Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hatti-šerif ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
163
Hauck—Haugwitz
104
-1872), tansk. kirjailija, tuli 1827
luonnontieteit-ten lehtoriksi Soron akatemiaan, 1846
pohjoismaiden kielten professoriksi Kieliin ja 1851
estetiikan professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon.
Kirjailijana hän oli Oehlenschläger^ harras
ihailija ja liittyi romantillis-uskonnolliseen
katsantokantaan. H. on kirjoittanut joukon
draamoja: „Bajazet", „Tiberius" y. m., mutta
saavutti menestystä vasta myöhemmillä
draamoillaan: „Svend Grathe" (1841), „Sostrene på
Kin-nekullen" (1849), „Tycho Brahes ungdom" (1852),
joka on ehkä paras hänen draamallisista
teoksistaan, v. m. Vielä enemmän mainetta hän niitti
kertomuksillaan „Vilhelm Zabern" (1834),
„Guld-mageren" (1836), „En polsk familie" (1839) y. m.,
jotka kaikki käsittelevät sivistyshistoriallisia
aiheita. Loppuiällä hänen lyyrillinen suonensa
pulppusi harvinaisen raikkaana, joten hänen
runokokoelmansa „Lyriske digte" (1842), „Lyriske
digte og romancer" (1861), johon sisältyy
ro-manssisarja „Valdemar Atterdag", sekä „Nye
digtninger" (1869), kuuluvat Tanskan
parhaimpaan lyriikkaan. Hänen kootut draamansa
ilmestyivät 1852-59 ja hänen kootut romaaninsa,
7 nid., 1873-75. [G. Brandes, „Danske digtere"
(1877) ja F. Rönning, „Joh. Carsten H. En
lev-ncdsskildring" (1890).] E. E.
Hauck. Albert (s. 1845), saks.
kirkkohisto-rioitsija, tuli 1882 professoriksi Erlangeniin ja
1889 Leipzigiin. H. on keskittänyt elämäntyönsä
pääasiassa kahteen teokseen. Toinen on
„Realen-cyklopädie für protestantische Theologie und
Kirche", jonka kolmannen painoksen (22 nid.
1896-1909) H. on toimittanut ja johon hän itse
on kirjoittanut useita tärkeitä artikkeleita.
Toinen pääteos on ..Kirchengeschichte
Deutschlands" (3 nid. us. pain.), jossa hän on luonut
suurenmoisen kuvan keskiaikaisen Saksan
kirkollisesta ja sivistyselämästä. E. K-a.
Haude (fomentatio). 1. Kuiva tahi märkä,
lämpöinen tai kylmä kääre tai muu esine, jolla jokin
ruumiinosa kipujen lieventämiseksi, turvotuksen
poistamiseksi, märkimisen jouduttamiseksi j. n. e.
peitetään. Tällaisina käytetään sekä kuumaa
puuroa, kuumennettua hiekkaa, y. m. s., tahi
lunta, jäätä, tai kylmään veteen kasteltuja
vaatekappaleita j. m. s. Myöskin kasvirolidoksista ja
muistakin lääkkeistä valmistettuja sekoituksia
ja nesteitä käytetään tällaisiin tarkoituksiin.
Kipujen lieventämiseksi on milloin kylmä milloin
kuuma h. näyttäytynyt edullisemmaksi;
tulehtuneelle paikalle on kylmä varmempi; kylmä h.
hidastuttaa ja estääkin märkimistä, lämpönen
ja kuuma edistää ja jouduttaa sen kehittymistä.
(M. O-B.)
2. Heinistä, perunanvarsista, lehdeksistä,
oljista, ruumenista y. m. s. keittämällä tai
kuumalla vedellä kastuttamalla valmistettu
karjanrehu. Hauteet ovat Suomessa vanhoista ajoista
olleet karjan ruokinnassa paljon käytännössä.
Vielä nytkin käytetään niitä toisin seuduin
yleisesti. Haudcrehun höysteenä käytetään suoloja
ja myös jauhoja. Hauteeksi keitetään usein myös
juurikasveja. Paikoin käytetään haudeaineena
poronjäkälää. — Suuritöisenä ja polttopuiden
kulutukseen nähden kalliina sekä vähän
tuottavana hauteitten valmistus on uudenaikaisessa
karjanhoidossa jäänvt pois. 77. N.
