- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
253-254

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Helkologia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

253

H elkologia—Hellen

254

vietettiin ennen aikaan keväisin helkajuhlaa.
Kylän nuoriso, neitoset esinnä, järjestyivät
määrättyihin riveihin Raitinristille, tavallisesti
kahteen riviin, neljä neitosta kumpaisessakin rivissä
ja laulaen kulkivat edestakaisin kylänteitä
pitkin. Kahdeksan etumaista neitosta viritti
vär-syn, jonka sitten muu kansajoukko kertoi;
toisinaan kahdessa eri otteessa: niin nimittäin, että
sen ensin toistaa se osa juhlakulkuetta, joka käy
lähinnä laulajia, ja sitten vielä kerran kaiun
tapaan kaukaisempi väkijoukko. Lopulta
noustiin n. s. Helkavuorelle, jossa karkeloitiin
poikien tekemän tulen (helavalkean) ympärillä.
Helkajuhla lienee alkuaan kirkollinen
juhlakulkue, jota on vietetty helluntaina, Sääksmäen
pitäjän vanhana kirkkopyhänä, mutta
myöhemmin on „helan huutamista" uudistettu joka
pyhä-ilta ja usein myös pyhien aattoina helatorstaista
alkaen juhannukseen tai Pietarin päivään asti,
kuitenkin niin että helluntain aika oli
juhlallisin, sillä silloin kokoontui rahvasta Ritvalaan
naapuripitäjistäkin. Viimeisen kerran
mainitaan helkajuhlaa vietetyn 1867. Helkajuhla on
ollut neitosten juhla; sitä todistavat
tilaisuudessa lauletut helkavirret. Paitsi alkuvirttä, joka
oli jonkinlainen vaatimaton johdatus
juhlanviettoon, ja loppusanoja, joissa lausuttiin
jäähyväiset ja toivotettiin siunausta, laulettiin
Mataleenan, Inkerin ja Anuikaisen virret. Näissä
lauluissa esitettiin kuvauksia elämän eri puolilta:
keskiajan hengellisen legendarunouden
vaikutuksesta syntyneessä Mataleenan virressä
kuvattiin langennutta naista, Inkerin balladissa
uskollista, odottavaa neitoa ja Annikaisen virressä
herkkäuskoista Turun neitoa, jonka „kerran
Kesti petti". Näillä helkavirsillä on ollut selvä
kasvatuksellinen tarkoitus ja ne sopivat hyvin
nuorten tyttöjen laulettaviksi katolisessa
juhlakulkueessa. — Runomitta on vanha
suomalainen kahdeksantavuisine säkeineen ja
säkeenker-toineen; sävelmä on katolisperäinen.
Helkavirsien syntymäajaksi on ajateltu keskiajan
loppupuolta, aikaa 1300-1500 välillä. — Ensimäiset
helkavirsien muistiinpanot teki K. A. Gottlund
1824 ja Elias Lönnrot 1831. [Krohn,
„Kantelettaren tutkimuksia", I, siv. 1-108.] JJ. K.

Helkologia (kreik. helkos = haava, ja logos =
oppi), haavoittuma-oppi, oppi niistä taudillisista
ilmiöistä, joissa joko ihossa tahi limakalvoissa
esiintyy jonkinlaisia haavoittumisia.

Heila ks. Keittolaitokset.

Hellant, Anders (1717-89), tähtitieteilijä
ja fyysikko, syntyisin Torniosta. Tultuaan
Upsalan yliopistossa ylioppilaaksi, hän jatkoi
opintojaan siellä kuuluisan tähtitieteen
professorin A. Celsiuksen johdolla. Kun Ranskan
hallitus oli lähettänyt Tornioon Maupertuis’n
johtaman tähtitieteellisen retkikunnan, joka vv.
1736-37 pitkin Tornionjoen jäätä teki maapallon
muodon selville saamista varten astemittauksia
ja Celsius oli määrätty osauottajaksi tähän
retkikuntaan, niin H. pääsi hänen välityksellään
osalliseksi tuohon työhön. Se herätti hänessä
harrastusta ja pysyväistä innostusta tieteellisiin
tutkimuksiin. V. 1738 H. puolusti Upsalassa
väitöskirjaansa „Et nytt sätt at fiska i the
nor-ländska elfwer". Hän jätti sen perästä
akate-mialliset opintonsa ja asettui asumaan Tornioon,
missä harjoitti tehdasliikettä. Mieltymyksensä

