Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heiden ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
215
Heijari—Heikel
216
bis zur Auflösung des alten Reichs" (1893-1908)
„Politische Hauptströmungen in Europa im 19.
Jahrhundert" (1906).
Heijari (ruots. hejare < saks. Hoyer),
raskas rautainen tai kivinen paino, joka telineen
— paalujuntan — varassa pudotetaan paalun
päähän, jotta tämä iskujeu vaikutuksesta uppoaa
maahan, ks. Junttaluoti, Paalujuntta.
J. C-én.
Heijastuminen. Sileää, kiinteätä seinää
vasten vinosti viskattu, kimmoinen kappale
ponnahtaa siitä takaisin siten, että kappaleen
tulosuunta ja ponuahdussuunta sekä pinnan normaali
kosketuspisteessä ovat samassa tasapinnassa ja
niin että tulosuunnan ja normaalin muodostama
kulma (tulokulma) on yhtäsuuri kuin
ponuah-dussuunuan ja normaalin muodostama kulma
(ponuahduskulma). Aaltoliike, kohdatessaan
kahden eri väliaineen rajapinnan, jakautuu
kolmeen osaan. Osa leviää uuteen väliaineeseen, osa
imeytyy siihen ja osa kääutyy siitä takaisin eli
heijastuu. H. tapahtuu edellämainittujen
sääntöjen mukaisesti olkoon sitten kysymyksessä
vesi-, ääni-, valo-, lämpö- tai sähköaallot.
Heijastuneet vesiaallot herättävät ristiaallokkoa,
ääniaallot kaikua. Valoaaltojen h. aivan sileästä
pinnasta — kuvastimesta — synnyttää kuvan
valoa säteilevästä esineestä (vrt.
Hajaantuminen). Lämpöaaltojen h:n voi
kouraantuntu-vasti todistaa polttokuvastimilla.
Sähköaaltojen sääntöperäisen h:n todisti Hertz. — Valon
kulkiessa tiiviimmästä aineesta harvempaan on
taitekulma suurempi kuin tulokulma (ks. V a 1 o
n-taittuminen). 90 asteen suuruista
taitekulmaa vastaa siis 90° pienempi tulokulma. Tämä
tulokulma — rajakulma — on vaihtelevaa
suuruutta riippuen väliaineista. Jos tulokulma
kasvaa rajakulmaa suuremmaksi, niin ei mikään osa
valosta enää taitu uuteen väliaineeseen vaan se
heijastuu kokonaan rajapinnasta. Syntyy n. s.
kokonaisheijastus. Sen ilmaisee
heijastuneen valon entistä suurempi voimakkuus. U. S:n.
Heijastumisoppi (valon) 1. katoptriikka,
oppi valosäteiden säännöllisestä heijastumisesta.
Heijastus ks. Heijastuminen.
Heijastuspeili. 1. Asuinrakennuksen ikkunan
eteen vinosti asetettu, tasainen peili, joka
kuvastaa ikkunasta sivullapäin olevat esineet. —
2. Koveropeili, jota käytetään heijastamaan sen
polttopisteeseen asetetusta valaistuslaitoksesta
lähtevät valosäteet määrättyyn suuntaan, joten
johonkin tarkoitettuun paikkaan voidaan peilin
avulla kohdistaa voimakas valaistus. U. S:n.
Heikel-s u k u polveutuu Heikkilän talosta
Oulun maaseurakunnasta, josta 1700-luvulla
kolme veljestä lähti opintielle. Osa suvun
jäsenistä on äskettäin ottanut nimen
Heikinheimo.
1. Henrik H. (1808-67), koulumies, pappi,
ylioppilas 1823, fil. maist. 1832, Turun lukion
lehtori 1835 ja Pietarsaaren pitäjän kirkkoherra
1861; pappissäädyn jäsen 1863-64 ja 1867;
toimitti Turussa ilmestynyttä ,,Skoltidning"ia 1848,
antoi 1862 hätääkärsiville Pietarsaaren
talonpojille lainaksi n. 30,000 mk; perusti 1863
Pietarsaaren pappilan maalle kuuromykkäin kodin,
jonka valtio sittemmin otti haltuunsa; julkaissut
mittausopin oppikirjoja.
2. Vilhelm H. (181183), koulumies ja
pappi, edellisen veli. Oli opettajana eri kouluissa,
kauimmin (1843-56) Haminan kadettikoulussa.