Hauff, Wilhelm (1802-27), saks. kirjai-
lija; pilkkasi teoksessa „Der Mann im Monde"
kuutamorunoilija Claurenin imelähkön-rivoja
romaaneja; uskonpuhdistussodista on otettu aihe
teokseen „Lichtenstein", joka on ensimäisiä
Walter Scottin malliin kirjoitettuja saksalaisia
romaaneja. Kuuluisimmat ovat kuitenkin H:n
„Sadut", joita yhä on painettu uudestaan ja
käännetty kaikille sivistyskielille. „Phantasien
im Bremer Ratskeller" todistaa sukkelaa
leikillisyyttä ja mielikuvituksen herkkyyttä.
Hauge, Hans ks. Haugiaanit.
Haugesund, merikaupunki Norjassa,
Stavangerin amtissa; 10,000 as. (1907). H. sai 1866
kauppakaupunki-oikeudet. Sen synty ja kehitys,
kauppa ja teollisuus ovat mitä läheisimmin
riippuvaisia sillin kalastuksesta, joka on sen
tärkein elinkeino. H:ssa on myös kaksi
valaan-pvyntiyhtiötä. Laivaston kantavuus yhteensä
63,000 tonnia. Vienti 5,e, tuonti 3,« milj. mk.
(1907). Kaupungista pohjoiseen on mahtava,
17 m korkea muistopylväs „Haraldsstotten",
pystytetty 1872 Harald Kaunotukan, Norjan
kokoojan haudalle. E. E. Tv.
Haugiaanit, erään uskonnollisen liikkeen
kannattajat Norjassa; liikkeen alkuunpanija oli norj.
talonpoika Hans Nielsen Hauge
(1771-1824), jonka vars. vaikutus alkoi 1796. Vv.
1798-1804 hän kierteli ympäri Norjaa pitäen
herätys-puheita ja vaikuttaen sitäpaitsi laajan
kirjeenvaihdon kautta sekä tuotteliaana uskonnollisena
kirjailijana. Useita kertoja hänet irtolaisena
pidätettiin, ja vv. 1804-11 hän oli vangittuna
Kristiaaniassa; 1814 hänet tuomittiin kahden
vuoden pakkotyöhön, minkä tuomion
ylikrimi-naalioikeus lievensi rahasakoksi. Hänen
rikoksensa oli se, että hän oli rikkonut
konventtikkeli-säännön (v:lta 1742) määräyksiä ja kehoittanut
muita tekemään samoin, sekä käyttänyt
loukkaavaa puhetapaa papistosta. — Haugiaanien
suunnalle oli ominaista, että se, toisin kuin siihen
aikaan vallalla oleva kuollut oikeaoppisuus ja
järkeisuskoisuus, asetti kääntymisen ja
uudesta-syntymisen etualalle; liikkeellä oli perin
käytännöllinen leima ja se pani vahvasti painoa sille
näkökohdalle, että uskon tulee näyttäytyä töissä ;
vanhurskauttamiseen nähden haugiaanit alussa
olivat jossain määrin nomistisella kannalla, mutta
myöhemmin liike tässä suhteessa kehittyi yhä
evankelisempaau suuntaan, varsinkin sittenkuin
se sai hedelmöittäviä vaikutuksia muilta tahoilta.
Norjan valtionkirkkoon haugiaanit, jotka eivät
koskaan tahtoneet kirkosta erota, ovat
vaikuttaneet monessa suhteessa siunausta tuottavasti.
[A. Chr. Bang, ,,H. N. Hauge og liaus samtid"
(1875, 2:nen pain.).] " K. ö.
Haugwitz, Christian August
Heinrich Kurt, kreivi von H., vapaaherra
von Krappitz (1752-1831), preussil.
valtiomies; tuli 1792 Preussin lähettilääksi Wieniin
ja sam. v. ulkoasiainministeriksi, teki 1793
Venäjän kanssa sopimuksen Puolan toisesta jaosta ja
v. 1795 Ranskan kanssa Baselin rauhan: luopui
1804, syystä että ei saanut Friedrich Wilhelm
ITI:lta kannatusta ranskalaisvastaisessa
politiikassaan; Austerlitzin tappelun jälkeen hän teki
Napoleonin kanssa Schönbrunnin sopimuksen
15 p. jouluk. 1805, jonka mukaan Preussin tuli
eräiden luovuttamiensa alueiden sijaan saada
Hannover; tuli 1806 uudelleen ulkoasiainministe-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
