Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heisimadot ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
235
Heisipuu-
Heittoliike
236
Koiranheisipuu, a
suvullinen kukka.
Heisipuu (Viburnum), kasvisuku
Caprifolia-ceep-heimossa, u. 300 lajia pohjoisen
pallonpuoliskon puu- ja
pen-saskasveja. Lehdet
ehyet tai liuskaiset,
kukat valkeat tai
punaiset, hedelmä
1-siemeninen
luumarja. Suomen ainoa
laji,
valkeakukkai-nen ja
punamarjainen koiranheisipuu (Viburnum
opu-lus) on jotenkin
yleinen lehdoissa,
etenkin maan
eteläi-semmissä osissa.
Omituisia ovat
sarja-viuhko-kukinnon su-vuttomat laitakukat. Yleinen koristepensas on
Keski-Euroopasta ja Välimeren maista tuotu
Viburnum lantana. (J. A. V7.)
Heister [häistarj, Lorenz (1683-1758), saks.
kirurgi, tuli 1710 anatomian ja kirurgian
professoriksi Altdorfin (Baierissa) yliopistoon, missä
aloitti laajan kirjallisen toimensa. Hän julkaisi
m. m. jo aikaisemmin tekemänsä havainnon, ettei
kaihi johdu silmässä olevasta kalvosta vaan itse
mykiön himmentymisestä. Lisäksi hän julkaisi
teoksen „Compendium auatomicum" (1715-17) ja
alkoi julkaista huomattavinta teostaan
„Chirurgie" (1718), ensimäinen saksaksi kirjoitettu
kirurgian käsikirja, käytetty monta sukupolvea
oppikirjana. Siirryttyään Helmstädtiiu H. oli
siellä anatomian ja kirurgian, teoreettisen
lääke-opin, kasviopin sekä käytännöllisen lääkeopin
professorina. H. oli Saksan etevin kirurgi
18:nnella vuosis.
Heitinhihna ks. H e i 11 i m e t.
Heitinpuu ks. H e i 11 i m e t.
Heitinsilmukka ks. H e i 11 i m e t.
Heitteillepano ks. Avuton tila.
Heittimet ovat heittovälineitä, joitten
tarkoituksena on enentää käsivarren voimaa. Niitä
ovat: 1) lingot (ks. t.) ; 2) heitinpuut
(ks. Aseet, kuva 22), joilla keihäs, tuettuna
heitinpuun piikkiin tai uurteeseen, siugautetaan
siten, että käsi heitinpuineen olan takaa
kaaressa ojennetaan eteenpäin (heitinpuu oli
käytännössä muinaisilla meksikkolaisilla ja osissa
Etelä-Ameriikkaa sekä tavataan vielä
Austraa-liassa, Melaneesiassa, Mikroneesiassa,
Amur-maissa, Sahalinilla, arktisessa Koillis-Aasiassa,
eskimoilla, aleuteilla ja tlinkiiteillä) ; 3)
heitinhihnat tai -silmukat, jotka
käärittyinä keihään varren ympäri (ovat joko
irrallisia tai varressa kiinni) heitettäessä panevat
keihään pyörimään pitkittäisakselinsa ympäri
(olivat käytännössä muinaisilla kreikkalaisilla ja
roomalaisilla [amentumj sekä pronssiajalla
Poh-jois-Euroopassa; nykyään tavataan
heitinsilmuk-koja Uudessa Kaledoniassa, Uusilla Hebrideillä,
Uudessa Seelannissa, Havaiilla, Länsi-Afrikassa
ja Intiassa), vrt. Aseet. U. T. S.
