- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
171-172

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hausa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

171

Hausmann—Hauta

172

muksia H. on myös geologian alalta julkaissut
m. m. arvokkaan teoksen „Über die Bildung des
Harzgebirges" (1842). Muista H:n teoksista on
tärkein „Handbuch der Mineralogie" (2 p.
1S2S-47), jossa hän esittää itse laatimansa
mineraali-järjestelmän. (P. E.)

Hausmann, Richard (s. 1842), ent.
professori Tarton yliopistossa, historioitsija ja
muinais-tutkija. H. on julkaissut koko joukon tärkeitä
teoksia Itämeren-maakuntain, osaksi
etäisempien-kin seutujen muinaisuuden valaisemiseksi.
Sellaisia ovat historian alalta „Das Ringen der
Deutschen und Dänen um den Besitz Estlands bis zum
Jahre 1227", „Archivalische Studien zur livländ.
Geschichte. I. Livonica im polnischen
Reichsarchiv" y. m. Suurimman kuuluisuutensa H. on
kuitenkin saavuttanut laajan, Itämeren
maakuntain muinaisesinemuotoja esittävän kuvastonsa
kautta, jonka hän toimitti yleisvenäläistä
muinais-tieteellistä kokousta varten Riiassa v. 1896.
Kuvastoon hän kirjoitti ansiokkaan
muinaistie-teellisen johdannon. A. M. T.

Hausmanniitti, mustanvärinen, tetragonisesti
kiteytyvä malmikivennäinen, kokoomukseltaan
mangaauioksidi Mn304. Tavataan dolomiitin
yhteydessä m. m. monessa Ruotsin
rautakaivok-sessa. Käytetään mangaanimalmina. P. E.

Haussa ks. H a u s a.

Hausse lös] (ransk.), tavarain tai
arvopaperien nousu, varsinkin pörssissä. Keinottelu à 1 a
hausse, tätä tarkoittava keinottelu.
Vastakohta on b a i s s e (ks. t.).

Haussmann [osma’n], Georges Eugène,
paroni (1809-91), ransk. virkamies, oli 1853-70
Seinen departementin prefektinä; johti
taitavasti ja tarmokkaasti niitä suurenmoisia
uudistus- ja kaunistustöitä, joiden kautta suuret osat
Pariisia saivat muutamassa vuodessa ihan toisen
ulkomuodon: vanhoja kortteleita purettiin
maahan, uusia rakennettiin sijaan, uusia puistoja ja
bulevardeja perustettiin j. n. e.; v:sta 1871
Cré-dit mobilier’n johtajia; edustajana 1877-81.
Hänen toimestaan julkaistiin „Histoire générale de
Paris", „Mémoires du baron H." (1890-93).

Haussonville [osövi’1], Joseph O th en in
Bernard de Clérou, kreivi d’n. (1809-84),
ransk. valtiomies ja historioitsija, toimi ensin
diplomaattisella uralla, valittiin 1842
edustaja-kamariin, mutta vetäytyi 1848 yksityiselämään;
koetti 1871 v:n rauhan jälkeen saada Elsassista
ja Lothringista siirtolaisia asettumaan
Algeriaan; valittiin 1878 senaattiin, missä kiivaasti
vastusti Ferryn koulureformeja; v:sta 1869
akatemian jäsen; teoksia: „Histoire de la politique
extérieure du gouvernement franyais de 1830 à
1848" (1850), „Histoire de la réuniou de la
Lorraine à la France" (1854-59), ,,L’église romaine
et le premier empire" (1868-70), „Souvenirs et
mélanges" (1878). J. F.

Haustellum, kaksisiipisten hyönteisten
alahuuli, joka yhdessä ylähuulen kanssa on
muodostunut pitkäksi imuputkeksi. Tämä sulkee
sisäänsä ylä- ja alaleuat, jotka toisinaan ovat
muuttuneet koviksi pistimiksi, toisinaan
käytetään imemistarkoitukseen. U. S-s.

Haustorio ks. L o i s k a s v i t.

