- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
151-152

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hartman ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

151

Hartmann von Aue—Hårün arrasTd

152

seiiie Gegner" (1873), hänen toinen vaimonsa
Alma Lorenz kirjan „Zurück zum
Idealismus" (1902). [R. Kocher, „Das philos. System
E. v. H:s" (1884) ; Olga Plümacher, „Der Kampf
ums Unbewusste" (2 pain. 1891) ; A. Drews, „E.
v. H:s philos. System im Grundriss" (2 pain.
1906) ja (lyhyemmin) „Das Lebenswerk E. v.
H:s" (1907)’.] ’ A. Gr.

Hartmann von Aue (0 w e) (s. n. 1170, k.
jälkeen v:n 1210), keski-yläsaks. runoilija, jonka
aikaisin kertova runoelma „Erec" on sepitetty
kohta v:n 1190 jälkeen. Tämän jälkeen
luultavasti seurasi „Gregorius auf dem Stein",
ranskalaisen esikuvan mukaan kirjoitettu legenda, „Der
arme Heinrich", H:n tunnetuin teos, aiheena
saks. kansansatu, jossa kuolemansairas ritari
pelastetaan elämälle, siten että neito uhrautuu
hänen edestään, sekä „Iwein oder der Ritter mit
dem Löwen" (kirj. ennen v. 1203), joka samoin
kuin „Erec" kuuluu Artur kuninkaan tarustoon.

H. on n. s. hovieepoksen etevimpiä edustajia, hän
on kertojana miellyttävä, hänen kielensä on
sujuva, ja hänen tyylinsä muodostui esikuvaksi
seuraavalle taide-eepokselle. Yhtä huomattavia
eivät ole H:u laulurunot. Kriitillisen
yleispainok-sen H:n teoksia toimitti Fedor Bech (1866-69,
3 nid.). [Rötteken, „Die epische Kunst Heinrichs
von Veldeke und Hartmauns von Aue" (1887) ;
Schönbach. „H. v. A." (1894) ; H. Piquet, „Étude
sur Hartmann d’Aue" (1898).] J. Hl.

Hartmansdorff, Jakob August von
(1792-1856), ruots. virka- ja valtiomies, yleni
kelvollisuuteusa tähden pian virkauralla ja
käytettiin kauan toimissa Saksassa ja Norjassa.
Virastojen uudestaan muodostamista varten
asetetun komitean jäsenenä hän teki ehdotuksen
(1825), joka myöhemmin suureksi osaksi
toteutettiin; teki myös ehdotuksia eduskunnan
muutokseksi. Otti v:sta 1823 osaa valtiopäiviin
aateliston jäsenenä ja puolusti monessa kohdin
vapaamielisiä parannuksia (esim. valtiovarain
käyttämisen parempaa tarkastusta y. m.) ; hän
harrasti myös kouluolojen uudestaan järjestämistä.
Myöhemmin H. liittyi vanhoilliseen puolueeseen.
Tuli 1831 kirkollisasiain toimituskunnan
valtiosihteeriksi, hoiti monesti hovikanslerin virkaa,
esim. 1838. Tällöin hän taisteli yhä kiihtyvää
kirjallista vastustusta vastaan ja joutui
kokonaan yleisön epäsuosioon (varsinkin
Crusenstol-pen jutun johdosta), nauttimatta siltä Kaarle
XIV:n Juhanan luottamusta. Vielä
myöhemminkin häntä persoonallisesti uhattiin ja häväistiin
mielenosoituksia toimeenpanemalla. V:n 1840 ja
seur. valtiopäivillä H. vanhoillisten johtajana
taidolla puolusti hallitusta. Tuli 1841
kamari-oikeuden presidentiksi, sam. v. unionikomitean
jäseneksi. Julkaissut useita valtiollisia y. m.
teoksia. G. R.

Hartola (ruots. Gustaf Adolfs socken).

