- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
213-214

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heiden ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

513

Heiden

— Heigel

214

konnonoppikirja, jonka Pfalzin vaaliruhtinas
Fredrik III:n kehoituksesta 1562 laativat
Heidelbergin jumaluusoppineet Kaspar Olevianus ja
Zacharias Ursinus; se painettiin ensi kerran
1563 Heidelbergissa. Kirja, joka on
systemaattisempi kuin Lutherin katekismukset, oli
tarkoitettu sekä oppi- että hartauskirjaksi.
Ehtoollis-opissa se yhdistää Zwingli’n ja Calvinin
käsitykset ja vastustaa sitä lutheril. käsitystä, että
Kristuksen ruumis on läsnä kaikkialla. K. 0.

Heiden, Fedor Logginovits (1821-1900),
kreivi, ven. kenraali, Suomen kenraalikuvernööri;
otti 1844-47 osaa taisteluihin Kaukaasiassa ja
1849 Unkarin sotaretkeen, tuli 1854 Itämeren
armeiakunnan esikuntapäälliköksi, 1862
kenraali-ajutaniiksi ja 1866 yli-esikunnan päälliköksi;
1881 kreivi Adlerbergin erottua Suomen
kenraalikuvernööriksi. H. osoitti alussa jonkinlaista
suopeutta maatamme ja erityisesti suomalaisuuden
harrastuksia kohtaan: hänen
myötävaikutuksellaan syntyivät vuosien 1883, 1886 ja 1887
kieli-asetukset. Mutta kun 1880-luvun lopulla
Venäjän natsionalistisen sanomalehdistön
hyökkäykset Suomen erikoisasemaa vastaan alkoivat,
näytti H. olevan valmis kannattamaan tältä
taholta esitettyjä vaatimuksia, josta oli
seurauksena, että hänen toimintaansa pian ruvettiin
maassamme katsomaan epäluulolla ja
levottomuudella. Kuu oli asetettu eri komissioneja
laatimaan Suomen perustuslakien kodifikatsionia,
antoi H. valmistaa yhtä tällaista komiteaa
varten „ehdotuksen Suomen suuriruhtinaskunnan
läänien hallinnon ohjesäännöksi", joka
toteutettuna olisi tehnyt täydellisesti lopun Suomen
oikeuksista. H:n esimiehyyden alaisia olivat
myöskin v. 1890 asetetut posti-, raha- ja tullikomiteat.
Ensinmainitun työn tuloksena oli
postimani-festi 12 p:ltä kesäk. 1890, jonka mukaan Suomen
postilaitoksen johto oli keskitettävä
sisäasiainministeriöön ja keisarilliseen posti- ja
telegrafi-ylihallitukseen. H. sai myöskin aikaan v:n 1891
paiuoasetuksen, joka laajensi
kenraalikuvernöörin valtuuksia sanomalehdistöön nähden; sai
pyytämänsä eron 1897, mutta toimi vielä senkin
jälkeen Suomen asiata varten asetetuissa
pietarilaisissa komiteoissa maallemme vihamieliseen
suuntaan. j. f.

Heidenhain [häi-J, Rudolf Peter
Heinrich (1834-97), saks. fysiologi, v:sta 1859
fysiologian ja histologian professori Breslaussa. H.
on lihastoiminnan aiheuttamaa aineenvaihtoa
sekä ruuansulatusrauhasten toimintaa ja niitten
soluissa huomattavia morfologisia muutoksia
ynnä Ivmfamuodostusta koskevilla
tutkimuksillaan suuresti laajentanut tietojamme sanotuilla
aloilla. Hänen teoksistaan mainittakoon:
„Mechanische Leistung, Wärmeentwicklung und
Stoffumsatz bei der Muskeltäthigkeit" (1864),
„Physiologie der Absonderungvorgänge" (Hermannin
käsikirjassa „Handbuch der Phvsiologie", 1880).