Hauswolff, Hans Gustaf von
(1762-1840), suom. soturi, oli Viaporia 1808
piiritettäessä v. t. linnamajurina, laati piirityksestä

päiväkirjan „Journal öfver Sveaborgs
Belägring, börjad från den dag första Skott lossades,
den 15 Mars 1808", joka, ollen seikkaperäinen
ja luotettava, on tärkeä lähde Viaporin
antautumisen valaisemiseksi. Tämän Tukholman
Ku-nink. kirjastossa säilytetyn päiväkirjan J. O. I.
Rancken ja E. G. Palmén julkaisivat
Historiallisen arkiston VI ja VII osassa. [vrt. myös
Danielson, „Suomen sota ja Suomen sotilaat";
Wasastjerna, „Ättartaflor".] -Iskm-.

Hauta. 1. Kaikkina aikoina on hautaaminen
ollut tärkeä toimitus, ja haudan muoto on usein
kokonaan riippunut siitä käsityksestä, mikä
kulloinkin on vallinnut haudantakaisesta elämästä.
Senpä vuoksi onkin haudan muoto hyvin
vaihteleva. Nykyisin sivistyskansoilla tavallinen
hauta-muoto on pystyseinäinen, nelikulmainen maahan
kaivettu 1 h à 2 m syvä kuoppa. Tämä tapa
on kyllä ollut käytännössä historiantakaisinakiu
aikoina, mutta hautakuopat ovat silloin olleet
matalammat. Paleoliittisen ajan hautoja
toistaiseksi ei ainoatakaan tunneta, vaikka
luurankoja on olemassa siltä ajalta.
Neoliitti-sen ajan suurista megaliittisista
haudoista ks. Esihistorialliset
ajanjaksot (kuvataulu II: 5, 6, 9). Tällöin eivät
kumminkaan megaliittihaudat olleet yksinvallitsevia.
Hyvin yleinen on ollut tapa haudata vainajat
maahan ilman mitään haudanpäällistä
merkkiä. Vainaja makaa yleensä toisella kyljellään,
polvet koukussa ja kädet posken alla. Toisissa
tapauksissa hän on haudattu istualleen.
Tämäntapaisia hautoja sanotaan H o c k e r-haudoiksi
(Liitekuva Hauta ja hautaustavat I, kuva 2).
Hautakalusto niissä on vähäpätöinen, mutta usein,
etenkin Egyptissä, on vainajain mukana paljo
saviastioita, jotka joskus ovat niin suuria, että
itse vainajan ruumis on niihin asetettu.
Etelä-Venäjällä ja muuallakin ovat ruumiit
kauttaaltaan peitetyt jollain punaisella värillä, tapa,
mikä jatkuu syvälle pronssikauteen. — Suomesta
ei vielä kivikauden hautoja tunneta.
Pronssikauden alussa on Välimeren maista levinnyt
yhä laajemmalle alueelle uusia hautamuotoja,
esim. kalliohaudat j. n. s. katakombiliaudat.
Molemmille on yhteistä se, että hautoihin ei
mennä ylhäältä vaan sivuilta päin, siten että
edelliset ovat hakatut kallioihin, jälkimäiset taas
maanalaiset, niin että ensin on kaivettu
pystysuora tai porrasmaisesti aleneva kaivo, minkä
pohjasta on sivulle päin koverrettu pyöreä
onkalo, varsinainen hauta (Liitekuva Hauta
ja hautaustavat I, kuva 6), johon vainaja
kalustoineen on kätketty. Hautaonkalon suu
on tukittu paadella, ja pystysuora kaivo on
täytetty maalla. Tällaista hautamuotoa
suosivat etenkin foinikialaiset. — Toisia
tämän-aikaisia hautoja Välimeren-maissa ovat
pyramidit (ks. t.) ja Mykenen mahtavat t h o 1 o
s-ja kalliohaudat (ks. M y k e n e-a i k a).
Kivikaudella olivat vainajat yleensä haudatut
polttamatta, mutta pronssikaudella alkaa yhä
laajemmilla aloilla voittaa ruumiinpoltto
alaa, tullen nuoremmalla pronssikaudella esim.
pohjoismaissa yksinvallitsevaksi. Tämä tapa
tietysti vaikutti perinpohjaisen muutoksen
haudan muodossa, ne kun nyt saivat olla paljo
pienempiä. Tavaksi tulee nyt usein kätkeä
vainajain tomu uurniin, mitkä usein saavat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0100.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free