- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
145-146

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hartausseura ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

145

Hartausseura - Hartikka Henrikinpoika

146

levittänyt varsinkin Lutherin kirjoja. Sen ohessa
on tässä piirissä luettu F. G. Hedbergin
(„Ainoa autuuden tie" y. m.), C. O. R o s e n i u
k-sen („Isä meidän selitys" y. m.) ja Joh.
B ä c k i n kirjoja.

Uudemmasta suomalaisesta
hartauskirjallisuudesta mainittakoon lopuksi suomennokset
Funcken, Spurgeonin ja
Drummond i n teoksista, Klavenessiu,
Bes-kowin, Frenssenin ja Janssenin
saarnoista sekä G. Johanssonin saarnat (3
kokoelmaa) . E. K-a.

Hartausseura, sellainen hartaudenharjoitus,
jossa on lukuisammin osanottajia kuin
tavallisessa kotihartaudessa, mutta jota ei silti voi
katsoa yleiseksi jumalanpalvelukseksi (ks. t.).
Hartausseuraa ei ilman kirkkoherran lupaa saa
pitää sillä ajalla, jolloin yhteistä
jumalanpalvelusta seurakunnassa toimitetaan.
Evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen, joka tätä vastaan
rikkoo, joutuu voimassaolevan, 6 p. jouluk. 1869
annetun Kirkkolain 33 §:n mukaan sanotun lain
101 §:ssä säädetyn kirkkokurin alaiseksi; ellei
hän ota siitä ojentuakseen, voidaan hänet tuomita
korkeintaan sadan markan sakkoon (Rikoslain
41: 1). Jos evankelisluterilaisen seurakunnan
jäsen vastoin kirkkoneuvoston kieltoa on pitänyt
opetuspuheita yksityisessä hartausseurassa,
voidaan hänet rangaista enintään viidensadan
markan sakolla (Rikoslain 41: 2, Kirkkolain 33, 104
ja 394 §§). vrt.
Konventikkelipla-k a a 11 i. O. K:tien.

Harte [hät], Francis Bret (1839-1902),
amer. kirjailija, siirtyi 1854 Kaliforniaan, missä
toimi maanmittarina, opettajana, latojana,
sauomalehtimiehenä y. m. V. 1863 H. perusti
aikakauskirjan „Overland Monthly", jossa
julkaisi omituiset ja mieltäkiinnittävät
kaivos-kertomuksensa „The luck of roaring camp"
(1868), „The outcast of Pokerflat" (1869) ja
„Tennessee’s partner" sekä runon „Piain
lan-guage from truthful James" (1871), joka saattoi
tekijän laajalti kuuluisaksi. H:n
ihmisystävällinen mieli ja ihmisluonnon sovinnollinen
ymmärtämys, hänen paikallisväritykseen tottunut
silmänsä ja eloisa esityksensä ovat taanneet
hänelle lukijapiirin myöhemminkin, kun jo hänen
aiheensa ovat menettäneet
uutuudenviehätyk-sensä. Kirjana ilmestyivät ensin „Condensed
no-vels" (1867), „Poems" (1871), ja „The luck of
roaring camp, and other sketches" (1871) aloitti
pitkän sarjan novelleja, joista kokoelma
suomennettu: „Tarinoita Kalifornian kultamaalta"
(1874). [Pemberton, „Life of B. H." (1903);
Boynton, „Life of B. H." (1903).]

J. H-l.

Hartebeest-antilooppi ks. K a a m a.

Härtel, Wilhelm August von
(1839-1907), itäv. filologi ja valtiomies, klassillisen
filologian ylim. prof. 1869 ja vak. prof. 1872 Wienin
yliopistossa, hovikirjaston esimies 1891,
opetus-asiain ministeri 1900-05, jolloin vastusti
slaavilaisten vaatimuksia ja kirkollismielisten
vaikutusta. H. kirjoitti m. m. „Homerische Studien",
3 os. (1871-74), „Demosthenische Studien", 2 .os.
(1877-78), „Patristische Studien" (1890-95),
julkaisi klassillisten kirjailijain (Eutropiuksen,
Cyprianuksen, Enuodiuksen, Paulinus
Nolanuk-sen) teoksia sekä perusti 1879 yhdessä K.

