- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
149-150

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hartman ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

149

Hartman—Hartmann

todellisuuden tuntemukseen. Me voimme
tällä tavoin, arvelee H., oppia tuntemaan oliot
sellaisina kuin ne itsessään ovat; hän hylkää
niinmuodoin Kantin opin, että meillä ei voi olla
tietoa „olioista itsessään", vaan ainoastaan
ilmiöistä. Käytännöllisessä filosofiassa H. ajaa
sitä periaatetta, että oikea tieto ihmisestä
itsestään ja maailmasta saattaa hänet täyttämään
velvollisuutensa, koska
velvollisuudentäyttämi-nen asiain luonnon mukaan on välttämätön ehto
onnellisuuden saavuttamiseksi. Se, jolle
käsitykset Jumalasta, hyveestä, inhimillisyydestä ovat
täysin selvät, ei saata toimia jumalattomasti,
paheellisesti tai epäinhimillisesti. H:ssa oli,
kuten tästä näkyy, n. s. „valistusajan" luja usko
valistuksen kykyyn tehdä ihmiskunta
onnellisemmaksi ja paremmaksi. H. on Suomen
sivistyshistoriassa harvinainen ilmiö, hän kuu on
melkein ainoa itsenäinen ajattelija, jonka
maamme on tuottanut. Mutta kaukana tieteellisen
elämän keskuksista esiintyen ja keksijänsä
ennenaikaisen kuoleman johdosta keskeneräiseksi
jääden ei H:n filosofia ole herättänyt mitään
yleisempää huomiota omassa kotimaassaankaan.
Kuitenkaan ei se kokonansa ole jäänyt vaille
seurauksia, koskapa, lukuunottamatta H:n lämmintä
ihailijaa ja kannattajaa, Sederholmia, H:n
aatteiden vaikutusta saattaa havaita myös eräässä
miehessä, jolla kasvatuslaitoksemme vaiheissa on
ollut huomattava sija, nimittäin Odert
Gripen-bergissä (ks. t.), joka kasvatusopillisten
teorio-jensa tueksi vetoaa H:n tieto-oppiin.
[„Mnemo-syne", vuosik. 1819 ja 1823; K. Sederholm,
„Studien" I; Th. Kein, „Filosofins Studium vid Åbo
Universitet" (Sv. Litt. Sällskapets i Finland
skrifter X, siv. 244).] Th. R.

Hartman. 1. Johan Peter Emil H.
(1S05-1900), tansk. säveltäjä, varhaisin
pohjoismaisen erikoistyylin edustaja; tuli 1840
Kööpenhaminan konservatorin johtajaksi, sai 1879
yliopistolta kunniatohtorin arvon. Säveltänyt 3
oopperaa, sinfonioja, baletteja, kuoroteoksia,
lauluja, pianokappaleita y. m. Gade oli hänen
vävynsä.

2. V i 1 h e 1 m E m i 1 i u s (Emil) Z i n n H.
(1836-98), säveltäjä, edellisen poika, isänsä ja
Gaden oppilas. Toimi urkurina
Kööpenhaminassa 1861-73, tuli Gaden jälkeen
musiikkiyhdistyksen johtajaksi. Säveltänyt etenkin
orkesteriteoksia (3 sinfoniaa y. m.) ja kamarimusiikkia
sekä useita oopperoita. 1. K.

Hartmann, Karl Robert Eduard von
(1842-1906), saks. filosofi, synt. Berliinissä,
palveli 1858-65
sotaväessä, luopui
sotilasuralta polvivian
takia, joka vaivasi
häntä koko hänen
elinikänsä. Huomasi
jo 1S64 filosofisen
ajattelun oikeaksi
elämäntehtäväkseen,
tuli 1867 filos.
tohtoriksi ja julkaisi 1869
kuuluisimman
teoksensa „Philosophie des
Unbewussten", joka
saavutti tavattoman
menestyksen (11 pain.

