- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
207-208

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hedysarum ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

207

Hefner-Alteneck—Hegel

208

iieksi, kruununsyndikukseksi ja herrainhuoneen
jäseneksi. Hänen pääteoksensa ovat:
„Institutionen des römischen und des deutschen
Civil-processes" (1825) ; „Lehrbuch des gemeinen
deutschen Kriminalrechts" (6 pain. 1857) ; „Das
europäische Völkerrecht der Gegenwart" (8 pain.
Geffckeniu toimittamana 1888).

Hefner-Alteneck, Jakob Heinrich von
(1811-1903), saks. taidehistorioitsija, 1868-86
Münchenin Kansallismuseon johtaja. Julkaissut
m. m. „H. Burgkmairs Turnierbuch" (1854-56),
„Trachten, Kunstwerke und Gerätschaften vom
frühen Mittelalter bis Ende des 18.
Jahrhunderts" (10 os., 2:nen pain. 1880-90) ja
„Eisenwerke oder Ornamentik der Schmiedekunst des
Mittelalters und der Renaissance" (2 os., 1861-87).

E. R-r.

Hefner-kynttilä, Hefner-Alteneckin ehdottama

valovoiman yksikkö: amyliasetaattilampun 4 cm
korkean liekin valon voimakkuus. H.-k. = l,s
normaalikynttilää. U. S:n.

Hegar /-e-/, Friedrich (s. 1841), sveits.
säveltäjä; on toiminut Zürichissä
orkesterinjohtajana v:sta 1865 ja musiikkiopiston
johtajana v:sta 1876; nimitettiin kunniatohtoriksi
1889. H. on säveltänyt vaikuttavia
mieskuoro-teoksia, oratoreja, viulukonserton y. m. I. K.

Hegel [he-], Georg Wilhelm
Friedrich (1770-1831), saks. filosofi, synt.
Stuttgartissa, opiskeli
Tübingenis-sä 1788-93 filosofiaa ja
jumaluusoppia, oli
kotiopettajana Bernissä ja
Frankfurtissa, tuli
filosofian dosentiksi Jenaan
1800, oli 1807-08
Bam-bergissa sanomalehdentoi-mittajana, 1808-16
koulun-rehtorina Nürnbergissä, 2
vuotta professorina
Hei-delbergissä, v:sta 1818
professorina Berliinissä,
kuoli 14 p. marrask. 1831
koleraan. H. oli jo
Tü-bingenissä tutustunut 5
vuotta nuorempaan
filosofiseen hengenheimolaiseensa Schellingiin. Sill’aikaa kuin Schelling
hämmästyttävän nuorena useissa teoksissa yhä
uusilta näkökohdilta esitteli heidän yhteistä
aatesuuntaausa, kehitti ja kypsytti H. verkalleen
aatteitaan mielessään, saavuttaen siten varman,
järkähtämättömän ja systemaattisesti eheän
kannan. V. 1802-03 he yhteisesti julkaisivat
filosofista aikakauskirjaa, jonka kirjoituksissa ei
voida joka kohdassa varmasti erottaa, mikä on
kummankin käsialaa. V. 1807 H. julkaisi laajan
teoksen „Phänomenologie des Geistes", jossa hän
jyrkästi erottaa oman kantansa Schellingin
filosofiasta, arvostellen tätä vain puutteelliseksi
valmistavaksi asteeksi aatteiden kehityksessä.
Sen jälkeen ilmestyivät „Wissenschaft der
Logik" (3 os., 1812-16), „Encyklopädie der
philosophischen Wissenschaften" (1817, sitten
laajennettuja painoksia), „Philosophie des Rechts"
(1820). H:n kuoleman jälkeen hänen oppilaansa
julkaisivat hänen kootut teoksensa (18 nid.) ;
melkoisen osan niistä täyttävät hänen Berliinissä
pitämänsä luennot, joissa hän on mieltäkiinnittä-

G. \V. F. Hegel.

västi käsitellyt useita filosofian haaroja,
niinkuin historian filosofiaa („Philosophie der
Geschichte", — H:n helppotajuisin ja suurelle
yleisölle huvittavin teos), uskonnonfilosofiaa,
estetiikkaa, filosofian historiaa.