Schenklin kanssa „Wiener Studien" nimisen
aikakauskirjan. E. J. H.

Hartenau, Alexander von, kreivi, ks.
Aleksanteri I, Bulgaarian ruhti-

n a s.

Hartenstein
stäinj, Gustav (1809-90),
saks. filosofian harjoittaja, vars. professori [-Leipzigissä 1836-59, sittemmin kirjastonhoitaja
Je-nassa. Liittyi Herbartiin ja julkaisi teokset
„Die Probleme und Grundlehren der allgemeinen
Metaphysik" (1836) sekä „Die Grundbegriffe der
ethischen Wissenschaften" (1844), jotka ovat
erittäin hyviä herbartilaisen oppijärjestelmän
esityksiä. Julkaisi ansiokkaat Kantin teosten
kokonaispainokset (1838-39, 10 os., ja uudelleen
1867-69, 8 os.), samoin Herbartin kootut teokset
(1850, 12 os., uudelleen painettu 1883-93, 13 os.).

A. Gr.

Hartialihas (musculus deltoideus), lihas, joka
solisluun ulommissa osissa ja lapaluun harjalla
olevista kiinnityskohdistaan lähtien peittää
olkanivelen ja toisesta päästään kiinnittyy
kyynärvarteen; sen tehtävänä on kohottaa käsivartta.

Hartiat, ne vartalon osat, joihin ylä- tai
eturaajat ovat kiinnittyneet; hartioitten luuston
muodostavat etupäässä lapaluut ja solisluut,
ynnä ne rintakehän yläosat, joihin sanotut luut
nojaavat.

Hartig f-ihj. 1. Georg Ludvig H.
(1764-1837), saks. metsänhoitomies, metsätieteen
perustajia, toiminut käytänn. metsänhoitajana,
ylläpitänyt "metsäkouluja, nimitettiin 1811 Preussin
metsänhoitolaitoksen päälliköksi, luennoi samalla
metsätiedettä Berliinin yliopistossa. Julkaissut
joukon teoksia, joilla on ollut uranaukaiseva
merkitys; niistä ovat tärkeimmät „Lehrbuch für
Förster" (1808 ; ll:s pain. 1877) ja „Anweisung zur
Taxation der Forste" (1795; 4:s pain. 1819),
toimittanut useita metsänhoidollisia
aikakauskirjoja. — 2. Theodor H. (1805-80), edellisen
poika, toiminut pääasiallisesti metsätieteen
opettajana, ensin Berliinin yliopistossa, sitten
Braunschweigin polyteknikumissa, julkaissut useita
metsätieteellisiä tutkimuksia ja käsikirjoja. —
3. Robert H. (1839-1901), edellisen poika,
toiminut etupäässä metsätieteen opettajana
Eberswaiden metsäakatemiassa (1867-78) ja
Münchenin yliopistossa (1878-1901), julkaissut suuren
määrän erittäin ansiokkaita tutkimuksia
varsinkin kasvipatologian alalta, meilläkin oppikirjana
käytetyn „Lehrbuch der Pflanzenkrankheiten"
(1882; 3:s pain. 1900), „Anatomie und
Physiologie der Pflanzen" (1891) y. m. A. C.

Hartikka Henrikinpoika (k. 1599), Vuolteen
herra, suom. soturi, esiintyy v:sta 1569 alkaen
ajan asiakirjoissa; Juhana III:n aikana
nimitettiin häntä arvonimellä „muonaveronhoitaja"
ja sitä arvoa, mitä nautti, osoittaa se seikka,
että hänet 1580-luvun lopussa Pentti
Severin-poika Juustenin kanssa määrätään hoitamaan
Suomen käskvnhaltian virkaa Aksel
Lejon-hufvudin estettynä ollessa; sittemmin hän on
Halikon kihlakunnan tuomarina. H. H. oli niitä
Suomen aatelismiehiä, jotka riidan syttyessä
Sigismundin ja Kaarle herttuan välillä
jänte-västi asettuivat edellisen ja Klaus Flemingin
puolelle. Marttilan taistelussa Kaarle herttuata
vastaan 1599 hänet mainitaan suomalaisten
päälliköiden joukossa, mutta joutui sen jälkeen

i

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0087.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free