I. Kunta, Mikkelin 1., Heinolan khlak.,
Hartolan nimiesmiesp.; kirkolle 31 km Sysmän
laivasillalta, 64 km Mäntyharjun asemalta; 743,« km’,
joista viljeltyä maata 7,142 ha (1901) ; 30,75s»
manttaalia, talonsavuja 274, torpansavuja 337
ja muita savuja 1,272; 7,755 as. (1907), joista
ruotsinkiel. n. %; 945 hevosta, 4,996 lehmää
(1908). — Kansakouluja 8. H:n kansanopisto.
H:n osuusmeijeri (1906), useita myllyjä, Ansian
ja Koskipään sahat. — 2. Seurakunta, kon-

sistorillineu, Savonlinnan hiippak., Heinolan
ro-vastik.; kirkko mainitaan jo 1398; ainakin jo
1540 kappeli [ensin Koskipään, sitten (1729)
Hartolan nimellä], itsen, khrakunnaksi 1786
(K. k. "/8 84) Svsmästä, saaden nimeksi Kustaa
Aadolfin (1. Kustavuksen) pitäjä. Kirkko puusta
(n. 1684, korj. 1851). [Ad. Neovius, „Ür Finlands
historia", siv. 442-3.] K. 8.

Hartsi ks. Hartsit.

Hartsilakka, hartsivernissa,
havupuit-ten hartsien, kolofoniumin, tärpätti- tai
alkoholi-liuos; käytetään m. mi puuu sivelemiseen.

Hartsiliima, etupäässä paperimassan
liimaukseen käytetty hartsisaippuan vesiliuos.
Hartsi-liimaa valmistetaau keittämällä hartsia soodan
vesiliuoksessa, jolloin soodaa tavallisesti
käytetään niin vähän, että vain osa hartsia
saippuoi-tuu. Syntynyt hartsisaippua sekoittuu veteen
valkeaksi nesteeksi, jota lisätään paperimassaan
hollanterikoneessa. Tästä saostetaan hartsi
rikki-happoisen aluminiumin vesiliuoksella;
saostues-saan hartsi täyttää paperin kuitujen väliset
lomat ja siten paperi liimautuu. A. S-r.

Hartsisaippua, tuote, jota saadaan
natron-lipeän tai muiden emäksien vaikuttaessa
hartsei-hin ; käytetään m. m. paperinliimauksessa
paperitehtaissa (ks. Hartsiliima) ja saippuoiden
seosaineena. S. V. H.

Hartsit, kasvikunnasta saatavia hiilirikkaita,
happikövhiä ja typettömiä, amorfisia ja sulavia
aineita, liukeuevat alkoholiin, eetteriin,
eetteri-siin öljyihin ja rasvoihin, veteen
liukenemattomia ; sähköä ne eivät johda, hangatessa saavat
negatiivista sähköä. H. ovat joko tehottomia
(indifferenttejä) tai happamia (sisältävät
hartsi-happoja), jonka happamuutensa vuoksi ne
alkaa-lien kanssa muodostavat hartsisaippuoita
eli resinaatteja; kuivatislauksessa syntyy
h:eista erinäisiä hiilivetyjä. — Luonnossa on
h:eja kasveissa liuenneina eetterisiin öljyihin tai
sekoittuneina väriaineisiin; joskus ne ovat
fossiileja (esim. meripihka). Tavallisimmista h:eista
mainittakoon kuusen- ja petäjänhartsi, mastiksi,
bentsoë, guajakki, kopaali, stooraksi, kumilakka,
y. m. H:eja käytetään lakkojen, vernissaiu,
kittien, saippuoiden valmistuksessa, joskus
valaistukseen y. m. S. V. H.

Hartsiöljy ks. P i h k a ö 1 j y.

Hartzenbusch [nrtsenbu’sk], Juan
Eugenio (1806-80), esp. kirjailija, kirjoitti
näytelmän „Los amantes de Teruel" (1836), joka
runollisesti kuvasi rajattoman onnetonta rakkautta
ja jonka saavuttama suuri menestys saattoi
hänet jatkamaan kirjallisella uralla. Hm muut
huomattavimmat näytelmät ovat „La redoma
encantada" (1839), „La visionaria" (1840),
„Alfonso el casto" (1841), „El bachiller Mendarias"
(1842), „La coja y el encogido" (1843), „Juan
de las Vinas" (1844), „Vida por honra" (1854),
v. m. Useimmissa H:n näytelmissä ilmenee
kukoistava mielikuvitus, voimakas sanontatapa,
sointuva runomitta ja kansallisten aiheiden
onnistunut valinta. H. on toimittanut eteviä
painoksia Tirso de Molinan, Calderönin ja
Alarca-nin teoksista. [Diercks, „J. H." („Unsere Zeit",
1882) ; Eugenio Hartzcnbusch, „Bibliografia de
Hartzenbusch" (1900).] J. H-l.

Härün arrasid („Aaron rehellinen"), viides
kalifi Abbasidien sukua (786-809), Mahdin poika

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0090.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free