Heittoaseet ovat kaukotaistelun välineitä,
joita on monta eri lajia: heittonuijia
(Fidzi-saarilla ja Afrikan etelä- ja itäosissa) ;
bumerangeja (ks. t.; sekä Aseet, kuva
12) ; bumerangin tapaisia käyriä heittopuita
Bola.
taan kiekontapainen teräväsyrjäinen heittoase,
joka keskellä olevasta lävestä etusormella
sin-gautetaan pyörimään sellaisella vauhdilla, että
voi taittaa mieheltä kaulan) ; laajalti
sota-aseenakin käytettyjä heittokeihäitä, joista
harpuunit 1. väkäkeibäät eroavat vain
siinä, että niihin on kiinnitetty hihna, mistä
kiinnipitäen eläin voidaan pidättää
(valashar-puuneissa, joita tykeillä ammutaan ja joitten
kärjessä saattaa olla räjähtävä latinki, ou köysi
kiinni varressa; ikivanha keksintö, tunnettu jo
luola-aikakaudelta Ranskasta, on harpuuni [ks.
Aseet, kuva 21], jonka irtaantuvan kärjen
hihna yhdistää varteen, mikä joskus on
ilmarakolla varustettu; tätä harpuunia käytetään
vielä Luoteis- ja Pohjois-Ameriikassa,
Celebes-ja Nikobar-saarilla, Afrikan itä- ja
länsi-rannikolla) ; s u o p u n k e j a, lassoja 1.
silmukal-lisia heittohihnoja, joita m. m. Patagonian
aro-kansat käyttävät metsästykseen ja lappalaiset
porojensa kiinniottoon (lasso nähdään myös
muinais-egyptiläisissä kuvissa karjan
kiinniotto-välineenä) sekä b olo ja (ks. Bola). vrt.
Aseet. U. T. S.
Heittokeihäs ks. Heittoaseet.
Heittokirves ks. Aseet.
Heittokone ks. Ballista ja
Sotakoneet.
Heittokäyrä, viiva, jota myöten
vaakasuo-rasti tai vinosti ammutun tai viskatun
kappaleen painopiste liikkuu (ks. Heittoliike).
Heittoliike, jonkun heittovoiman ja
painovoiman aikaansaama yhdistetty liike. II. on
pystysuora, vaakasuora tai vino. 1.
Pystysuora h. syntyy, kun kappale heitetään
luotiviivan suuntaan ylös- tai alaspäin.
Edellisessa tapauksessa on liike ensin tasaisesti
hidastuva, kunnes kappale on saavuttanut
korkeimman kohtansa — kulmin a tsionipi
s-teensä — ja sen jälkeen (samoin kuin
jälkimäisessä tapauksessa) tasaisesti kiihtyvä.
Kul-minatsionipisteen ja lähtökohdan väliä sanotaan
n o u s u v ä 1 i k s i. Ellei ilman vastusta oteta
lukuun, putoaa kappale nousuvälin alas yhtä
pitkässä ajassa kun nousemiseen kuluu ja
loppunopeus on sama kuin alkunopeus. 2.
Vaakasuorassa ja vinossa h:ssä tekevät heittovoiman ja
painovoiman suunta kulman keskenään.
Heittovoiman suunnan muodostamaa kulmaa
vaakasuoran tasapinnan kanssa nimitetään
heitto-kulmaksi. Galilei huomasi, että heittokäyrä
(ks. t.) on ilmattomassa tilassa parabeli, jonka
akseli on pystysuora. Jos heittokäyrän alku- ja
loppupiste ovat samassa vaakasuorassa tasossa,
sanotaan niiden väliä h e i 11 o v ä 1 i k s i.
Ilmattomassa tilassa ovat heittokäyrän kulminat-
tavataau metsästysaseina Itä-Sudanissa sekä
Pohjois-Ameriikassa ja ne olivat käytännössä
myös muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa
(lågo-bolon); heittoveitsiä 1. heittorautoja
(ks. Aseet, kuva 13), jotka rautatekniikan
ohella ovat kehittyneet heittopuusta (Afrikan
sisäosissa) ; diskoksia 1. kiekkoja (ks. t.)
linssimäisiä kivisiä tai metallisia heittolevyjä,
joita jo Homeros mainitsee (Etu-Intiasta tunne-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