H:n filosofia on siihen aikaan Saksassa
valtaavalla voimalla esiintyneen „spekulatiivisen
idealismin" täydellisin muodostus. Kant oli
tieto-kriitillisellä tutkimuksella tullut siihen
päätökseen, että maailmankuvamme tärkeissä kohdissa
johtuu oman tietokykymme omituisesta
tajuamis-tavasta. Spekulatiivinen idealismi, tavallaan
liittyen Kantin oppiin ja sitä kehittäen, mutta
samalla perinpohjaisesti muuttaen sen
merkityksen, väittää, että koko maailman järjestys ja
olemassaolo johtuu hengestä, ja koettaa,
syventyen vain „hengen olemukseen", käsittää
olemassaolon perusaatteet ja ytimen. H. luulee
voivansa sen selvittää kehittämällä, omituista
„dialektista metodiansa" (ks. t.) noudattaen,
sarjan maailmankäsilyksemme pääkäsitteitä.
Oppijärjestelmänsä ensimäisessä pääosastossa,
jona on logiikka 1. metafysiikka, hän siten
kehittelee esim. käsitteitä oleminen, syntyminen
(das Werden), kvantiteetti, kvaliteetti, olemus
(das Wesen) ja ilmiö, elämä, tajuaminen (das
Erkennen), „absoluuttinen idea", ja arvelee sillä
selvittäneensä itse „absoluuttisen olevaisen"
olemusta eli sen välttämättömiä määräyksiä.
Systeemin toinen pääosa on luonnonfilosofia.
Absoluuttinen olevainen eli Aate („die Idee") eli
Jumaluus „erkanee itsestään" eli „astuu ulos
itsestään", muodostuu luonnoksi. H. esittää,
sa-manluontoisilla käsitemäärävksillä,
luonnonprosessien pääasteita, jotka ovat „mekaniikka",
„fysiikka", „organiikka". Kolmas pääosa esittää,
mitenkä henki „palaa itseensä" siten että
maail-mankehityksessä, luonnonmuodostumaiu pohjalla,
kehittyy henkistä elämää. Se tapahtuu ensiksi
„subjektiivisen hengen" muodossa,
ihmisyksilöissä, joten H:n „subjektiivisen hengen filosofia"
esittää sielutiedettä, — yksilöllistä sielullista
elämää sen eri kehitysasteissa. Mutta Aate
toteutuu maailmassa korkeammissakin muodoissa
kuin yksityissieluissa; se muodostuu
„objektiiviseksi hengeksi", joka esiintyy oikeusaatteessa,
„moraliteetissa" (yksityisihmisen siveellisessä eli
omantunnonmukaisessa mielialassa) ja
erittäinkin siinä ihmiskunnan historiallisen
yhteiselämän tuotteessa, jota H. nimittää
„siveellisyydeksi" (Sittlichkeit). H. ymmärtää sillä sitä
ilmiötä, että ihmiskunnan kehityksessä
muodostuu yhteisiä laitoksia ja yhteishenkeä, joissa
maailmanjärki asuu ja joiden kautta se kasvaa
objektiiviseksi vallaksi maan päällä. Jo
perheessä ja monenlaisissa yhteiskunnallisissa
piireissä, mutta ennen kaikkea valtiossa kehittyy
yhteishenki, joka sisäisenä valtana ohjaa
yksilöiden elämää. Tämä yhteishenki, joka elää valtion
laitoksissa ja joka yhteisenä siveellisenä tapana
hallitsee valtion jäsenten toimintaa, on
jumalallinen maailmanaate itse, muodostuneena
objektiiviseksi todellisuudeksi. H:n oppi
„siveellisyydestä" on erittäin omaperäinen ja merkillinen
piirre hänen maailmankatsannossaan; se tekee
hänen historiankäsitvksensä hyvin
mieltäkiin-nittäväksi ja hän 011 sen kautta syvästi
vaikuttanut 19:nnen vuosisadan ajatustapaan.
Vihdoinkin maailmanjärki toteutuu ja tajutaan „abso-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0126.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free