- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
177-178

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hautaraunio ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

177

Hautaraunio— Hautausapukassa

178

haudattiin niin että heidän mukaansa pantiin
tavaraa, heidän aseensa, pukunsa ja
työkapi-neensa, usein vielä ruokaa ja juomaa maljoissa.
Yhdestä haudasta tavatut kapineet ovat tietysti
olleet kaikki samaan aikaan käytännössä, jakun
ne usein ovat hyvin vaihtelevat ja moninaiset, on
näin voitu saada selville, mitkä esineet ja
esine-muodot ovat yhdenaikuisia. Hautalöytö käsittää
vain ne esineet, jotka ovat muodostaneet yhden
ainoan vainajan kaluston, joissakuissa
tapauksissa useamman, milloin useampia henkilöitä on
haudattu yhtaikaa samaan hautaan. Hautalöytö
ei ole sama kuin kalmistolöytö, koska kalmistossa
eri haudat voivat olla eriaikuisia. —
Muinaistie-teellinen ajanmäärittely lopullisestikiu nojaa
hautalöytöihin. A. M. T.

Hautaraunio, epämääräinen nimitys
esihistoriallisille hautaroukkioille, sekä maakummuille
että hiidenkiukaille. Erikoisena
muinaistieteel-lisenä terminä ei sitä voi käyttää. A. M. T.

Hautausapu. 1. Jokainen miespuolinen
henkilö, joka nimitetään, ylennetään tahi siirretään
sellaiseen virkaan, joka tuottaa osallisuuden
Suomen siviiliviraston leski- ja orpokassaan, on
velvollinen luovuttamaan hautausavuksi puolet
virkaa seuraavasta ensi vuoden vuosipalkasta,
lisäyksestä sellaiseen palkkaan, tuomarin
käräjä-kapoista ja puustelliverosta. Virkamiehen kuoltua
ovat hänen leskensä ja perillisensä oikeutetut
saamaan sen hautausavun, jonka hän leski- ja
orpokassaan on säästänyt. Kun hän kuolee virassa
ollessaan, maksetaan hautausapu
kokonaisuudessaan kassan varoista, mutta jos hänelle on
myönnetty ero virasta ja annettu vakinainen eläke, on
hautausäpuraha suoritettava valtionvaroista, ei
kuitenkaan suurempaa määrää kuin mikä vastaa
puolta tästä eläkkeestä yhdeltä vuodelta. Jos
hautausapu nousee yli mainitun määrän,
maksetaan jälellä oleva osa leski- ja orpokassan
varoista (Keis. As. marrask. 16 p. 1892). Samoin
on jokaisen, joka nimitetään, ylennetään tahi
siirretään johonkin virkaan Suonien sotaväen
leski- ja orpokassaa koskevan ohjesäännön
kuudessa ensimäisessä luokassa, tähän kassaan
säästettävä koko vakinainen palkka kuudelta
kuukaudelta. Hautausapu vainajan jälkeen
suoritetaan samalla tavalla kuin mitä tässä edellä on
siviilivirastoon kuuluvien hautausavusta sanottu.
(Ohjes. helmik. 4 p. 1885.) Pappien ja
oppi-koulunopettajain siihen oikeutetut
kuolinpesän-osakkaat saavat nauttia armovuosia. — 2.
Hautausapua antavat myöskin erityiset
hautausapu-kassat (ks. t.). * * E. W. P.

Hautausapukassa on laitos, joka kassan
jäsenen kuoltua maksaa hänen perheelleen tahi
oikeudenomistajilleen pienen rahasumman,
oikeastaan varsinaisten hautauskustannusten
peittämiseksi. Jäsenilleen kassa valmistaa siis
oikeastaan pienen, kuolemantapauksessa maksettavan
henkivakuutuksen, jonka suuruus ei kuitenkaan
aina ole edeltäpäin täysin määrätty. Kassan
toimintaan on monasti yhdistetty avunanto
myöskin sairaus- tahi muussa ahdinkotapauksessa.
Tämänkaltaisia laitoksia tavataan jo vanhaan
aikaan Rooman valtakunnassa sekä myöhempien
aikojen ammattikunnissa. Suomessakin toimii
vielä muutamia entisiä ammattikuntakassoja,
jotka antavat hautausapua.

