- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
237-238

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heittomerkki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

237

Heittomerkki—Heittourheilu

238

sionipisteen kummallakin puolen olevat osat aivan
samanlaiset. Ilman vastus siirtää
kulminatsioni-pisteen lähemmäksi loppupistettä, joten siis
kappaleen putoaminen on jyrkempi kuin nousu.
Heittoväli on ilmattomassa paikassa suurin, kun
heittokulma on 45° ja yhtä pitkä olkoon
heitto-kulma 45:ttä astetta samanverran suurempi tai
pienempi. Ilmassa on heittoväli suurin
heitto-kulman ollessa 43 à 44 astetta. U. S:n.

Heittomerkki, kirjoitusmerkki (’), jota
suomen kielessä käytetään osoittamaan sanan
lopussa elisionia (ks. t.), kahden vokaalimerkin
välissä säännöllistä tai tilapäistä (ks. D i a i r
e-s i s) tavurajaa (vaa’an, hope’inenj sekä
vieraiden nimien suom. taivutusmuodoissa alkuperäistä
nominatiivimuotoa, mihin suom. taivutuspääte
on liittynyt (Bordeaux’ssa); useissa muissa
kielissä h. on elisionin 1. apokopen, aphæresin (ks. t.)
ja synkopen (ks. t.) merkkinä. A. E.

Hèittonuija ks. H e i 11 o a s e e t.

Heitto-oppi ks. Ballistiikka.

Heittopuu ks. H e i 11 o a s e e t.

Heittorauta ks. Heittoaseet.

Heittotuli, ammunta lyhyillä tykeillä, kuten
haubitseilla, mörssäreillä j. n. e. hyvin suuressa
ampumakulmassa, jolloin trajektoria
(heit-tokappaleen rata) tulee jyrkäksi ja
hcittokappa-leet voivat sattua sellaisiin esineisiin ja
paikkoihin, joita linnoitus y. m. suojaa suoranaiselta
ammunnalta. M. v. E.

Heittourheilu. Yleisimmin käsitettynä on
heittourheilua sangen monta lajia. Nappipeli,
curling y. m. sellaiset pelit ovat tarkkuutta
kysyviä heittoleikkejä. Urheilukielessä
merkitsee heittourheilu kumminkin vain sellaisia
harjoituksia, joissa on tarkoituksena heittää joku
esine mahdollisimman etäälle,
poikkeustapauksissa myöskin korkealle.

Heittourheilu on epäilemättä saanut alkunsa
itsepuolustuksesta. Kivilohkareilla, seipäillä y. m.
sellaisilla koetettiin tuhota vastustaja jo
ennenkuin hän pääsi käden ulottuville. Nykyään ei
heittoharjoituksilla ole suoranaista merkitystä
itsepuolustuksessa. Niiden tarkoituksena on
tarjota erilaisilla ruumiillisilla edellytyksillä
varustetuille henkilöille viehättävää tilaisuutta
yksilöllisten taipumustensa kehittämiseen. Sitä
varten ja osaksi fysiologisista syistä on laadittu
suoritussääntöjä, joita on kilpailussa
noudatettava. — Niissä urheilulajeissa, missä heitto
suoritetaan yhdellä kädellä, kilpaillaan Pohjoismaissa
erikseen oikealla ja vasemmalla kädellä, jolloin
tulossumma ratkaisee. Tämän katsotaan
edistävän ruumiin tasapuolista kehitystä.

Yksinkertaisin heittourheilun muoto on
pallonheitto, vaikka se vain aniharvoin
esiintyy kilpailuissa. Käytetty pallo tehdään
visasta, on läpimitaltaan 7 1/3 cm ja painaa 150 gr.
Vauhtimatka on rajaton ja suoritustapa täysin
vapaa. Heitot mitataan rajaviivasta
kohtisuoraan pallon alastulopaikan keskipisteeseen.
Tavallisen taitavakätinen nuorukainen kykenee
heittämään palloa 70-80 m. Parhaimmat meidän
maassamme saavutetut tulokset lähentelevät 110
metriä, mutta englantilaiset, ameriikkalaiset ja
austraalialaiset kriketinpelaajat heittävät aina
140:kin m.