tieteelliseen työhön hän kuitenkin säilytti.
Vv. 1744 ja 1748 H. julkaisi almanakat Tornion
horisontin mukaan. Vv. 1748-49 hän seurasi
tähtitieteellisenä havaintojentekijäuä
retkikuntaa, joka kävi Ruotsin ja Norjan välistä rajaa.
V. 1750 H. tuli ruotsalaisen tiedeakatemian
jäse-ueksi ja 1756 Lapinmaan taloustirehtööriksi.
Hänen julkaisuistansa mainittakoon: ,,Om
vatt-uets värme i norden" (1753) ; „Om klimatets
helsosamhet i Kuusamo och Sodankylä" (1760) ;
„Beskrifning om staden Torneå". Kaikkiaan on
18 hänen kirjoitustaan painettu Ruotsin
tiedeakatemian julkaisuihin. H:n kunniaksi on myös
luettava, että hän on ensimäisiä, joka huomautti
Ruotsin ja Suomen mantereen kohoamisesta.

U. S: n.

Hellas [-la’s], Kreikka. H. nimellä mainitaan
Iliadissa Peleuksen valtakuntaan kuuluva
Phtio-tis maakuntaan rajoittuva alue
(Etelä-Thessa-liassa). Sittemmin, historiallisella ajalla, H. oli
varsinaisen Kreikanmaan nimi ja tarkoitti siis
Balkanin niemimaan eteläosaa n. 40:unesta
leveysasteesta eteläänpäin; laajemmassa
merkityksessä sitä käytettiin myös helleenien asumista
maista, helleeniläismaailmasta ylipäätään.
Suur-Hellaan nimi, jolla tarkoitettiin Ala-Italian
kreikkalais-seutuja, on ilmeisesti syntynyt
aikana, jolloiu H. nimi vielä etupäässä merkitsi
pientä aluetta emämaassa. — Tätä nykyä H.
[ella’s] on Kreikan kuningaskunnan nimi.

O. E. T.

Hellàs, suomalainen pianotehdas, perustettu
1901 ; äskettäin se on kohonnut täydelliseksi ja
ensiluokkaiseksi, alkaen ensimäisenä maassamme
valmistaa flyygeleitäkin. 7. K.

Helle [-le], kreik. taruhenkilö, Athamaan (ks.
Athamas) ja Nephelen tytär; pakeni
emiutimänsä Inon vainooman veljensä
Phrik-soksen kanssa kultavillaiseu jäärän selässä.
Jäärän uidessa Hellespontokseu salmen poikki H.
putosi sen seljästä ja hukkui salmeen, joka muka
häneslä sai nimensä. O. E. T.

Helleborus,
joulu-ruusu, kasvisuku
7?o-nunculaceoe-heimossa, 15
lajia Etelä-Euroopan
vuoristoissa; kehälehtiä 5,
tylppäpäisiä,
värisemättömiä, hedelmät peräkkäitä
tuppiloita. Kukkivat
varhain keväällä, talvellakin
suojalla. Puutarhoissa
viljellään 77. niger- ja 77.
viridis-lajeja, jotka
molemmat ovat myrkyllisiä.

(J. A. W.J

Helleenit (kreik. 77ellënes), kreikan kansan
omakielinen nimi. Alkuaan se tarkoitti vain
Etelä-Thessalian pienessä Hellas maakunnassa
asuvaa heimoa (näiu Iliadin ll:ssa kirjassa) ;
laajenneeseen merkitykseen viittaa ensin
yhdysperäinen Panhellënes (kaikki helleenit;
samassa kirjassa). Ainakin 7:nnestä vuosis. e. Kr.
alkaen helleeni nimi oli kaikkien kreikkalaisten
yleisnimenä. Siihen sisällytettiin
kaikenpuolisen ylevämmyvden käsite kaikkiin muihin
kansoihin („barbaareihin") verraten. O. E. T.

Helien [-lën], helleeniläisten heimojen
tarunomainen kantaisä, Deukalionin ja Pyrrhan poika.

Helleborus niger.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:34 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0149.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free