Kirjoittanut joukon oppikirjoja eri aineiden
opetusta varten. V. 1856 H. tuli kirkkoherraksi
Uuteenkaupunkiin, jossa virassa kuoli 1883.
[J. Kr. Svanljung, „Skolminnen".]
3. Anna Charlotta H. (s. 1838),
kuuro-mykkäinkoulun johtaja, H. l:n tytär. Antautui
jo nuorena opettamaan kuuromykkiä, joita
varten isänsä, Pietarsaaren kirkkoherra Henrik n.,
perusti „kodin" kirkkoherrantilalle v. 1863.
Kuu tämä koulu 1866 otettiin valtion huostaan,
pysyi H. edelleen siinä opettajana ja oli
laitoksen johtajana 1878-98. Koulu muutettiin 1887
Kokkolaan. H. on toiminnassaan osoittanut
harvinaista uhrautuvaisuutta ja kykyä.
4. Emma Rosina H. (s. 1842), lääkäri,
suoritti 1878 yksityiset kuulustelut lääketieteen
lisensiaattitutkintoa varten ja sai erityisellä
luvalla ryhtyä harjoittamaan lääkärintointa;
1883-1901 aluelääkärinä Helsingissä. H. on
Suomen ensimäinen naispuolinen lääkäri.
Hänen muistokseen on yliopistoomme perustettu
Rosina Heikelin stipendirahasto,
josta annetaan vuodeksi kerrallaan kaksi 250
mk:n suuruista stipendiä lukukaudessa
lääkintä-opin naisylioppilaille. H:n aloitteesta
perustettiin 1885 Konkordialiitto.
5. Frans Viktor H. (s. 1842),
voimistelunopettaja, ylioppilas 1860, H. l:n poika.
Harjoitti ensin matematiikan sekä
luonnontieteiden opintoja yliopistossa, rupesi heikon
terveyden takia merimieheksi ja teki m. m.
matkan Itä-Intiaan. Antautui sittemmin
voimistelun alalle. Suoritettuaan 1867-68
voimistelu-kurssin Tukholmassa ja seurattuaan opetusta
Dresdenin voimistelunopettajalaitoksessa H. hoiti
lyhyen aikaa voimistelunopettajan tointa useissa
Helsingin kouluissa. V. 1871 H. teki valtion
myöntämällä apurahalla opintomatkan Ruotsiin,
Tanskaan, Skotlantiin, Englantiin, Sveitsiin ja
Saksaan, niissä seurasi m. m. tunnetun A. Maulin
opetusta Karlsruhessa. Hoitanut senjälkeen
voim.-opettajan tointa Uudenkaarlepyyn seminaarissa;
v:sta 1876 yliopettajana Helsingin yliopistossa
ja sen yhteyteen 1882 muodostetussa
voimistelunopettajalaitoksessa. — Julkaissut m. m.
„Praktisk handbok i skolgymnastik för gossar"
(1874), „Gvmnastiska friöfningar utan och med
staf" (1879, kaksi pain.; myös suom.),
„Handbok i militärgymnastik" (1882), „Gymnastikens
teori" (1904) ja laajan „Gymnastikens historia"
teoksen (1909). H. on suomalaisen
kouluvoimistelun luoja. Käyttämällä lähteinä
ruotsalaisen ja varsinkin saksalaisen järjestelmän
liikkeitä H. on muodostanut itsenäisen suunnan,
joka on ollut suomalaisen voimistelukehityksen
pohjana. Käytännöllisestikin on hänen
vaikutuksensa voimistelunopettajain valmistajana ollut
huomattava. Sai 1907 professorin arvonimen.
Lahjoittanut urheilu- ja voimisteluharrastuksien
edistämiseksi maammo ruotsinkielisen nuorison
keskuudessa 25,000 mk. A. A. V-a.
6. Karl Felix H. (s. 1844),
valtiopäivä-mies ja pankinjohtaja, edellisen veli. 1881 Raahen
kauppakoulun johtaja, 1892 Pohjoismaiden
pankin johtokunnan jäsen. Helsingin, Paahen ja
Viipurin kaup. valtuusmiehenä; edusmies
valtiopäivillä 1882-1906; v. 1900 porvarisgäädyn puhe-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