1904, myöhemmillä lisäyksillä laajentunut 3:ksi
nid.). Eli sen jälkeen Berliinissä ja läheisessä
Grosslichterfeldessä ; julkaisi pitkän sarjan eteviä
teoksia. Filosofian eri päähaaroja käsittelevät
perusteelliset tutkimukset „Das sittliche
Bewusst-sein"(1885, ensim. laitos nimellä „Phänomenologie
des sittl:n Be\v:s", 1879), „Religionsphilosophie"
(2 os., 2 pain. 1888), „Ästhetik" (2 os., 1886-87),
„Kategorienlehre" (1896). Nämä teokset ovat
monissa kohdin kypsyneemmän filosofisen
mietinnän tuloksia kuin „Philos. des Uubew.", mutta
eivät ole voittanee’t läheskään yhtä suurta
mainetta, koska ne eivät sisällä yhtä rohkeita,
jännittäviä uusia aatteita. Tieto-opillista kantaansa
H. esittää m. m. teoksissa „Kritische Grundlegung
des transcendentalen Realismus" (1875) ja „Das
Grundproblem der Erkenntnistheorie" (1889).
Filosofian historiaa H. käsittelee, valaisevasti ja
usein syväaatteisesti osoittaen oman oppinsa
suhdetta entisiin oppisuuntiin, lukuisissa julkaisuissa,
jotka koskevat Kantin, Schellingin, Hegelin,
Schopenhauerin, Lotzen filosofiaa,
uuskantilaisuutta y. m., sekä teoksessa „Geschichte der
Metaphysik" (2 os., 1899-1900). Kirjoitti vielä
m. m.: „Die Selbstzersetzung des Christentums
und die Religion der Zukunft" (3 pain. 1888),
„Das Judentum in Gegenwart u. Zukunft" (2 p.
1885), „Moderne Probleme" (1886), „Zwei
Jahrzehnte deutscher Politik u. die gegenwärtige
Weltlage" (1S88), „Die sozialen Kernfragen" (1894),
„Tagesf£agen" (1896, 1900), „Der Spiritismus"
(2 pain. 1898), „Die Geisterhypothese des
Spiritismus u. seine Phantome" (1891). Hänen
kuolemansa jälkeen on julkaistu uusi hänen
filosofiansa kokonaisesitys „System der Philosophie in
Grundriss" (8 os.). Nimimerkillä „Karl Robert"
H. on julkaissut pari näytelmäruiioelmaa. —
Filosofiassaan H. lähinnä liittyy Schopenhauerin
alkuunpanemaan pessimismiin: olemassaolo on
välttämättä kärsimystä. Kuitenkin hän väittää
ja koettaa lukuisilla kokemusperäisillä
tosiasioilla osoittaa, että maailman rakennuksessa
ilmenee myöskin paljon tarkoituksenmukaisuutta.
Tajuton järjellisyys vaikuttaa esim. elimellisten
olentojen elonvoimassa, luonnon
„lääkitysvoi-massa", vaistossa ja useimmissa
korkeammissakin sielullisissa toiminnoissa. H. päättää, että
olevaisen perustuksena on yhtenäinen alkutahto,
joka peruspyrkimyksessään on sokea, järjetön;
mutta siihen liittyy välittömästi tajuton järki,
joka muodostaa olemassaolon niin
tarkoituksenmukaiseksi kuin mahdollista on. Että maailma
on, siihen on syynä ehdottoman alkuolevaisen
sokea tahtopuoli; millaiseksi maailma
muodostuu, sen määrää tajuttoman alkuolevaisen
järkipuoli. Sentähden H. tahtoo yhdistää ja
kehittää Schopenhauerin ja Hegelin filosofisia
aatteita Schellingin suunnitteleman „positiivisen
filosofian" pohjalla. — Runsaan filosofisen
tuotantonsa ohella H. 011 teoksissaan ahkerasti
käsitellyt käytännöllisiä ajankysymyksiä, niinkuin
Saksan kansallista politiikkaa, yhteiskunnallisia
ja kasvatuskysymyksiä, naiskysymystä,
juuta-laiskysymystä (juutalaisuutta vastustaen),
eläinsuojelusta, spiritististä liikettä, vegetarianismia.
Kaikilla aloilla hän on saanut paljon ihailua ja
paljon kiivasta vastustusta. — H:u ensimäinen
vaimo Agnes Taube rt julkaisi miehensä
filosofian hengessä kirjan „Der Pessimismus und

Eduard v. Hartmann.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0089.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free