Hautausapukassojen järjestelyssä ilmenee monta

eri muotoa. Apuraha voi olla kaikille jäsenille
sama, riippumatta kassan jäsenten luvusta ja
kunkin yksityisen jäsenyysajasta, taikka
eri-suuri, vaihdellen jommankumman tahi
molempien äskenmainittujen näkökohtien perusteella.
Varansa kassat kokoovat joko muuttumattomana,
tavallisesti kuukausittain tai vuosittain
suoritettavana jäsenmaksuna, joka voi olla kaikille
jäsenille yhtä suuri tahi riippuva jäsenen iästä
hänen liittyessään kassaan, taikka myöskin
„tasaamisjärjestelmän" (saksaksi
Umlageverfahren) perusteella taksoittamalla jäseniään
menojen mukaan, tavallisesti kunkin jäsenten
kesken sattuneen kuolemantapauksen jälkeen.

Suomessa toimivista hautausapukassoista
kantavat aniharvat iän mukaan matemaattisesti
laskettuja vuosimaksuja, jota vastoin useimmat
noudattavat taksoitus järjestelmää. Silloin
suorittavat jäsenen kuoltua muut jäsenet sovitun
rahasumman, tavallisesti 1 markan.
Taksoituksen tuottamasta rahasummasta pidätetään osa
kassan hoitokustannuksia ja vararahastoa
varten ja jäännös maksetaan avunsaajalle.
Maksettavan apurahan suuruus on kuitenkin yleensä
rajoitettu siten, että sen yliraja vaihtelee eri
kassoissa 100:sta 500 markkaan, jopa
enempäänkin. Näitä apukassoja nimitetään tavallisesti
hautausapurenkaiksi. Tämänkaltaisen renkaan
jäsenluku on useimmiten määrätty siten, että
ylöskannon pitäisi tuottaa noin 20 °/c enemmän
kuin maksettavan hautausavun yliraja. Monasti
on määrätty alin ja korkein jäseneksiliittymisen
ikä. Jälkimäinen on yleensä asetettu hyvin
korkeaksi, jota paitsi rajoitus usein tehdään
tehottomaksi siten, että yli-ikäinenkin henkilö
päästetään jäseneksi, jos hänen seuralaisenaan
on toinen, säännönmukaisessa iässä oleva jäsen.
Useimmat renkaat vapauttavat kaikista
seuraavista taksoittamisista jäsenen, joka on renkaan
kassaan yhteensä maksanut määrätyn
rahasumman, ollen tämä yleensä 50-75 % luvatusta
hautausavusta, joskus vielä pienempikin. Jäsen
siirtyy silloin n. s. „kunniajäseneksi" säilyttäen
oikeutensa täyteen hautausapuun, ja hänen
tilalleen otetaan uusi maksava jäsen.
Vararahastonsa varoilla muutamat renkaat maksavat eri
tapauksissa hautausavun toimeenpanematta
erityistä taksoitusta. Sama henkilö saattaa
kuuluu useampaan renkaaseen.

Suomessa oli v:n 1908 lopussa 257
tämänkaltaista hautausapurengasta, joilla yhteensä oli
43,782 jäsentä. Niiden luku on sen jälkeen
melkoisesti kasvanut. Ä-ken mainittuna vuonna
renkaat maksoivat 1281 kuolemantapauksen
johdosta hautausapuna yhteensä 252,396 mk.
Niiden tulot olivat yhteensä noin 351,000 mk ja
menot 278,000 mk sekä koottu pääoma vuoden
lopussa 135.000 mk. Renkaiden toiminta on
Teollisuushallituksen tarkastuksen alainen.

Nämä hautausapurenkaat, jotka ottavat
huomioon ainoastaan hetken tarpeita, ovat
henki-vakuuiuslaitosta huokeammat, niin kauan kuin
jäsenten keski-ikä vielä on verrattain alhainen
ja n. s. „kunniajäsenten" luku pieni. Silloin ne
vetävät puoleensa paljon jäseniä, jotka eivät
saata arvostella niiden järjestely virheitä.
Varjopuolet käyvät ilmeisiksi vasta silloin, kun
jäsenien keski-iän ja „kunniajäsenten" luvun
kohoamisen takia kuolemantapausten luku vuodessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0105.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free