862-86), „Praktische
Theologie (2 nid. 1877-8), „Katheketik" (2 nid. 1882) ;
„Die lutherische Kirche Livlands und die
herrn-hutische Brüdergemeinde" (1860). —2. A d o 1 f H.
(s. 1851), edellisen poika, kirkkohistorioitsija,
synt. 7 p. toukok. 1851 Tartossa, 1875 ylim.

prof. Leipzigissä,
sitten Giessenissä, 1879
kirkkohistorian vakin.
professori Giessenisoä,
1886 Marburgissa, 1888
Berliinissä; 1905
entisen virkansa ohella
Berliinin
kuninkaallisen kirjaston
päätireh-tööri; kaikkien neljän
tiedekunnan tohtori.
Suuren tieteellisen
maineensa H. on
etupäässä saavuttanut
vanhan kirkon ja
muinaiskristillisen
kirjallisuuden tutkimuksen alalla. V. 1882 hän
(yhdessä O. von
Gebhardtin kanssa) aloitti sarjan „Texte und
Untersuchungen zur Geschichte der altchristlichen
Litteratur", jossa H. itse ja hänen lukuisat
oppilaansa ovat julkaisseet toistasataa
erikoistutkimusta. Vv. 1886-90 ilmestyi H:n „Lehrbuch der
Dogmengeschichte" (3 nid.; 4:s pain. 1909-10),
joka sekä metodisesti että sisällykseltään on
käänteentekevä teos alallaan (ks.
Dogmihistoria). Siinä esiintyvä teologinen
käsitys on etupäässä A. Ritschlin vaikutuksen
alainen. Lyhennys tästä on „Grundriss der
Dogmen-geschichte (3:s pain. 1898). H:n toinen pääteos
on laaja muinaiskristillisen kirjallisuuden
historia, jota on ilmestynyt 2 osaa („Gesch. der
alt-christl. Litteratur", 1893-1907) ; ne sisältävät
valmistavia tutkimuksia vielä julkaisematonta
loppuosaa varten, johon varsinainen
kirjallishistoriallinen esitys tulee. H. on tullut siihen
tulokseen, että perintätiedon ilmoitukset
muinais-kristillisten teosten syutyajasta ja tekijästä
yleensä ansaitsevat paljon enemmän luottamusta
kuin kriitilliset tiedemiehet F. Chr. Baurin
(ks. t.) jälkeen ovat niille antaneet, ja että
kirkon vanhin historia on pääasiassa luotettavasti
selvitettävissä, vaikka siihen jääkin aukkoja.
Muutamien U:n T:n kirjojen, varsinkin Luukaan
evankeliumin ja Ap. tekojen, aitoperäisyyttä H.
on erityisesti käsitellyt („Beiträge zur
Einleitung in das Neue Testament", 1906-08). Edel-

leen H. laajahkoissa teoksissa on esittänyt
vanhan kirkon lähetyshistoriaa („Die Mission und
Ausbreitung des Christentums iu den ersten drei
Jahrhunderten", 2 pain. 1906) ja
kirkko-oikeudellista kehitystä („Entstehung und
Entwicke-lung der Kirchenverfassung und des
Kirchenrechts in den zwei ersten Jahrhunderten", 1910).
Etevää kirjallisuuslehteä „Theologische
Littera-turzeitung" H. on toimittanut yhdessä E.
Schü-rerin kanssa. Mainiona luennoitsijana ja
puhujana H. on tullut tunnetuksi laajalti
ulkopuolella varsinaisten tiedemiestenkin piiriä ja on
vapaamielisen protestanttisen teologian
huomatuin nykyään elävä edustaja. Paljou väittelyä
herätti 1892 H:n kansantajuinen kirjanen
apostolisesta uskontunnustuksesta, josta syntyi n. s.
„Apostolikum-riita". V. 1900 H. julkaisi
kaikkien tiedekuntien ylioppilaille pitämänsä luennot
kristinuskon olemuksesta („Das Wesen des
Christentums") ; ne sisältävät henkevän katsauksen
kirkon kehitykseen ja pääkirkkokuntien
luonteenkuvauksen, johon liittyy persoonallinen, H:n
oman teologisen kannan esitys. Sekin aiheutti
kiivaita kynäkiistoja. — Laajan Preussin
tiedeakatemian historian H. kirjoitti 1900. Saksan
evankelissosiaalisiin kongresseihin hän on
ahkerasti ottanut osaa tavallisesti niiden
puheenjohtajana ja yhtenä pääpuhujana. [A. njelt,
„Apostolikum-riita Saksassa" (Valvoja, 1893) ;
Z. Castrén, „Jeesus Kristus historiantutkijan
valaisemana" (Valvoja, 1901).] J. G.

Harnisch, Wilhelm (1787-1864), saks.
seminaarinjohtaja ja kasvatusopin, kirjailija.
Innokkaana Pestalozzi’n aatteiden kannattajana
H. vaikutti huomattavasti sekä kirjailijana että
käytännöllisenä koulumiehenä aikansa
kasvatuskysymysten ratkaisuun. [Rein, „Encyklop.
Handb. d. Pädagogik", IV, 2:nen pain.]

Haro juuri k s. Juuri.

Harolan Linnaluoto Kokemäellä,
vuolasvir-taisen veden keskellä oleva saari, josta tarina
kertoo, että siinä ennen muinoin on ollut linna.
Muinaislöydöt osoittavat sen asutuksi
pakanuuden ajan lopulla. K. S.

Harpalos, Aleksanteri Suuren rahastonhoitaja,
jonka huostaan kuningas lähtiessään
Intian-retkelleen uskoi aarteensa. H. tuhlasi
hekumalliseen elämäänsä niin suuren osan hoidettaviaan
rahavaroja, että hän, kun tieto Aleksanterin
paluusta saapui, katsoi parhaaksi paeta
Babylonista, jolloin hän otti mukaansa 5,000 talenttia
sekä 6,000 palkkasoturia. Hän lähti nyt
Kreikkaan ja pyysi turvaa ateenalaisilta sekä osasi
hankkia itselleen vaikutusvaltaisia ystäviä
Ateenassa. Niinpä kun Aleksanterin nimessä
vaadittiin hänen luovuttamistaan, eivät ateenalaiset
siihen suostuneet; kuitenkin he ottivat H: n
hallussa olevat rahat takavarikkoon ja vangitsivat
hänet itsensä. Mutta H:n onnistui päästä
pakoon ja läksi Kreettaan, missä eräs hänen
upseereistaan, Thibron, hänet murhasi. Kun
ateenalaisten sitten tuli jättää takaisin H:n tuomat
rahat, havaittiin, että alkuperäisestä summasta,
jonka H. oli ilmoittanut 700 talentiksi, ei ollut
jäljellä muuta kuin toinen puoli; loput H. oli
käyttänyt lahjomisiin. Tämän johdosta pantiin
vireille oikeusjuttu (n. s. H:n juttu), johon
muiden muassa Demosthenes (ks. t.) oli sotkeutunut.

E. R-n.

Adolf Harnack.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0083.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free