M. O-B.

Heidenstam, Verner von (s. 1859),
ruots. runoilija, lähti jo 17 vuotiaana Pariisiin,
tullakseen maalariksi, huomaten kuitenkin pian
erehtyneensä kutsumuksestaan, oleskeli
vuosikausia etelässä, silloin tällöin käyden Ruotsissa,
ja tutustuen varsinkin Italiaan, Kreikkaan ja
Itämaihin. Täynnä antiikin ihailua hän
hurmaantui varsinkin Itämaihin, omistaen voimak-

kaan elämänilon evankeliumikseen, jota julistaa
hänen ensimäinen runokokoelmansa „Vallfart och
vandringsår" (1888), esteettisen
elämännautin-non korkea veisu. Se on samalla 90-luvun
uusromantiikan esikoisteos, joka rohkeasti
nousi naturalismin
mielikuvituksen
puutetta ja „harmautta"
vastaan, ja joka
ennustaen uutta
kirjallista kukoistusaikaa
teki H:n nimen
yhtäkkiä kuuluisaksi.
Sitä seurasi lennokas

matkakertomus
„Från Col di Tenda
tili Blocksberg" (1888)
ja romaani
„Endymion" (1889), joka
itämaiden
huumauksessaan on ensimäisen
runovihon
suorasanainen vastine. Teoreettisesti hän selvitteli uudet
näkökohtansa kirjasissa „Renässans" (1889) ja
„Pepitas bröllop" (yhdessä Levertinin kans9a
1890). Merkkiteos pohjoismaiden kirjallisuudessa
on 1892 ilmestynyt suuri, kolmiosainen runoelma
„Hans Alienus", osaksi runopukuinen,
pääasiallisesti suorasanainen, loistava ja haaveellinen
elämäntarina miehestä, joka on omistanut itsellensä
antiikin elämänihanteen, mutta joka sortuu
ymmärtämyksen puutteeseen ja aikansa
kolkkou-teen. Seuraavassa teoksessaan „Dikter" (1895)
hän on kuten Hans Alienus harhailunsa jälkeen
palannut kotimaahansa, hän on tullut
kotitunnel-man laulajaksi ja sen jälkeen hän etsii
kuvattavansa henkilöt oman kansansa historiasta, sen
välittömistä ja voimakkaista luonteista. Niin
hän kirjoittaa „Karolinerna" (1897-98; myös
suom.), Kaarle XII:sta ja hänen miehistään, tai
oikeammin ruotsalaisesta, yhteisen
voimanponnistuksen karkaisemasta ja nostamasta
kansan-hengestä. Historiallisella pohjalla liikkuvat myös
„St Göran och draken" (1900), „Heliga Birgittas
pilgrimsfärd" (1901), „Skogen susar" (1904)
sekä hänen suuri romaaninsa „Folkungaträdet"
(1905-07), aihe keskiajalta. Se on enemmän kuin
mikään edellinen psykologinen tutkielma, joka
kuvaa suuren miehen yksinäisyyttä, eri
sukupolvien henkistä vastakkaisuutta, yksilön ja
vleishyvän keskinäistä ristiriitaa. Yhä
suuri-suuntaisemmaksi, vakavammaksi ja syvemmäksi
on käynyt H:n kirjallinen sävy, yhä enemmän
hän on tullut palavan isänmaallisuuden tulkiksi,
kuitenkin säilyttäen lahjomattoman
arvostelukyvyn kansaansa nähden („Ora svenskarnas
lynne", 1897). Hänen muista teoksistaan
mainittakoon „Tankar och teckningar"(1899),
„Svenskarne och deras hövdingar" (1908) ja „Dagar
och händelser. Tai, inlägg och fantasier" (1909).

e. n.

Eeidukki ks. H a j d fi.

Heigel [häigslj, Karl Theodor von

(s. 1842), v:sta 1879 professorina Münchenin
yliopistossa, v:sta 1904 Baierin tiedeakatemian
presidentti; teoksia: „Ludvig I von Bayern"
(1872), „Münchens Geschichte" (1882),
„Deutsche Geschichte vom Tode Friedrichs des Grossen

Verner v. Heidenstara.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0129.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free