Sekä harjoitus- että kilpailumuotona on
heitoista yleisin kuulantyöntö. Se on johtu-

nut lähinnä kiventyönnöstä, joka usein
esiintyy kilpailunumerona skotlantilaisissa,
itävaltalaisissa ja sveitsiläisissä kansanjuhlissa.
Mutta sen sijaan
kuin
kiventyön-nössä 1. -heitossa
suoritustapa on
täysin vapaa,
määräävät
kilpailusäännöt kuulantyönnöstä,
ettei kuulaa
heittäessä saa
silmänräpäykseksikään
viedä olkapäätä
taemmaksi heittosuunnassa. Jotta tämä
voitaisiin nähdä, on vauhtimatka rajoitettu.
Tavallisimmin työnnetään 2,i» m (7 Engl. jalan)
läpimittaisesta ympyrästä, jonka keskipisteestä
kuulan alastulopaikan keskipisteeseen,
heitto-ympyrän säde poisluettuna, heitto mitataan.
Kansainvälisissä kilpailuissa käytetyn kuulan
paino on 7kg (16 Engl. naulaa).
Kuulantyöntöä luullaan aivan suotta pelkästään
voi-manharjoitukseksi. Ensi sijassa ratkaisee siinä
taito ja siihen liittyvä nopeuden muodossa
ilmenevä voima. Ameriikkalaiset ovat keksineet
suoritustavan, jolla parhaat tulokset saavutetaan.
Se vaatii jaloilta tavatonta jäntevyyttä. Siksipä
ovat maailman etevimmät kuulantyöntäjät
samalla tavallisesti nopeita pikajuoksijoita. Ani
harva harjaantumaton henkilö heittää 8 m
pitemmälle. Tavalliset kilpailutulokset vaihtelevat
10-12 m. 13-14 m:n tulokset kuuluvat
„kansainväliseen luokkaan", ja se, joka pääsee yli 15 m:n,
voi riidellä „maailman parhaimman" arvonimestä.

Keihäänheitto on kilpailuaineena
heitto-harjoituksista vanhimpia. Sillä se kuului
kiekonheiton ohella helleeniseen viisiotteluun.
Nykyinen kansainvälinen keihäs on 2,« m:n
pituinen ja painaa 800 gr. Kilpaillaan kahdella
tavalla. N. s. ruotsalainen tapa on
yleisempi. Sen mukaan keihäästä on pidettävä kiinni
keskeltä. „Vapaalla tavall a", jolloin
keihäs tavallisesti ohjataan ja heitetään
häntä-päästä kiinni pitäen, saavutetaan parhaimmat
tulokset, mutta ne ovat sattuman varassa.
Mittaus tapahtuu kuten pallonheitossa.
Ensikertalaisen käsissä on keihäs sangen vastahakoinen
kapine, ei ota lentääkseen juuri 20 m
kauemmaksi. 40 m:stä yli menevät tulokset ovat
hyviä muualla paitsi Suomessa, missä sen matkan
heittää melkein joka toinen urheilija. 50 m:n
miehet kuuluvat kansainväliseen luokkaan. 60 m
ei tätä kirjoitettaessa ole aivan vielä saavutettu.«
Keihäänheitossa ratkaisee notkeuteen ja
nopeuteen perustuva taito. Tässä harjoituksessa ovat
pohjoismaalaiset muiden kansojen
opetusmesta-reita.

Kiekonheittoa on olemassa kaksi
muotoa. Säilyneiden kuvapatsaitteu y. m. nojalla
on otettu selville muinaiskreikkalaisen
diskon-heiton suoritustapa. Antiikkisen
kiekonheiton nimellä se on verrattain yleistä
urheilukilpailuissamme. Tavallisempi on
kumminkin uudeuaikaiuen vapaa tyyli.
Kansainvälinen kiekko on puusta tehty ja
rautavan-teella ympäröity pyöreä levy. Sen läpimitta on
20-21 cm, paino 2 kg, paksuus keskeltä 45 mm,

Kuulantyöntö.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0141.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free